PONNISTELEN SITÄ KOHTI MIKÄ ON EDESSÄ

Tänään tapahtui jotain outoa, kun nukuin.
Illalla olin käynyt pitkät kyyneleiset keskustelut Herran kanssa. Koen taas itseni epäonnistuneeksi, monessa suhteessa. Se oli omaa kipuiluani siitä että onko minun harteille annettu liian iso viitta, niin kuin Jeremia omaa nuoruuttaan. Kaikki tulee kuitenkin tapahtumaan, kun Herra niin sallii. Odotan Hänen johdatustaa ja ohjaustaan, en omassa itsessäni tekemistä tai toisten käskyttämistä. Joskus yöllä vasta sain unesta kiinni.
Aamulla kun mieheni oli jo lähtenyt töihin aikaiseen, nukahdin uudelleen. En nähnyt näkyjä ja unetkin olivat noita normi unia. Sitten, siinä täydessä unessa ollessa, tunsin että aivan kuin joku olisi painanut otsansa minun otsaa vastaan, ja kutitellut minua kulmakarvoillaan, minun silmäkulmiani.
Mietin oliko mieheni jostain syystä tullut takaisin ja nyt kiusoitteli minua? Heiluttelin itseäni, että se loppuisi, mutta se vain jatkui niin, että heräsin.
Huone oli aivan pimeä eikä ketään ollut missään.
Se oli lempeä kosketus enkä kokenut siinä mitään pahaa enkä pelottavaa.
Kyselin lopulta että Sinäkö se sitten olit, Jeesus? Sitten nukahdin uudelleen ...
Mikä lie oli tuo outo herätys ja sen tarkoitus?


Hän elämää kantaa:
https://www.youtube.com/watch?v=ARFiJOacUMo

Kirje Filippiläisille 3 Tärkeintä on Kristuksen tunteminen

1 Veljeni, iloitkaa siis Herrassa! Minä en kyllästy kirjoittamaan teille yhä uudestaan samoista asioista, ja sittenhän teillä on tarkka tieto. [2. Kor. 13:11+]

2 Varokaa noita koiria, noita kelvottomia työntekijöitä, noita pilalle leikattuja!

3 Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka palvelemme Jumalaa Hengen ohjaamina, ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta emmekä luota mihinkään omaamme. [Room. 2:29; Kol. 2:11]

4 Olisi minulla aihetta kyllä siihenkin, minä jos kukaan voisin luottaa siihen mitä minulla on ollut.

5 Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista vanhemmista. Lain noudattajana olin fariseus*, [Ks. selitystä Matt. 3:7.][ 1. Moos. 17:12; Luuk. 1:59; Ap. t. 22:3, Ap. t. 26:4,5; Room. 11:1]

6 intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton. [4. Moos. 25:11,13; Gal. 1:13+]

7 Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. [Matt. 13:44,46]

8 Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen [Joh. 17:3]

9 ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. [Room. 1:17, Room. 3:21,22, Room. 10:3,4]

10 Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. [Room. 8:17; 2. Kor. 4:10,11; 1. Piet. 4:13]

11 Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista. [Room. 6:5]

Paavali esikuvana

12 En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. [1. Tim. 6:12]

13 Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.

14 Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. [Luuk. 9:62; 1. Kor. 9:24; 2. Tim. 4:7,8; Hepr. 12:1]

15 Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on.

16 Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.

17 Noudattakaa minun antamaani esimerkkiä, veljet, ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme. [1. Kor. 4:16+]

18 Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. [Room. 16:18; 2. Piet. 2:3]

19 Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita.

20 Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. [1. Kor. 1:7; 1. Tess. 1:10]

21 Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken. [Room. 8:29+]