UNELMAT MURENEVAT

UNELMAT MURENEVAT

On kauheaa kun ihmisten unelmat murenevat, eivätkä jaksa elää elämäänsä enää yhdessä eteenpäin. Ihminen riisutaan kokonaan, tulee syytökset, mistä kaikki johtuu. Silloin ihminen tarvitsee paljon apua ja tukea.

 Kun ihminen sairaana ja työttömänä, vailla mitään tuloja, joutuu lähtemään pois kotoaan, on hänellä todella pohjaton, tyhjä olo, ei kuulu minnekään. Pelko ja epäusko kalvaa sydäntä. Kaikki asiat ovat levällään, tuntuu ettei saa kosketusta mihinkään. 

Tällainen ihminen tarvitsee paljon tukea, mutta kaikilla ei ole sitä saatavilla. Tästä kertoo paljon Suomen kodittomien lisääntyminen, ihmiset ovat yksinäisiä sosiaalisestikin.

 Näin veljeni särkymisen, se on tuskaista katseltavaa ja kuunneltavaa. Tiesin kuitenkin, että minun piti tästä Esterin ominaisuudessa suoriutua. Jumala oli antanut tämän minulle tehtäväksi. Niillä joilla on voimia, niillä on velvollisuus auttaa. 

Kun veljeni lähti hoitamaan asioitaan, oli tarkoitus että hän tulee samana päivänä meille takaisin, mutta asiat ei sujuneet niin hyvin, vaan hänen piti hoidella asioitaan vielä seuraavanakin päivänä kotoaan. Vaimo lupasi että tämä saa jäädä yöksi, itse hän lähti muualle ja jätti isän ja pojan yhdessä iltaa viettämään. Poika sanoi isälleen:

- ”Äiti sanoi että tämä on salaisuus, mutta miltä sinusta tuntuisi jos isä tulisikin jonain päivänä takaisin asumaan meidän kanssa?”

Veljeni kertoi tämän minulle innostuneena puhelimessa, minäkin innostuin:

- ”Mitä? Tuohan on aivan selvä merkki, että te palaatte yhteen ja niinhän minä olen kokoajan sanonutkin, Jumala ei valehtele. Ei näitä asioita olisi meille näytetty jos näin ei olisi. Miksi Jumala muuten olisi vaivautunut… Pysy nyt rauhallisena, nyt on rauhan aika, niin kuin näky minulle kertoi…”

Olin iloinen tästä puhelusta, hehkutin tätä miehellenikin. Ei aikuinen puhuisi tällaisia lapselle jollei itsekin olisi sitä mieltä, enkä usko että 5-vuotias keksisi tätä omasta päästään. Nauroin

ilosta miehelleni:

- ”Sinä pidät minua ja minun juttujani varmaan ihan hulluna?”

Mieheni vastasi:

- ”Sittenhän meitä on kaksi hullua…”

Vastasin:

- ”Vai niin, sinä siis pidät minua hulluna? Sinä sitten et usko näihin minun juttuihin?”

Mieheni vastasi nauraen:

- ”Enhän minä niin sanonut…”

Kiusoittelimme toisiamme ja sanoin:

- ”On se hyvä, et me ollaan tällaisia nauravia hulluja!”

Olin niin huojentunut puhelusta, nyt Jumalan suunnitelma alkoi toteutua. Sain nukuttua yönkin hyvin. Aamulla tuli kuitenkin takapakkia, kun veljeni ilmoitti:

- ”Hätiköin! Pyysin vaimoani takaisin kotiin ja tämä otti heti takapakkia. Asunto asiatkaan ei suju, masentaa!”

Olin niin vihainen, juuri kun olin päässyt sanomasta että nyt pitää pysyä rauhallisena, niin näin siinä käy. Veljeni epäusko taas nosti päätään. Veljeni ilmoitti että jää Isänpäivään asti kotiin pojan kanssa. 

Hän oli katsonut Tv7:ltä ohjelman: Tulta Jerusalemista: Jumalan usko tänään ja suositteli minuakin katsomaan sen. Minä katsoinkin ja se oli hyvä ohjelma ja niin sanomaltaan tosi. Olin itsekin aiemmin jo ymmärtänyt nämä ohjelmassa olevat asiat ja pidän ne tosina. Ohjelmassa pääasiana oli se, että uskoo rukouksiinsa, uskoo niihin niin, kuin ne olisi jo toteutuneet. Kiittäen ennen toteutumista. Sitten muistin että yöllä olin nähnyt unta jossa eteeni tuli Jeesuksen kasvot. Olin iloinen Jeesuksen läsnäolosta, kunnes huomasin että se olikin vain kuva Jeesuksesta. Sanoin:

- ”Kyllä minä silti rakastan sinua Jeesus!”

Yritin tätä huutaessa katsoa kuvan taakse sinne missä todellinen Jeesus oli… Olin oppinut tämän veljeni eroasian kanssa, että ei saa antaa periksi ja kaikki se mitä meille ylhäältä todistukseksi oli annettu, oli antanut valtavan uskon, että tämä asia tulee kääntymään hyväksi, muuta en voinut uskoa, sillä Jumala ei

valehtele ja miksi muuten jumala olisi antanut nämä unet ja profetiat? Nyt ymmärsin että muihinkin rukouksiin pitää suhtautua samalla intohimoisella uskolla. 

Jumala on elävä Jumala, ei kuva. Samoin on uskon kanssa, kun rukouksessa pyytää jotain, se on elävää uskoa! Periksi antamatonta, sillä eihän siinä muuten ole järkeä. Pitää lakkaamatta rukoilla ja kiittää. Minä kyllä tiesin tämän, mutta nyt tämä tieto syveni minulle, tämä veljeni eron kautta. Se antoi minulle esimerkin, miten pitää uskoa kaikissa rukouksissa, vaikkei näkyjä ja unia, eli kuvia olisi saanutkaan.

- ELÄVÄ JUMALA! ELÄVÄ USKO! ELÄVÄ SANA!

Minäkin opin tässä kriisissä jotain, jotain todella tärkeää. Minullehan luvattiin profetiassa että minulle tullaan aukaisemaan paljon asioita. Kun tämän ymmärsin ja kirjoitan tähän, aukaisin raamatun ja se aukesi kohdasta, Jeremia 1 luku, Profeetankutsuminen. Se puhutteli kovin.

 Illalla kun kävin nukkumaan muistui mieleeni vanhainkoti työajoilta, kuinka erään yli 90-vuotiaan mummon kanssa juttelin uskosta ja sanoin:

- ”Niin, jos joskus sinne taivaaseen pääsemme?”

Mummo vastasi minulle hyvin vihaisena:

- ”Mitä järkeä on uskoa jos jossittelee!”

Mummo oli aivan oikeassa, pitää peräksi antamattomasti uskoa siihen mitä haluaa ja pyytää, tämän Jumala on meille luvannut.

 Elämme todella lopunaikoja. Niitä jotka ovat vahvoja uskossaan, koetellaan. Netissä katselin jumalattomien varoituksia Johanna Tunturipurosta. Polvijärven pastorin talo paloi. Sanoi itsekin että paholainen koettelee, mutta positiivisena ajatteli että nyt on vapaampi lähtemään Jumalan taistelukentille. 

Uskovaisia perheitä hajoaa, mutta tämä kaikki on ennustettu, tämä oli odotettavissa ja se tulee vielä pahenemaan, tämä on vasta alkua.

- Saatana suuttui vaimolle ja kostaa tämän jälkeläisille, uskoville, niille jotka Jeesusta todistavat.”

Näin todella tapahtuu.

- …Nyt on aika…

Kävimme veljeni ja hänen poikansa kanssa, pienellä retkellä.

Poika oli piirtänyt paperille rukoukseksi, mitä toivoo Jeesukselta. Siinä oli talo ja perhe oli yhdessä taas.

 Allekirjoitimme sen ja laitoimme sen tiiviiseen pussiin. Veljeni oli löytänyt kävelyretkillään kallion, jossa oli ristin muotoinen halkeama. Työnsimme kirjeen halkeamaan ja siunasimme sen. Olimme pyhiinvaellus matkalla. Tulimme takaisin meille ja otin Raamatun, että nyt olisi sopiva hetki avata se ja katsoa mitä Herra sanoo. Juuri kun meinasin avata sen, tuli mieleeni, että sopivampi tähän oli veljeni poika. Annoin Raamatun hänelle ja hän avasi kohdan, Jesaja 62 luku. Se osui meistä hyvin tähän tilanteeseen. Viikonlopulla kävimme Ilmestysmajalla hakemassa lohtua.

 Ylistyslaulujen soidessa kauniisti, katselin herkkää kohtausta, kuinka isä ja poika halasivat toisiaan, itkien molemmat valtoimenaan. Jeesus oli koskettanut molempien sydäntä. 

Isänpäivänä, aamupäivällä, he lähtivät meiltä kotiin. Veljeni kertoi ennen lähtöään, että oli nähnyt unen:

- Mutainen panssarivaunu ilmestyi pelottavana ärjyen… kohta se oli talon toisella seinustalla ja toisella seinustalla, vasta puolella, oli toinen panssarivaunu… ne kulkivat toista päätyä kohti ja odotti että kun ne saapuvat talon päätyyn ja menevät kulman taakse, ne näkevät toisensa ja ampuvat toisiaan… uni loppui.

Myöhemmin veljeni laittoi kotoaan viestiä että oli katsonut Tv7:ltä ohjelman, siinä oli lapsen piirros, josta Jeesuksen panssarivaunu ampui saatanaa. Hän koki sen merkiksi. Olin sydän syrjällään, kuinka asiat heillä luistaisi, ettei tulisi enää pahoja yhteentörmäyksiä. 

Katsoin tv7:ltä Peittämättömin kasvoin ohjelman. Johanna kertoi että heidän syyskuun lopulla olevassa kokouksessa, ilmestyi enkeli, jolla oli kaksi kristallipalloa käsissään ja sanoi:

- ”Nyt on aika!”

Ajattelin heti että pariviikkoa ennen tätä ohjelman viestiä, minä kuulin sen lempeän, kauniin naisäänen:

- ”Nyt on tähtitaivaan aika!”

Eli nyt on todella aika, mitä kaikkea se tuokaan tullessaan? Tunnen henkilökohtaisesti kuinka henkivaloissa käydään kovia taisteluja. Minun ääneni oli varmasti, enkelin ääni, Johanna vahvisti sen omalla viestillään. Isänpäivän aattona kun kävimme Ilmestysmajalla, veljeni ja hänen poikansa kanssa, tuli hetki jolloin sai kertoa omia näkyjään, todistuksiaan ja profetioita. 

Yksi niistä naisista, jotka saivat minulle Esteri profetian, nousi seisomaan ja kertoi nähneensä vastapäätä itseään olevalla seinustalla ison enkelin joka kertoi että kaikkien kokouksessa olevien rukoukset tullaan toteuttamaan. Minulle tuli kyynel silmään, olimmehan rukoilleet niin veljeni perheen puolesta. Koko isänpäivän ja vielä koko seuraavan yön unessakin, minun mielessäni soi:

- ”…Niin suuri Hän on… laulakaa, niin suuri Hän on, pian kaikki nähdä saa, niin suuri Hän on!”

Se on kaunis hengellinen laulu. Veljeni liittyi tähän Ilmestysmajan seurakuntaan. Hänet oli Isänpäivänä 13.11.2011. kutsuttu syömään Ilmestysmajalle ja siellä hän teki päätöksensä seurakuntaan liittymisestään. Hän sai sieltä hyvän profetian:

”- Olet pyöritellyt pieniä kiviä käsissäsi, mutta nyt Jumala antaa suurempia kiviä… On kuiva pelto joka muuttuu kosteaksi ja siitä nousee lehden taimia… punainen pitkä talo, kuin maalaistalo… Ilmestysmajan portaiden yläpäässä on lastenvaunuja joita minä tuudittelin… vauvoja. Tulen auttamaan uskossa vastasyntyneitä… Sitten on paljon uusia kenkiä ja valitsin itselleni sopivat… palvelutehtävä. Paimenpsalmi 23 annettiin. Toinen ryhmä rukoili näin… Kahlelieka irti ja olet vapaa… portti auki ja saan manttelin ja saappaat jotka yltävät polvitaipeisiin… tulen taistelemaan eturintamassa… sinulla on hampaat ja ymmärrys, koettelemukset ovat kasvattaneet sinut pelottomaksi. Päällä lamppu ja kirkas ja terävä… Jumalan miekka. Asunnosta sanottiin että kuin kirkko…”

Veljeni itsetunto alkoi taas kasvaa, uuden seurakunnan ja uusien ystävien myötä. Ero ei enää tuntunut niin pahalta. Odottavaisin mielin kohti uutta. Mihin Jumala meidät johdattaa? Olemme ehkä tulkinneet väärin, että kyse erotaistelussa oli elämästä, uskosta, uuden paremman vastaan ottamisesta. Ei saanut luovuttaa, henkeään riistämällä, uskostaan luopumalla. Niin usein käy valtavien ongelmien vyöryessä päällemme. Pitää luottaa että Jumala pitää kyllä omistaan huolen, vaikka välillä muulta näyttäisikin. 

Jumalalla on omat keinonsa ratkaista asioitamme, ne ei tapahdu aina niin kuin me ajattelemme. Olimme käyneet valtavan taistelun ja nyt täytyi aloittaa uuden rakentaminen.

 Profetaalisen sanan tehtävä on tuoda elämää ihmisille, rakentavaksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Jumalan sana johdattaa, jos otamme sen vastaan. Meidän pitää olla kuuliaisia tälle sanalle. Jumala on aikataulujen Jumala. Hän johdattaa meitä kädestä pitäen, omalla aikataulullaan. Joskus meidän elämä on täynnä vaikeuksia ja kysymysmerkkejä. Profetioiden kautta meitä voidaan ohjata. Voimme katsoa olosuhteitamme jotka voivat olla tienä meidän uuteen elämään. Ne tiet voivat olla todella kuoppaisia, mutta ne olosuhteet on mentävä läpi jotta saavutamme uuden, minkä Jumala on suunnitellut meille. Vanha karsitaan pois. Profetaalinen sana korjaa ja varoittaa. 

Profetaalisuus on Jumalan ase lopunaikaa varten ja sen tehtävä on rakentaa Kristuksen ruumista. Me saamme tämän sanan kautta parantua ja pelastua. Profetian hengen tehtävä on näyttää ihmisen sydämen ja sen salat. Kun olemme kuulolla, voimme saada näitä sanoja ja profetian henki voi tulla keskustelun keskelle ja antaa tiedon ja viisauden sanoja. Profetoiva rakentaa seurakuntaa, eli Kristuksen ruumista. Profetian sana ei tule ihmisen tahdosta vaan se on Jumalan antamaa sanaa, Pyhän Hengen kautta. Profetia vahvistaa ihmistä Jumalan edessä. Sellainen sana ei ole profetialista, mikä ei ole rakentavaa.

Roomalaiskirje 8:5 kehottaa:

- “ Varjele hengellisyyttäsi.”

Se tähdentää sitä että tänä aikana saattaa huomio helposti siirtyä siitä, mikä Raamatun mukaan on todella tärkeää, huomiota hajottaviin ja aikaa vieviin asioihin. Hengellisyys, johon Raamattu kannustaa voi tasapainottaa elämäämme. 

Tänä päivänä elämämme on yhtä vastakkain asettelua, kahtiajakoa. On kyse hyvästä ja pahasta, Jumalan valtakunnasta ja paholaisen vallasta. Vastakkain ovat Jeesus ja kirjanoppineet sekä fariseukset. Paholainen on ollut alusta asti “valehtelija” ja “murhaaja.” 

Jeesuksen toimintaa ja ihmeitä hämmästeltiin ja luultiin tämän olevan pahan palveluksessa. Ihmiset eivät uskoneet että Jeesus oli Jumalan Poika, eivätkä nähneet oman sydämen pimeyttä. 

Jumala teki pelastus suunnitelman jonka mukaan Jeesus tuli pelastamaan meidät paholaiselta. Vastakkain on Jumalan hyvä tahto ja paholaisen paha tahto. Meidän sydän on taistelukenttä. TV:stä, lehdistä ja mediasta näemme hyvän ja pahan hedelmiä. Paholainen ei jätä meitä rauhaan. Siksi meitä kehotetaan rukoilemaan:

- “Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”

Meillä on tukena taistelussa kasteessa Jumalan lapseksi syntyminen ja Kristuksen voitto synnistä ja paholaisesta.

- “Kumman puolelle kuulumme?”

Jeesus sanoo:

- “Kukaan ei voi palvella kahta Herraa. Jos hän toista rakastaa, hän toista vihaa; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”

He vihasivat Kristusta, koska hänen puhtautensa ja pyhyytensä paljasti heidän syntisyytensä, ja he syyttivät häntä kaikista onnettomuuksista, jotka olivat heidän omien syntiensä seurauksia.

 Jeesus ei milloinkaan torju luotaan niitä, jotka etsivät hänen armoaan. Me olemme torjuneet hänen rakkautensa, hänen neuvonsa ja varoituksensa. Jeesuksen tunnustavien joukossa on ollut aina kaksi luokkaa. Toisten tutkiessa

Vapahtajan elämää ja pyrkiessä korjaamaan virheitään ja seuraamaan Jeesusta, toiset karttavat totuuksia, mitkä paljastavat heidän syntinsä. 

Kun antaudumme syntiin, kutsumme luoksemme saatanan kiusaukset, Raamattua ei tunnusteta uskon ainoaksi ohjeeksi. Oppeihin jotka ovat uskon peruspilareita, suhtaudutaan välinpitämättömästi. 

Varhaiset kristityt olivat todella erikoislaatuisia. Heillä oli moitteeton käytös ja horjumaton usko, ja se häiritsi syntisten rauhaa. Se sama viha ja vastus seuraa uskovia tänäkin päivänä. Tämä selittää Jeesuksen sanat:

- En ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” Matt. 10:34

Evankeliumi on rauhan sanoma, jos se toteutuisi kaikkialla maailmassa, mutta valitettavasti kaikki ei halua ottaa sitä vastaan ja se aiheuttaa vastustusta, eli sen miekan. 

Mietin mitä tuo sana Jeesukselta tarkoittaa? Rakastavalta Jeesukselta? Mutta tämä on vastaus näihin sanoihin; miekkaan. Ihmisillä on kuitenkin oma tahto ja kaikki eivät halua uskoa evankeliumin sanomaan. Saatana on tästä tietysti hyvin mielissään. Suurimmalta osalta maailma on saatanan hallinnassa; - valitettavasti! he vihaavat puhtautta joka paljastaa heidän syntinsä.

- Evankeliumia kutsutaan miekaksi.