Tässä kiiressäni, en ole ehtinyt kertomaan, eräästä tapahtumasta viime viikolta. Mutta tuodaan nyt sitäkin tänne, sillä siinä on sitä Herran johdatusta, mihin Hän on minua nyt asettamassa. Eli aivan tavallisten, uskomattomien pariin.
6.3. Ke. kun pääsin työstä pois, ystäväni tuli minua hakemaan. Kävimme ennen kotiin menoa kaupoilla ja apteekissa. Apteekista saimme ilmaiset käsien hoitoajat perjantaille, 8.3. Silloin oli Naisten päivä, ja siksi jakoivat näitä ilmaisia käsihoitoja. Otimme ne vastaan.
Perjantaina sitten tulimme ostoksille ja kävimme tuolla käsihoidossakin. Ystäväni meni ensin ja oli puhellut siellä tulevasta Israelin matkastaan, joka oli suunnattu uskoville. Hän teki siis puheillaan alustusta sille mistä minä jatkaisin, toisistamme siitä tietämättä.
Kun tuli minun vuoro, hoitaja kyseli, minun mielenkiintojani. No, hän antoi minulle kuin avoimen luvan ja aloin julistamaan ja kertomaan tästä uskostani. Hän sanoi että huomasikin tuon ison ristini kaulallani. Siinä hänen nyt sitten oli kuunneltava minua se 15 min. minkä tuo hoito kesti, eikä päässyt karkuun. Hän kyllä myönsi ihmellisiksi ja mielenkiintoisiksi asioiksi nämä, toivon, että jokin siemen siinä olisi tullut kylvettyä.
Sitten kävimme lopuksi vielä paikallisessa K-kaupassa ja siellä oli sellainen pieni kahvipiste.
Päätimme käydä siellä kahvilla.
Tapasimme siellä ystäväni vanhan ystävän, joka oli jo iäkäs mies. Hän lupautui tarjoamaan meille Naistenpäivä kahvit. Siinä sitten porukalla joimme kahvit ja vaihdoimme kuulumiset. Miehellä olikin valtavat kuulumiset, sillä hän osoittautui uskovaksi. Hän oli käynyt seurakunta tilaisuuksissakin.
Se oli ystävällenikin yllätys. Mies kertoi että oli aivan äskettäin nähnyt ehkä Jeesuksen tai enkelin? Ei tiennyt kumpi se oli ja sitä meiltä yritti kysellä?
Hän oli nähnyt tuon aamuyöllä, ja tuo oli puketunut valkoiseen vaatteeseen ja pään päällä oli kirkas valo.
Sanoin, että tuo käy molempiin, mutta ihan hyvin voi olla itse Jeesus, joka on meidän valo ja kirkkaus ja Hänellä on tuo valkoinen puku. Mutta oli miten oli, iloitsimme tuosta aivan suunnattomasti.
Hän kertoi myös eräästä "puoli uskovaisesta", siksi hän tätä nimitti, ja kysyi, että onko se oikein, että kun tämä tarjoaa parannus rukousta, pyytää tämä siitä maksua? Sanoin heti, että älä ota tuota vastaan, se ei ole oikeaa uskoa, vaan tämä on selvästi jokin "parannus eukko/ ennustaja" mikä lie? Mutta siellä on väärät henget kyseessä. Oli todella hyvä että mies toi tuon esiin ja sai tietää totuuden.
Sanoimme ystäväni kanssa, että uskova joka rukoilee sairauksien puolesta; Jeesuksen Kristuksen nimessä, ei koskaan ota maksua, ei kävisi mielessäkään, vaan se tapahtuu ilmaiseksi, rakkaudessa. Lupasimme, että rukoilemme hänen puolestaan koska vain, jos hän sitä tarvitsee.
Lähdimme sitten kotiin, siunaten miehen lähtiessämme.
Näin Herra näitä on nyt alkanut hiljalleen tuomaan. Eilen kun lähdin töihin aamusta, ennen ylösnousuani olin siinä rukous hetkessäni, jonka teen aina aamuin ja illoin. Juuri kun minun piti nousta, näin kuvan jossa oli paljon erilaisia jalkoja, erilaisissa kengissä ja heidän luokseen Herra minut haluaa asettaa. Sinne, missä Hänkin kulki, kansan joukossa, vuorilla ja rannoilla ja poluilla Hän tapasi ihmisiä, ei Hän tarvinnut siihen mitään tilaa, mikä oli ihmiskäsin rakennettu. Vaan niihin oikeisiin kohtaamisiin.
Meidän on aika jättää ne turvalliset veneemme, joissa istumme toisten uskovien kanssa, unohtaen sen maailman, joka oikeasti tarvitsee meitä.
"Tämän jälkeen Jeesus lähti sieltä ja näki Leevi-nimisen publikaanin istuvan tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: 'Seuraa minua', ja Leevi jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaneja ja muita vieraita. Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: 'Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!'
Jeesus vastasi heille: 'Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.'"
Luuk. 5:27-32 [kr92] [kr38]
Apostolien teot 4
1. Mutta kun he puhuivat kansalle, astuivat papit ja pyhäkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä,
2. närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista.
3. Ja he kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät vankeuteen seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ehtoo.
4. Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.
5. Seuraavana päivänä heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa,
6. niin myös ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua.
7. Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?"
8. Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!
9. Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,
10. niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'.
12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
13. Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.
14. Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet mitään vastaansanoa,
15. vaan käskettyään heidän astua ulos neuvostosta he pitivät keskenänsä neuvoa
16. ja sanoivat: "Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää.
17. Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle."
18. Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen.
19. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa;
20. mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet".
21. Niin he uhkasivat heitä vielä enemmän ja päästivät heidät, koska eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä tapahtunut oli.
22. Sillä sivu neljänkymmenen oli jo vuosiltaan se mies, jossa tämä parantumisen ihme oli tapahtunut.
23. Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet.
24. Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: "Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!
25. Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
26. Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan.'
27. Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa,
28. tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi.
29. Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi;
30. ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta."
31. Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.
32. Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
33. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.
34. Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan
35. ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi.
36. Niinpä Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi - se on käännettynä: kehoittaja - leeviläinen, syntyisin Kyprosta,
37. myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti