3.1.2012.
Sain pienen tauon jälkeen, aamulla herätessäni näkykuvan. Siinä
oli kirja jonka kannessa oli keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutunut
piirretty mies. Mietin mitä tämä tarkoitti ja ymmärsin melko pian
että se tarkoitti historiankirjoituksia.
Jumala siis haluaa kutsua
minut taas tutkimaan historiaa. Ei mikään lempiaihe, mutta yritän
olla kuuliainen. Herra kyllä taas näyttää mitä minun tulee
sieltä poimia. Sain profetian Johannalta hänen ohjelmastaan, tai
ainakin itse sen itselleni koin:
-
Jollain on oikea olkapää kipeä, et ole sen vuoksi oikein pystynyt
kirjoittamaankaan. Nyt se tulee paranemaan pikku hiljaa…”
Todellakin,
minun oikea olkapääni on ollut pitkään kipeä. Enkä ole pystynyt
nostamaan ilman kipua kättäni ylös. Nyt kokeilin nostaa, eikä
sitä valtavaa kipua tullut. Tunsin että siellä oli vielä
kipukohtia, mutta pystyin nostamaan sen aivan ylös.
No, lupaushan
oli että se paranee pikku hiljaa. Siispä töihin. Edellä jo hieman
aloittelin historian kirjoittelua, sekoitettuna tulevaan ja
nykyisyyteen. Kuinka meistä on tullut avuttomia. Jotkut eivät osaa
keittää edes teevettä polttamatta sitä pohjaan. Sota vuosina
suosituin puheen aihe oli ruoka ja taitaa se olla tänäänkin, syödä
kun
täytyy.
Talvisodassa Suomen ruokatilanne oli melko hyvä, mutta
jakosodan alussa oli paha ruokapula. Pahimmillaan korttiannokset oli
jäädä kokonaan saamatta. Muutenkin ne olivat todella niukat eikä
niillä oikein tullut toimeen. Kun ruokaa oli vähän oli
kiinnitettävä huomiota sen valmistukseen, kekseliäisyys oli
valttia.
Tänäänkin kun ihmisten köyhyys lisääntyy, täytyy
alkaa opetella näitä asioita. Laittamalla perunaa peltoon,
ikkunalaudalla ja parvekkeellakin voi kasvattaa syötävää.
Kaurapuuroa pöytään. Ei tuoda kaikkea kaupasta, jossa se on myös
paljon kalliimpaa.
Käsityö taidot olisivat myös kova sana tänäkin
päivänä. Taidot joilla selviytyä. Jumala antaa vielä valoaan
joka kasvattaa uutta. Jumala antaa meille myös marjoja ja sieniä
metsään, se on jokamiehen oikeutta. Tätä voimme tehdä vielä
niin kauan kuin luonto on puhdas ja sieltä voi kerätä tämän
Jumalan ihanan sadon.
Keittokirjoista ja lehdistä löytyy paljon
hyviä reseptejä, niin kuin sota aikanakin. Marttojen nettisivulta
löytyy paljon hyviä reseptejä ja heillä on myös kirjoja joista
löytyy hyviä ohjeita elämiseen. Sodanaikana oli tärkeää saada
ruoanvalmistus järkiperäiseksi ja halvaksi ja maittavaksi.
Meillä
on paljon välineitä selvitä halvemmalla eteenpäin jos vain
haluamme nähdä ne. Puutarhan ja kasvimaan antimet voisivat olla
kovasana tänäkin päivänä. Nokkospusikko voikin olla arvokas
ravinnonlähde, pinaatin sijasta, etikkasäilykkeet eivät tarvitse
edes pakastusta.
Sotavuosina piti ahkeroida, että saa ruokaa
talteen talven varalle. Säilöntä aineita oli tarjolla runsaasti ja
niin niitä löytyy tänäänkin. Kaiken tämän keskellä ei sovi
unohtaa henkistä ruokaa, jota saamme Jumalalta. Kiireen, hädän ja
pelon hetkellä, yhteys Jumalaan rauhoittaa. Sodan aikanakin se oli
hyvin tärkeää.
Luottamus Jumalaan. Kulkea eteenpäin asia ja päivä
kerrallaan; on turha surra huomista, kun tässä päivässäkin on
riittävästi. Miksi surra etukäteen sitä mikä ei ole vielä
tullut, kun emme tiedä tulevaa. Voimme kuitenkin varautua ja olla
valmiita. Haluammeko oppia elämään sopusoinnussa ja tasapainossa
luonnon kanssa? Sota oli meidän Isiemme sota. Moni sotalapsi etsii
vielä tänä päivänäkin
itseään;
kuka minä olen? Heillä on itsestään vain hajatietoa ja tunne että
elävät kahta elämää, huonolla itsetunnolla. Helpotus on tullut
jos aukkopaikat tiedoissa ovat korjaantunet, kovan tutkimus ja
etsintätyön tuloksena. Ihmiselle identiteetti on tärkeä. Sama
tunne on adoptio lapsilla jotka etsivät oikeita vanhempiaan.
RUKOUS
Taivaallinen
Isämme, auta meitä tänä päivänä luopumaan kaikesta
teennäisestä ja toisarvoisesta.
Suo
meidän niin puhdistua ajatuksiltamme, sanoiltamme ja
vaikuttimiltamme, että olemme soveliaat palvomaan Sinua puhtain,
kunniallisin ja vilpittömin mielin.
Auta
meitä palvomaan Sinua joka aika.
Kristuksen
nimessä sitä pyydämme, Aamen.
Usko
muistuttaa yhteydestä Jumalaan. Hän on meidän kalliomme, niin
eilen kuin tänään. Olemme saaneet syntymälahjaksi paljon
erilaisia lahjoja, arvostakaamme niitä. Jumala on ne armossaan
meille suonut. Lahjamme kuuluu meidän elämämme suunnitelmaan jonka
Jumala on meille suunnitellut.
Meidän täytyisi sitten elämämme
lahjoja käyttäen, muiden iloksi. Valitettavasti vain harvoin niin
teemme. Me yritämme olla kovasti vanhurskaita Jumalan edessä ja
mitä enemmän yritämme sitä huonommin käy. Vaikka voisimmekin
hieman olla vanhurskaita oman itsemme kautta, niin tulemme ylpeäksi
siitä.
Ylpeys on kaikkein pahimpia syntejä. Oma vanhurskaus on
Jumalaa loukkaavaa, koska se ei sovi yhteen Jumalan vanhuskauden
kanssa. Oma vanhurskaus on suuri este meidän sydämessä, se pitää
Jumalan kaukana. Siksi Jeesuksella oli paljon vaikeuksia fariseusten
kanssa. Jumala haluaa antaa meille vanhurskautensa. Me emme onnistu
olemaan vanhurskaita itsemme kautta.
Vanhurskaan voisi sanana
suomeksi kääntää - Jumala sanoo, että minä olen OK. Jumala
sanoo
että olemme viattomia hänen silmissään. Se riittää syntien
anteeksi saamiseen. On kuin emme olisi koskaan syntiä tehneetkään.
Jumala ei voi kuitenkaan antaa anteeksi syntejä, ennen kuin niistä
on maksettu hinta. Tässä tulee risti mukaan kuvioon. Me emme sitä
hintaa maksaneet vaan Herra Jeesus Kristus.
Saamme syntimme anteeksi
vain siitä että Kristus kuoli puolestamme. Me saamme anteeksi ja
olemme vanhurskautetut, kun elämme uskossa. Vain uskon kautta
voimme olla vanhurskaita. Meidän pitää aidosti rakastavalla
sydämellä uskoa tähän kaikkeen, muuten se ei ole aitoa uskoa.
Lutherin lempikirje oli Roomalaiskirjeet, Paavalin sanoin:
-
“ tulimme vanhurskautetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa
kuoleman kautta, niin kuinka paljon ennemmin me pelastumme hänen
elämänsä kautta nyt kun olemme vanhurskautetut. (Room. 5:10)
Eli
ilman Kristuksen ylösnousemusta on ristikin avuton. Kirjeessä ei
viitata Jeesuksen elämään ennen ristin kuolemaa, vaan hänen
elämäänsä kuoleman jälkeen, ylösnousseena. Jos Kristus ei olisi
noussut ylös taivaisiin, ei meillä olisi Pyhää Henkeä ja emme
voi pelastua ilman sitä. Kun Pietari saarnasi evankeliumia
ensimmäisen kerran helluntaina, niin hänen kuuliansa olivat
vakuuttuneita ja kysyivät:
-”
Mitä meidän täytyy tehdä, mitä meidän täytyy tehdä?”
Eikä
Pietari vastannut:
-
“Älkää tehkö mitään!”
Hän
sanoi:
-
“Kääntykää ja ottakaa kaste!”
Näin
meidän tulee tehdä jos haluamme vanhurskaiksi uskon kautta. Vanha
ihminen upotetaan ja uusi syntyy. Herra haluaa seurakunnan, missä on
vain uskovia. Siksi meidän täytyy asettaa, mihin uskon, kasteen
rajat sinne, missä niiden pitää olla ja lopettaa epäuskoisten
kastaminen.
Näin seurakunta on sellainen kuin Herra haluaa sen
olevan. Tämä on monelle
herkkää
aluetta, mutta kun Raamattua tutkii, niin näin sanoo sana. Vauvojen
kaste tulee joskus loppumaan. Jeesus ei kastanut vauvoja vaan siunasi
nämä, kasteelle mennään vasta kun usko on astunut elämään.
Jumalalla ei ole lapsenlapsia, Hänellä on vain lapsia.
Otetaan
vielä toinen kohta, kirje Heprealaisille. Se sanoo:
-
“Kristus ilmestyy toisen kerran, ei synnin takia, vaan tuomaan
pelastuksen niille, jotka häntä odottavat.”
Ja
minä odotan Häntä. Meidän tulee olla silloin valmiina. Hän tuo
minulle ja muille uskoville pelastuksen, Aamen!
-
“Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan
maailmaa, vaan sitä varten, että, maailma hänen kauttaan
pelastuisi.” (Joh.3:17)
Kaste
on uskovan julkinen sitoutuminen Jeesuksen opetuslapseksi ja
vakuutuksen ja pyhän lupauksen antaminen Jumalalle, että seuraa
Jeesusta ja on hänen kuolemaan asti, tulipa eteen mitä vaikeuksia
tahansa. Kaste on kuin vihkisormus: se kertoo kihlauksesta ja jopa
avioliitosta, mutta se ei ole sama kuin vihkikaavan läpivieminen tai
kihla-aika tai avioliitto.
-
“Sinä pyydät itsellesi suuria! Älä pyydä! Jer. 45:5
-
“Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.
Matt.6:33
RUKOUS
Herra,
auta meitä uuteen valppauteen havaitaksemme ne tilaisuudet, jossa
voimme osoittaa rakkauttamme sinulle vihityssä palvelutyössä.
Olkoon
itsemme - uhraaminen riemullista Sinun tahtosi toteuttamista.
Jeesuksen
nimessä, joka opetti meidän rukoilemaan:
“
Isä
meidän, joka olet taivaassa… “
Me
annamme Jumalalle nykyisen minämme ja sen seurauksena on entistä
jalommaksi kasvanut minä, hänen käytössään. Jeesus sanoi:
-
“Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön
itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.”
Meidän
on siis pantava pois ja hyljättävä jokainen väärä tunnus, teko
ja palvonnan kohde elämästämme. Meidän on puhdistauduttava
sydämeltä, sanoilta ja ajatuksilta. Meidän pitää vaihtaa
vaatteet ja pukeutua oikeisiin periaatteisiin, ihanteisiin ja
suoruuteen.
Emme voi elää itsekeskeisesti jos haluamme palvoa ja
kirkastaa Jumalaa. Luther ajatteli että kun ajattelemme ja teemme
kaiken kuin Kristus, muutumme Kristuksen kaltaisiksi, onhan se
näinkin, mutta koen että Kristus on meissä, me olemme hänen
savimajansa. Katsomme asioita Kristuksen silmin ja teemme Hänen
tekojaan.
Kun laitan silmäni kiinni, näen useasti Kristuksen silmät
sisälläni, aivan omien silmieni edessä. Me olemme yhtä. On vain
vaikeaa ja yksinäistä, kun tulee vahvaan uskoon ja muut sukulaiset
ja läheiset eivät usko. Joskus tuntuu että he pitävät hulluna,
mutta sille ei saa antaa sen enempää valtaa, tiedän mihin uskon,
kaiken kokemani kautta.
Kaikki ne ihmeet ovat minulle täyttä totta,
ajatelkoot muut mitä haluavat. Surettaa kyllä heidän puolestaan,
sillä haluaisin kaikkien saavan kokea tämän saman ja vielä
enemmänkin. Ihmeitä todella
tapahtuu.
Olen onnellinen että Herra kutsui minut uskonkasteelle ja minä
ymmärsin olla kuuliainen ja toteutin sen, välittämättä mitä
muut ajattelee. Näin sen pitää olla, nyt kun on käynyt kaiken
tämän läpi, ymmärtää että tie on oikea. Ihanat profetiat ja
näyt on tulleet elämääni ja haluan että se alue vahvistuisi.
Samoin on veljeni laita. Suhde naiseen etenee ystävyys vauhdilla.
Hyvä niin, molemmat on minun näkökulmastani Jumalan koulussa ja
Hän kasvattaa heitä.
Veljeni aloitti 16. 1.2012. sielunhoitaja
koulutuksen Perheniemessä. Niin kuin ensin näytti ettei rahoja
siihen löydy. Kaikki kuitenkin toteutui, Jumala auttoi rahojen
saannissa. Sanoin veljelleni:
-
Minähän sanoin ettei tarvitse murehtia jos Jumala todella haluaa
sinut työhönsä, Hän poistaa esteet matkalta ja kaikki onnistuu…”
🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti