Tämä aamuna näin sitten silmieni edessä ampiaisen kun vähän aika sitten näin tuon kärpäsen. Kumpikaan ei lentänyt minua päin vaan sivuttain edestakaisin edessäni.
Herra laittoi niitä vihollisen eteen, omiensa turvaksi.
Ampiainen
Raamatun maissa on monia ampiaislajeja, joista herhiläiset ovat kiusallisimpia. Raamatussa Jumala on käyttänyt niitä sekä kirjaimellisesti sekä vertauskuvallisesti
Ja minä lähetän herhiläisiä sinun edelläsi karkoittamaan hivviläiset, kanaanilaiset ja heettiläiset sinun tieltäsi. (2 Ms 23:28)
Niin, Herra, sinun Jumalasi, lähettää heidän kimppuunsa herhiläisiä, kunnes ne, jotka ovat jäljellä ja ovat sinulta piiloutuneet, ovat hävitetyt. (5 Ms 7: 20)
Ja minä lähetin herhiläisiä teidän edellänne, ja ne karkoittivat heidät teidän tieltänne, ne kaksi amorilaisten kuningasta; sinä miekallasi ja jousellasi et sitä tehnyt. (Joos 24:12)
ks. myös :herhiläinen
http://riittaahvonen.blogspot.fi/2013/0 ... tussa.html
31.10.2017.
Tänään, rukouksessa ja Herran läsnä olossa, näin 2 kuvaa. Olivatko ne näkyjä, en tiedä, mutta koetellaan:
1. Näin paljon puiden latvustoja jotka huojuivat tuulessa. Ne olivat tuuheita ja terveitä latvustoja jotka olivat lehtipuita, täydessä lehdessä.
2. Näin jonkin puualustan, laudan. Oliko se lattiaa vaiko vanhaa siltaa, en tiedä, siitä näytettiin vain palanen. Tuo puu oli jo hyvin vanha. Siinä oli ammottava aukko ja aukon reunat olivat aivan lahot ja säleiset. Se oli aikansa elänyt.
Kristuksessa ja Pyhän hengen tuulessa olevat olevat ovat Eläviä, kun taas yksin ilman Jeesusta on kuin kuollut puu, jota synti turmelee.
02
Marras 2017.
Minun
täytyy kertoa eräs eilinen tapahtuma, jos tuolla mitään
merkitystä on, mutta se painui tuonne mieleeni ja
sydämeeni.
Tämä muisto nousi mieleeni, kun eräs uskova veli kertoi, nauraen, ettei tekisi pahaa kärpäsellekkään, mutta tarkoitammeko sitä todella ... siis TODELLA?
Muutama vuosi sitten, ennen kuin uskoni syveni, enkä ollut käynyt silloin kasteella ...
Keittiössä näin hiiren ja siitä alkoi sen jahtaus. Mietin miten sen uskalla päästää päiviltä, jos sen kiinni saan. Mutta enhän voi sen antaa juosta kodissani valtoimenaan.
Se oli aika juoksua, mutta ei hiirikään liioin piiloon päässyt. Sitten keksin ottaa ötököitä varten varatun suihkepullon, olisiko ollut sitä Raidia?
Hiiri juoksi olohuoneen oven taakse ja minä perässä ja suihkutin sinne sitä myrkkyä oikein roppakaupalla. Hiiri meni sekaisin, eikä enää ymmärtänyt paeta, ja minulla oli harja valmiina lyömään. Samalla kun kohotin käteni, hiiri nousi seisomaan kahden tassunsa varaan ja nosti etutassut kohti taivasta.
Se oli säälittävä näky. Mutta hädissäni löin ja se menetti hengensä. Sitten vein se ulos ...
Tuo näky piirtyi sydämeeni ja olen pyytänyt sitä anteeksi.
Eilen, kun menin pannuhuoneelle, ihmettelin, mikä kahisi?
Sitten näin lattialla olevan läpinäkyvän muovipussin ja sen sisällä oli pienen pieni hiiri. Se ei päässyt pussista ulos.
Nappasin pussin ja suljin sen suun tiukkaan. Mietin mitä teen?
Aukaisin pian oven ulos ja toivoin ettei hiiri pure minua pussin läpi, juoksin tossuissani pellon reunaan ja vapautin sen pienen otuksen. En voinut sitä tappaa ... se kimpaisi nopeasti turvaan ja minä ajattelin:
- " ... kohta varmasti tulet takaisin, mutta se on sitten sen ajan murhe, nyt saat mennä ..."
Sitten päätin,että miehelleni en tästä puhu mitään, sillä tiedän että hänen mielestään minun olisi pitänyt tuhota tuo tuholainen ... mutta en enää pystynyt, sydämeni tila tänään ei sitä salli.
Tämä muisto nousi mieleeni, kun eräs uskova veli kertoi, nauraen, ettei tekisi pahaa kärpäsellekkään, mutta tarkoitammeko sitä todella ... siis TODELLA?
Muutama vuosi sitten, ennen kuin uskoni syveni, enkä ollut käynyt silloin kasteella ...
Keittiössä näin hiiren ja siitä alkoi sen jahtaus. Mietin miten sen uskalla päästää päiviltä, jos sen kiinni saan. Mutta enhän voi sen antaa juosta kodissani valtoimenaan.
Se oli aika juoksua, mutta ei hiirikään liioin piiloon päässyt. Sitten keksin ottaa ötököitä varten varatun suihkepullon, olisiko ollut sitä Raidia?
Hiiri juoksi olohuoneen oven taakse ja minä perässä ja suihkutin sinne sitä myrkkyä oikein roppakaupalla. Hiiri meni sekaisin, eikä enää ymmärtänyt paeta, ja minulla oli harja valmiina lyömään. Samalla kun kohotin käteni, hiiri nousi seisomaan kahden tassunsa varaan ja nosti etutassut kohti taivasta.
Se oli säälittävä näky. Mutta hädissäni löin ja se menetti hengensä. Sitten vein se ulos ...
Tuo näky piirtyi sydämeeni ja olen pyytänyt sitä anteeksi.
Eilen, kun menin pannuhuoneelle, ihmettelin, mikä kahisi?
Sitten näin lattialla olevan läpinäkyvän muovipussin ja sen sisällä oli pienen pieni hiiri. Se ei päässyt pussista ulos.
Nappasin pussin ja suljin sen suun tiukkaan. Mietin mitä teen?
Aukaisin pian oven ulos ja toivoin ettei hiiri pure minua pussin läpi, juoksin tossuissani pellon reunaan ja vapautin sen pienen otuksen. En voinut sitä tappaa ... se kimpaisi nopeasti turvaan ja minä ajattelin:
- " ... kohta varmasti tulet takaisin, mutta se on sitten sen ajan murhe, nyt saat mennä ..."
Sitten päätin,että miehelleni en tästä puhu mitään, sillä tiedän että hänen mielestään minun olisi pitänyt tuhota tuo tuholainen ... mutta en enää pystynyt, sydämeni tila tänään ei sitä salli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti