ARMONVUOSI 2011

 

 ARMONVUOSI 2011

Loppiaisen vastaisena yönä, 2011, näin samaa unta sen koko yön. Välillä heräsin mutta nukahdin aina saman tien ja sama uni jatkui. Enkelit taas hääräsivät minun ympärilläni, he valmistivat minua johonkin hengelliseen tarkoitukseen sen jälkeen alkoi toinen valmistaminen johonkin, ei pyhään mutta ylhäiseen tehtävään. Minulle ei kerrottu mitään, enkelit hääräsivät hiljaa, määrätietoisesti. Olin aivan ihmeissäni, kun en tiennyt mitä minulle tehtiin, mutta annoin kaiken tapahtua, olisinko pystynyt estämäänkään, enkä olisi halunnutkaan estää.

- Tapahtukoon sinun tahtosi….

“ Jumala on rakkaus” 1 Joh.4:16 Hänen luontonsa ja lakinsa ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan rakkaus.

“ Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen” ja jonka polut “ovat iankaikkiset”, ei muutu. Hänen tykönään “ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Jes.57:15 Hab. 3.6; Jaak. !:17.

Usein meidän kutsumuksemme on kuitenkin suurempi kutsumus, johon Herra erityisesti haluaa meidän lähtevän mukaan ja sitoutuvan. Se oli ensimmäinen yö kun nukuin koko yön sairaalasta pääsyni jälkeen. Seuraavana yönä, tai oikeastaan aamuyöstä näin unen, jos se oli uni, oli se niin todellinen. Olin hereillä sängylläni, huoneen ilma tuntui kumman paksulta. Näin valon väläyksiä. Aloin kädelläni heiluttamaan ilmaa ja se säkenöi valoa käden liikkeestäni, minulla oli hauskaa, se oli ihmeellistä. Se oli jotain enkeleiden energiavaloa…? Sitten kirkas valo alkoi tulla kohti minua, kasvojani, se suureni ja suureni. Aivan kuin jokin olisi näyttänyt kirkkaalla taskulampulla kasvoihini. Valo oli hieman myös tunnelimainen. yritin herättää miestäni vierestäni, muttei hän reagoinut minuun mitenkään:

- Näetkö saman kuin minä, herää!? Näetkö tuon valon?

Ei mieheni tiennyt kyselyistäni mitään, olinko unessa vai en? Kysyin aamulla tiesikö hän tästä yöllisestä mitään, ei hän tiennyt, oli nukkunut sikeästi. Se oli kaunis kokemus, oli se sitten unta tai ei. Tiedän että joillakin on ollut sellaisia kokemuksia jossa ovat kohdanneet jotain yliluonnollista. Läheinen heidän vierellään on pidetty unessa ettei tämä ole pystynyt kohtaamaan sitä samaa. Tämä on jostain syystä estetty. Tapahtuma on tarkoitettu vain tälle ihmiselle. Laitoin veljelleni ja ystävälleni viestiä kummallisista unistani ja veljeni vastasi:

"Hei!

Kummallisia unia… Toivottavasti tulet paranemaan… ja se ohjelman sopivuus uniin.

Uskon että olet hyvissä käsissä: )…..

Terveisiä ja Hyvää Uutta Vuotta teille;) veljesi*"

Taivas yksin käsittää kaiken ja taivas yksin antaa lopullisen palkan iankaikkisuudessa. Kaikki kuuluu ristin kantamiseen, kaikki kuuluu kuolemiseen itseltään, tulemiseen enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, jotta Hän saisi kirkkauden ja kunnian tässä saviastiassa ja sen kautta kaikki aineellinen on eräs suurimpia esteitä Jumalan pääsylle meidän elämässämme. Taivaassa on Jumala, joka punnitsee ihmisten teot, joista jokainen heistä vastaa iankaikkisuudessa, Hänen edessään.

Jumala sanoi Aabrahamille:

-” Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.”

Jos meillä on Hänet, on meillä kaikki. Jeesus on kaiken yläpuolella, koska Hän on kaikki. Me voimme olla Herran työkalu, jonka Jumala valitsee tiettyyn tehtävään, muutumme kokonaan Jumalan omaisuudeksi. Jos joku asettuu vastustamaan nimettyä ja voideltua työkalua, Hän asettuu suoraan Jumalaa itseään vastaan. Hän palkitsee pahan pahalla ja hyvän hyvällä. Tässä toimii todellakin kylvämisen ja niittämisen laki. Kyse on itse asiassa paljon enemmästä. Jos kosket niihin, jotka toimivat Jumalan osoittamassa tehtävässä; kosket “ Jumalan silmäterään”.

“ Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin.

Kork.v. 8:7

Jeesus kutsuu meitä, haluaa meidät takaisin luokseen:

-” Minä olen sinun Jumalasi, minä olen sinut omin käsin muovannut ja minä rakastan sitä, mitä olen tehnyt. Minä rakastan sinua rakkaudella, joka ei tunne mitään rajoja, koska rakastan sinua niin kuin minua rakastetaan. Älä pakene minun luotani. Tule takaisin minun luokseni ei vaan kerran tai kahdesti, vaan aina uudestaan. Sinä olet minun. Älä enää epäile, katso miten minä jälleen kerran painan sinut syliini, pitelen sinua rintaani vasten, suutelen sinua ja silitän hiuksiasi. Minä olen sinun Jumalasi - armon ja myötäkärsimisen Jumala, anteeksiantamuksen ja rakkauden Jumala, hellyyden ja huolenpidon Jumala. Jospa et enää väittäisi, että minä olen muka sinut hylännyt, etten minä muka voisi sietää sinua, ettei muka enää ole tietä takaisin! Se ei ole totta. Minä haluamalla haluan, että sinä olet minun kanssani. Minä haluamalla haluan että sinä olet minun lähelläni. Minä tunnen kaikki sinun ajatuksesi. Minä kuulen kaiken mitä sanot. Minä näen kaiken mitä teet. Ja minä rakastan sinua, koska sinä olet kaunis, tehty minun oman kuvani mukaan, ilmauksena minun kaikkein syvimmästä rakkaudestani. Älä tuomitse itseäsi. Älä tuomitse itseäsi kadotukseen. Älä hylkää itseäsi. Anna rakkauteni koskettaa sinua sisintä myöten, sydämesi kaikkein salaisimpia kätköjä myöten ja paljastaa kauneutesi, jonka olet kadottanut näkyvistäsi, mutta joka voi nousta jälleen sinunkin näkyviisi minun laupeuteni valossa.

Tule, tule, anna minä pyyhin kyyneleesi pois, anna minun painaa suuni aivan lähelle korvaasi ja sanoa sinulle: Minä rakastan sinua, rakastan sinua, rakastan sinua.”*

Tämä on se ääni minkä Jeesus haluaa meidän kuulevan, tämä on kaunis ääni, maailman kaunein.

Tammikuun puolessa välissä näin unen aamu aikaan, se oli tavallinen uni, mutta unen lopussa näin kun edesmennyt Anoppini tuli luokseni ja kysyi:

- "Mitä kuuluu?"

Vastasin:

- "Oikein hyvää, olen uskossa, olen oikeastaan aina ollut, mutta nyt todella vahvassa uskossa, olen käynyt jopa uskonkasteella, minut on upotettu kasteessa."

- "Ihan totta!? Herran siunausta sinulle!"

- " Mitä? Oletko sinäkin uskossa?"

- "Kyllä, olen ollut oikeastaan jo jonkin aikaa, muttei kukaan tiennyt siitä eläessäni."

- "Herran siunausta sinullekin!"

Sanoin hänelle innoissani; sitten hän jatkoi:

- "Älä kerro tästä vielä kenellekään, lähden kahdeksi kuukaudeksi erämaahan (Colorado?) sitten palaan takaisin…"

Sitten uni loppui, oliko tämä tavallinen uni, vai oliko siinä jotain viestiä, katsotaan tapahtuuko noin maaliskuun puolessavälissä mitään. Jäädään odottelemaan. Nykyään olen hieman varauksellinen kun näen unia näistä kuolleista läheisistä, mutta tässä mielenkiintoni herätti, minulle annettu Herran siunaus.

- "Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.”

Hebr. 11:6

Jumalattomat ovat kaikkina aikoina vihanneet niitä, jotka ovat heitä parempia. Aabelin kuuliainen ja vakaa uskonelämä oli Kainille ainaisena nuhteena.

- Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojaan nuhdeltaisi.”

Joh. 3:20

Mitä kirkkaampana taivaallinen valo heijastuu uskollisten Jumalan palvelijain luonteesta, sitä selvempinä ilmenevät jumalattomien synnit, ja sitä kiivaammin he pyrkivät tuhoamaan ne, jotka häiritsevät heidän rauhaansa. Kaikki Jumalan vastainen on lähtöisin saatanasta.

- Tänään on loppuelämämme ensimmäinen päivä”.

Eli nyt on hyvä hetki tehdä parannus, hyvä muutos elämään. Antaa anteeksi ja pyytää anteeksi. Tunnustaa Herra, Jeesus Kristus, Ylösnoussut. Tärkeintä on että tekee sen täydestä sydämestä, rakkaudella, muuten sillä ei ole mitään merkitystä. Minä toistan näitä asioita, mutta kyllä ne ovatkin niin tärkeitä että niitä on syytä toistaa. Meidän aikamme on todella käynyt vähiin. On hyvä että sydämestä löytyy myös oikeanlainen nöyryys, että olet altis laittamaan likoon itsesi heikomman puolesta, aivan niin kuin Jeesuskin teki, kaikki meidän asiamme meni, Hänen omien ongelmiensa edelle. Paholainen riehuu ympärillämme ja se pelkää kaksin verroin enemmän meitä, mitä me pelkäämme. Demonit pelkäävät meitä ja myös toisiaan, käyden toistensakin kimppuun, sillä paholainen tietää että sen aika on vähissä…

- Uskallatko olla sitä vastaan???

Kunpa ihminen todella alkaisi näkemään että on olemassa henkimaailma, hyvä ja paha ja uskoisi siihen ja sitä kautta ymmärtäisi käydä taistoon. Tämä ei todellakaan ole mitään uskovien hörhöilyä ja sitä että uskotaan johonkin satukirjan tapaiseen tekstiin. Ei todellakaan, vaan tämä on täyttä totta, on se minulle niin monesti todistettu tuolta rajan toiselta puolelta ettei minulla aineskaan ole varaa uskoa sen todenperäisyyttä. Minulle on konkreettisesti näytetty jo lapsuudesta että se kaikki on totta. Sinullekin tämä tulee todemmaksi mitä enemmän olet yhteydessä Herraan. Rukoilemalla päivittäin ja lukemalla päivittäin myös Raamattua. Ääneen lukien se muuttuu voimallisemmaksi ja rukoukseksi. Psalmi 91, sanotaan että on se voimallisin Psalmi Raamatussa ja antaa hyvän suojan kun sitä lukee päivittäin. Jotkut sanovat että Raamattua pitäisi lukea

vähintään puolitoista tuntia päivässä. Itsekin olen kokenut sen että mitä enemmän olen yhteydessä Herraan, sitä enemmän alkaa tapahtua asioita, se yhteys on hyvin tärkeä. Jeesus on meidän paras ystävämme. Hän rakastaa meitä kaikkia, minua ja sinua, niin kuin myös Isä Jumala joka antoi meille ainokaisen Poikansa. Miten suurta rakkautta se osoittaakaan. Jeesuksen rakkaus on sinuun niin suurta, ketään muuta siihen rakkaus suhteeseen ei kuuluisikaan eikä olisi olemassa, niin täysillä Hän rakastaa. hän kuitenkin rakastaa meitä kaikkia täysillä, yksilöllisesti.

- Miksi et ottaisi vastaan tällaista rakkautta ja ystävyyttä?

Ymmärrän että tätä on uskottoman vaikea ymmärtää ja sisäistää, on tämä niin oma maailmansa. Mitä enemmän alkaa ymmärtämään kasvaessaan uskossa, alkaa nähdä asiat aivan toisella tavalla. Olen uskonut lapsesta asti mutta nyt vanhempana huomaan että näkökykyni uskon asioihin on muuttunut. Raamatun sanakin on alkanut avautua aivan toisella tavalla. Se joka haluaa ja etsii, löytää. Meillä kaikilla on siinäkin asiassa oma henkilökohtainen tie, jotkut löytää nopeammin ja jotkut hitaammin, se riippuu siitä taivaallisesta suunnitelmasta mitä meidän on tarkoitus täällä maailmassa oppia. Mitään ei kuitenkaan tapahdu jollemme itse sitä halua. Välillä on ns. erämaa kausia jollin tuntuu ettei mitään tapahdu, ne saattavat kestää vuosiakin. Saattaa tulla sellainen olo että onko minut Jumala hyljännyt, mutta ei ole. Kaikki on meille opiksi. Saamme niinä aikoina sulatella jo oppimaamme ja ehkä yrittää toteuttaakin niitä kentällä. Se on myös etsintä aikaa, ehkä myös oppimista nöyrtymään ja rakastamaan pyyteettömästi. Joskus voi olla rankkakin elämänkoulu, mutta muutosta siihen uuteen elämään ei voi tapahtua jollei vanha kuole, se voi olla hyvin kova kokemus, aina se kuitenkin jättää jonkin todella tärkeän opin jota muuten ei olisi voinut saavuttaa. Tämän kun ymmärtää on helpompi ottaa vastaan vaikeitakin asioita. Tämän olen itsekin saanut kokea. Muista että elämä voi yllättää, hyvällä tai pahalla tavalla. Koskaan ei tiedä koska on se viimeinen päivä ja kun sen rajan ylittää on liian myöhäistä, jos ei ole valmistautunut pääsyyn taivaskotiin joka on se meidän todellinen kotimme.

Valmistautuminen tapahtuu täällä maailmassa eläessämme. Yritetään tehdä asiat oikein, joskus on vaikea vain määritellä mikä on oikein ja mikä väärin, mutta meillä on siihen avuksi Jumalan sana, Raamattu. Ja jos olemme Pyhän Hengen ohjauksessa, Hän on hyvä neuvonantaja. Väkivalta ei poistu väkivallalla, vaan synnyttää sitä lisää. Rakkaus on suurin lääke, mutta ymmärrän että ihminen joka ei ole koskaan saanut rakkautta voi aluksi pelästyä, hän saattaa perääntyä lisää ja näyttää ensin aggressiivisiakin tunteita. Mutta jatkamalla hänen tukemistaan rakkaudella ja antamalla hänelle tilaa, hän tulee oppimaan sen kaiken arvon ja muuttumaan. Tällainen ihminen täytyy kantaa hellästi turvaan, ei hyökkäämällä ja tuputtamalla, vaan hän tarvitsee tilaa ja aikaa miettiä asioita. Se että saat hänet kuuntelemaan ja kiinnostumaan, olet oikealla tiellä. Meidän pitää näyttää että hänestä välitytetään ja rakastetaan, että hän on tärkeä. Vaikkei hän sitä samaan osoittaisikaan. Meidän pitää esimerkillämme osoittaa mitä lähimmäisen rakkaus on. Rakastaa häntä juuri yksilönä, niin kuin Jeesuskin rakastaa meitä omina yksilöinämme, vikoinemme kaikkinemme. Tunnustelen aina maaperää ihmisessä, ennen kuin edes yritän kylvää sanan siementä häneen. On turhaa hukata hyvää siementä kallioiseen maaperään, tai ehkei turhaa, mutta kaikki ei vaan halua ottaa sitä vastaan. Kuinka hyvälle tuntuukaan kun saa ihmisen kuuntelemaan ja pikku hiljaa innostumaan ja tapaamiset muuttuvat hengellisiksi juttuhetkiksi, se on riemuvoitto! Ihmisen on vaikea avata sielunsa ikkunoita toiselle eikä aina itselleenkään. Mutta se on mahdollista kun on kärsivällinen ja nöyrästi samaistuu samalle tasolle, kuuntelee toista ja saavuttaa sitä kautta luottamuksen.

- Elämä on kokemisen arvoinen.

Olemme äärimmäisen tärkeitä toisillemme, ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Kaikkein kurjinkin tarvitsee lohduttajansa. Usko ei

ole ihmis-suoritus. Sitä ei voi synnyttää omin ponnistuksin. Ei myöskään lujasti päättämällä että nyt rupean uskomaan. Se kaikki täytyy tapahtua sydän tasolla, olla aito tahto ja halu siihen. Yksinkertainen usko tarkoittaa turvautumista Jeesukseen. Voimaksi matkalle ja iankaikkiseen elämään.

2. Kor. 10. “ Vaikka elämmekin lihassa, emme lihan mukaan sodi…

Sota aseemme ei ole lihalliset, vaan voimalliset Jumalan kautta. Me voimme piiloutua paholaiselta niin kuin silloin pienenä, kun leikimme piilosta.

- Mikä on paras paikka piiloutua paholaiselta?

- Elää täydellisessä Jumalan rakkaudessa!

Jumala on rakkaus. Paholainen ei tunne rakkautta. Elää siinä rakkaudessa 100%:sti, sillä jo 1%:tin antautuminen paholaisen puolelle antaa sille jalan sijaa…

2.Piet. 1:3-4. Jumala on antanut jo kaikki mitä elämään ja jumalallisuuteen tarvitaan.”

- Mikä “jumalallisuus” on?

Jumalan kaltaisuus. Tunnet totuuden ja totuus vapauttaa sinut. Uskallat nojautua luottaen Jumalan sanaan, totuuteen. Se kaikki tulee kasvun kautta uskossa. Täällä maailmassa rakkaus myydään rahasta ja vaakuna on ihmissydäntä arvokkaampi. Sydän voi olla kylmä kuin jää. Autetaan toinen toisiamme selviytymään nyt ja tulevaisuudessa. Pukeudutaan rakkauteen, Jumalan voimalliseen asuun. Meidän tulisi olla kestäviä Jumalan työssä, ettemme jättäisi kesken sitä mihin Jumala on meidät kutsunut.

- Olet meidän sydämemme valo, sydämemme ilo!

Jumala tarkoitti pelastuksen jokaiselle ihmiselle, kukaan ei ole liian huono saadakseen sitä. Jumala ei syytä meitä, syyttäjä on paholainen, se haukkuu ja syyttää lakkaamatta, yöt ja päivät, kuin rakki koira. Sen tarkoitus onkin saada meidät matalaksi henkisesti ja sitä kautta itselleen, se kalastelee vain meidän sielujamme.

Olemme tehneet paljon virheitä, onnettomuuksia, onnettomuuksien perään, olemme lunastus kunnossa.

- Miksi?

- Syntihän sen aikaan saa.

Mutta voimme saada ne anteeksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus on syntimme verellään ristillä lunastanut. Voiko kalliimpaa hintaa maksaa?

- Haluatko sinä?

Jokaiselle meille on annettu yksilölliset lahjat, koska olemme kaikki erilaisia. Hän kasvattaa meitä henkilökohtaisesti, koska meille jokaiselle on oma suunnitelma tässä elämässä, tässä maailmassa. Meidän pitää etsiä Jumalaa asioissa, rukoilemalla, ylistämällä ja kiittämällä, olemalla nöyriä. Jumalan valtakunnan mielialaa me tarvitsemme elämämme vaelluksessa joka päivä. Emme ainoastaan juhlassa, vaan ennen kaikkea arjessa. Kun näin teemme, koemme Jumalan rauhan sisällämme. Kun jotain pahaa tapahtuu, osoitamme heti Jumalaa sormellamme.

- Missä sinä silloin olit…?

Vaikkemme tätä ennen olisi uhranneet ajatustakaan Jumalalle. Eläneet vain itsekkäästi synneissämme näin aukaisten tien itseemme myös paholaiselle. Kun onnettomuus iskee syytämme kuitenkin Jumalaa ja jostakin kumman syystä se oikea syyllinen unohtuu. Ihminen ei kestä fyysistä kuolemaa, senhän me tiedämme, mutta entä henkinen kuolema?

- Meidän täytyy kuunnella Jumalaa, antaa Hänelle hiljaisia hetkiä jolloin olemme läsnä vain Hänelle. Ihmisen on tehtävä parhaansa, se on meidän pyhä velvollisuutemme.

Olen nähnyt paljon erilaisia ihmiskohtaloita. Kuinka he epätoivoisina jojoilevat murheittensa kanssa, välillä luvataan tehdä parannusta ja sitten taas sorrutaan. Ylpeys ei anna periksi pyytää apua Jumalalta. Juodaan itsensä humalaan, tehdään väkivaltaa perheelle ja lähimmäisille, itketään välillä toisen olkaa vasten:

- "Ei enää koskaan!”

Ja sitten kuitenkin, taas hakataan ja juodaan, sama kierre jatkuu. Mutta sitten kertovat ne jotka ovat saaneet avun näihin Jumalalta. Heidän ongelmansa olivat kerralla pois pyyhkäistyjä, ei avioliittoneuvojia, ei terapeutteja, vaan he saivat avun heti. He olivat tarpeeksi nöyriä Jumalan eteen pyytämään apua. Näin kävi myös minun vanhemmilleni.

- Kunpa olisin ymmärtänyt pyytää apua jo aikaisemmin Jumalalta, voi kunpa olisin ymmärtänyt…

Näin olen monen kuullut huokaavan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Onnellinen ihminen elää pitempään. Onni ei ole rahasta kiinni, vaan siitä että hyväksymme elämämme, ja sen miten arvioimme elämämme.

- Omia lahjojaan pitää käyttää muiden hyväksi.

Me arvostamme eri asioita. Tärkein onnellisuuteen vaikuttava tekijä on suhteet toisiin ihmisiin. Onnea voi verrata armoon. Olemme onnellisimpia kun autamme muita, emmekä vain ajattele itseämme. On ihana tunne kun huomaa avullaan saaneen toisen onnelliseksi. Onni on lähempänä kuin uskommekaan. Onni tulee pienistä arkisista asioista, onnistumisen tunteesta, pienestä hymystä toiselle, kosketuksesta, hyvästä sanasta, kiitoksesta, avun annosta, että altistamme itsemme palvelemaan läheisiämme. Energiamme tarttuu meistä toisiin, se mitä jaamme itsestämme, näkyy kun katsoo peiliin. Kun hymyilet itsellesi peiliin, tartutat sen olemukseesi, jos mökötät , teet sitä helposti koko päivän ja sama ilme tarttuu muihin.

- Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Voimme siis valinnallamme vaikuttaa siihen minkälaista energiaa on ympärillämme. Ystäväni kertoi:

- "Näin unen jossa minä sanoin aamun avauksessa, täällä työkeskuksessa, että kaikille pitää antaa lähimmäisen rakkautta ja kaikkia pitää kohdella saman arvoisesti…"

Vastasin nauraen.

- "Hyvin olet kuunnellut minua, oppi on mennyt perille, jopa alitajuntaan asti kun se tulee unessakin esiin."

Se tuntui hyvälle, sillä tiesin että minua todellakin oli kuunneltu

ja olin saanut siirrettyä tärkeää tietoa eteenpäin. Rehti luonne on kultaakin arvokkaampaa. Luonnetta ei peritä eikä se ole ostettavissa, sitä pitää kehittää, joka on elinikäinen työ. Jumala antaa meille tilaisuuksia, menestys riippuu miten me niitä käytetään. Kun käyttää tilaisuutensa kaikkeen hyvään ja rakkaudellisuuteen, menestyy ja saa siunauksia elämäänsä. Aina valitettavasti vain emme ymmärrä mitkä asiat olemme saaneet siunauksina, emmekä näin ymmärrä olla niistä kiitollisia. Joskus voimme jopa menettää saadut siunauksemme jos teemme todella pahoja vääriä valintoja. Sen minkä Jumala on antanut meille lahjaksi, sen voi myös menettää. Mitä enemmän ihminen on elämänsä aikana joutunut nöyrtymään, sitä pienemmistä asioista hän ymmärtää olla kiitollinen. Nöyryys onkin todella tärkeä oppi. Täydellisen nöyrä ja rakastava ihminen ei vaadikaan enää itselleen mitään, vaan varmistaa että muilla on asiat hyvin. Hän laittaa itsensä täysillä likoon muiden puolesta. Hän on muiden palvelija, joka ei saa tässä maailmassa sitä palkkaansa, vaan se palkka odottaa tällaista ihmistä taivasten valtakunnassa. Tällainen ihminen luottaa ja nojautuu täysin Jumalaan. Se on aivan kuin se luottamusleikki jossa pitää uskaltaa kaatua taaksepäin ja luottaa että takana olija ottaa kiinni, luottaa toiseen täydellisesti. Se on täydellistä uskoa juuri nöyryys opin kautta, näin Jeesuskin eli elämäänsä. Tällaista tukea tarvittaisiin tänäänkin paljon. Jo yhteiskunnan eritahoilta, pientä köyhää ihmistä painostetaan ja syytetään sairauteen asti. Jotkut riistää itseltään hengen, kun eivät kykene eivätkä jaksa sitä mitä heiltä vaaditaan. Heitä syytetään epäonnistumisistaan, eikä haluta nähdä heitä yksilöinä ongelmiensa keskellä. Meidät halutaan valaa kaikki samaan muottiin, mikä on mahdoton yhtälö.

Kun Luoja sulle armossaan,

soi kaksi jalkaa, kättä,

sä riennä muita auttamaan.

Niin että kenenkään vaivoissaan

jäis yksin ystävättä.

Olemme kuin sovituskopissa. Kun tulemme sieltä valoon, tuntuu ettemme sovi mihinkään, emmekä kelpaa mihinkään; emme tee mitään riittävän hyvin, emme yksinkertaisesti riitä mihinkään. Yhteiskunta on liian suoritus painatteista, joka asiassa pitää olla ykkösiä. Rohkea se joka uskaltaa lähteä haastamaan näitä rajoja, olla oma itsensä. Riittävä sellaisena kuin on, sellaiseksi kuin Jumala meidät on luonnut. Leikki jossa pitää etsiä viisi virhettä, voisi joskus muuttaa niinipäin, että etsii itsestään viisi positiivista asiaa. Uskaltaa ottaa vastaan elämän tuoman kivun, koska eihän se voi olla aina ruusuilla tanssimista, ei edes sille hyvälle suorittajalle.

- Kuinka moni voi sanoa muuttavansa toisen elämää paremmaksi, omalla työllään? He ovat todella harvassa.

Meidän pitäisi jakaa yhdessä niin ilot kuin surut. Ilman ystäviä elämä on köyhää ja ankeaa. Pitää osoittaa että olemme toisillemme tärkeitä. Jos ongelmat pystyy näkemään mahdollisuutena johonkin uuteen, se auttaa eteenpäin.

- Ilman pahoja asioita elämässämme, emme osaisi arvostaa hyviä asioita.

Elämä heittää kokoajan uusia haasteita. Tartummeko niihin vai jäämmekö paikoillemme kaivelemaan ja itkemään menneitä? Omalla pienellä panostuksella tästä maailmasta voi tehdä paremman paikan. On asioita, jotka voi mutaa ja joita voi parantaa, mutta on hyväksyttävä nekin asiat joita ei voi muuttaa. Negatiiviset asiat saatavat kääntyä voimaksi, jos pystyy oppimaan niistä jotakin. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan pelko.

Ihanassa virressä 341, sanotaan :

- "Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta. Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä".

Jumala sanoo:

- "Sinä olet minun. Kaiken mitä olet, minä tunnen. Kaikkeen mitä olet, olen jättänyt jälkeni. Anna huolesi minulle, minä kannan ne. Anna pelkosi ja häpeäsi minulle. Saat jättää ne kannettavakseni. Anna epävarmuutesi, kipusi ja sairautesi minulle, rukoilen puolestasi. Minulle voit antaa myös syntisi, rikkomuksesi ja laiminlyöntisi. Niihinkin olen jättänyt itseni. kaikki huolesi saat heittää minun päälleni, pidän sinusta huolen."

1. Piet. 5:7

Maailmani on muuttunut lyhyessä ajassa. Ainahan minä olen uskonut, mutta nyt uskoni on syventynyt todella paljon. Koen että ole muuttunut ihminen jollain tasolla. Minut on vallannut ihana rauha. En tiedä onko ihmiset ympärilläni muuttunut, mutta usein kun tapaan tutun ihmisen ja hetken juteltuani, huomaan kuinka koen hänet erilailla. Hän on saattanut alkaa kiroilemaan ja ajattelukin on ehkä muuttunut kovemmaksi, välinpitämättömyys loistaa myös ihmisten puheista ja käytöksestä. Tuntuu todella pahalle kuunnella tällaista ihmistä.

- Onko hän muuttunut vai huomaanko nämä asiat nyt paremmin, kun uskoni on syventynyt?

Samoin on käynyt tv ohjelmien kohdalla. On vaikeaa katsella sellaista missä on väkivaltaa tai kauhua. Se ei kuulu enää minun maailmaani, ei sellaisenaan. Tiedän että on henkimaailma ja demonit, mutta ei niiden kanssa ehdoin tahdoin leikitä. Vapaaehtoinen katsominen tällaiseen ei kiinnosta. Nuorempana saatoin katsella kauhuelokuvia, mutta en enää. Joskus joutuu kyläillessä kiusallisiin tilanteisiin, kun ei pääse tilanteesta pakoon ja isäntäväki haluaa katsoa tällaisia ohjelmia. Tv:stä ei oikeastaan tulekaan enää mitään katselemisen arvoista, ainakaan

uskoville. Onneksi on tv7, mutta sitäkin pystyn katsomaan vain netin kautta. Tv on täynnä sotia, kauhua ja väkivaltaa, pelkoa oikein lietsotaan ihmisten päälle. Mieheni katseli eräänä helmikuisena iltana jalkapalloa. Katselin ja kuuntelin kuinka selostajat hekumoivat pelin kulkua ja riemuitsivat pelaajien hyvistä suorituksista. Kenttää kutsuttiin pyhätöksi. Naurahdin ääneen:

- "Jos uskovat hekumoivat noin, niin katsotaan heti pahalla, ja haukutaan hihhuleiksi ja hulluiksi, mutta esim. jalkapallossa se on hyväksyttyä…"

Uskovan pitää istua nurkassaan hiljaa, olla huomaamaton, eikä saa näyttää sitä iloa, minkä usko Jumalaan saa aikaan, sillä onhan usko iloinen asia! Herrakin käski iloitsemaan ja ylistämään, Uskoa jumalaan ja ikuiseen elämään. Olen usein nykyään sanonutkin että media on nykyajan paholaisen

ruumiillistuma. Mainoksissa se näkyy myös selkeästi. Ne lupaavat ihmisille sellaista mikä kuitenkaan harvoin toteutuu, nuoruutta, turhuutta, kauneutta, suorituskykyä … Ihminen jää mainoksen uhriksi. Uutisissa tulee harvoin mitään positiivista, yleensä kaikki on negatiivista, ikäviä asioita, sotia, murhia, ja muuta kaaosta. Sama toteutuu elokuvissa ja sarjoissa, ne kopioivat toinen toisiaan. Ihminen kuitenkin tarvitsee positiivisia asioita ja iloa. Ei ole mikään ihme jos maassamme on niin paljon masentuneita. Sanomalehtien lööppeihin pääsee kaikki ikävimmät ja verisimmät tarinat. Eikä se kaikki ole aina edes totta, vaan asioita väritellään että saadaan jutusta myyvä. Uutisista on tullut turhuuksien turhuuksia; - Katso kuvat mallista rohkeissa bikineissä.

- Tällainenko ylittää nykypäivän uutiskynnyksen?

- Valitettavasti!

- Onko meistä tullut kurkistelijoita?

Mediahan myy sitä, minkä on huomannut menevän ihmisille kaupaksi. Sitähän me ostamme. On kauheaa että nykyään kuoleman synneistä on tullut ihanteita.

- Tätäkö oikeasti haluamme?

Joskus olisi hyvä sulkeutua pois median piiristä, eikä antaa sille

niin paljon valtaa, kuin nyt annamme. Minä nautin aina kun pääsen meidän mökille. Siellä kun ei ainakaan vielä ole sähköjä, niin voi olla jonkinlaisessa uutispimennossa, se tekee oikeasti todella hyvää rentouttaa mieltä. Mikään ei kuitenkaan voita kodin rauhaa, turvaa ja harmoniaa. On kiva matkustella, mutta vielä mukavampi palata kotiin. Sitä on tämä elämämmekin, oikein elettynä, on hyvä palata kotiin, taivasten valtakuntaan, sillä se on meidän oikea koti, vaikkemme sitä täällä eläessä muista. Meille on syntyessämme annettu unohduksenverho, ettemme suoriudu liian helposti elämämme tehtävissä, ja että suorittaisimme ne sydämellä.

- Muista että kukaan ei ole kuollut, ennen kuin on kuollut.

Eli emme anna periksi, vaan elämme niin hyvin kuin mahdollista omalla kohdallamme. Elä siis omaa elämääsi, älä toisen. Lähimmäistä voi auttaa, muttei elää hänen elämäänsä. Sinä olet pääroolissa omassa elämässäsi. Onneksi meillä ei ole sitä taakkaa että meidän täytyy jaksaa yksin, vaan voimme luovuttaa taakkamme Herralle.

- Hän kuuntelee meitä… hän tietää meidän murheemme… me riitämme Hänelle ja hän rakastaa meitä.

Jumala loi tämän maailman meille, että voimme ihailla sitä. On hyvä jos meillä on jokin turvapaikka. Tuntea olevansa siellä turvassa peloilta, oli se sitten koti, kirkko, luonto, paikka jossa voi olla hiljaa, rauhoittua, kohdata Jumalan. Kuljemme täällä maailmassa yhdessä pitkän tien. Saamme olla etuoikeutettuja, kun saamme rakkautta elämäämme. On ihmisiä jotka eivät tiedä mitä rakkaus on. He eivät ole saaneet kohdata sitä koskaan. Nämä ihmiset meidän tukisi löytää ja tarjota juuri heille tukeamme ja rakkauttamme. Olemme toistemme tukipilareita ja rakennusaineita elämäämme. Joskus pikainenkin käynti toisen ihmisen elämään, voi olla tärkeä naula vahvistamaan toisen elämää ja myös omaamme. Opimme toisiltamme paljon. Meidän pitää ajatella positiivisesti, koska kohtaamme elämässämme paljon uskomattomia haasteita. Eikä se elämä siihen kaadu, jos välillä tulee ongelmia, ne ovat vain uusia haasteita lisää.. Kun emme anna periksi, saamme olla hyvin tyytyväisiä itseemme.

Epäonnistumien kautta olemme vain entistä vahvempia. Onnistumisen tunteet auttavat epäonnistumisen hetkellä. Sydän valjastaa järjen muiden auttamiseen. Menneisyytemme on eri maa, jossa toimitaan eri tavalla… vankiloissa on tullut paljon ihmisiä uskoon, mietin että mikä sen on saanut aikaan? Karskit, kovat ihmiset, ovat ottaneet Jeesuksen vastaan? ei minun tarvinnut tätä kauan miettiä kun vastaus piirtyi mieleeni. Kun ihminen jotuu nöyrtymään tarpeeksi, karistamaan kaikki vähäisimmätkin ylpeyden rippeet, silloin hän on valmis ottamaan uskon. Hän haluaa pelastua. Maaperä on muokattu hyväksi, pehmeäksi, johon uskonsiemen on hyvä kylvää. Ylpeys on se, joka estää ihmistä ottamasta vastaan uskoa. Ylpeys on yksi kuoleman synneistä. Nyt kun oivalsin tämän, ja vertasin tätä tietoa omiin ystäviini jotka eivät ole uskossa, löydän heistä helposti tämän luonteenpiirteen. Joillain sitä on enemmän ja joillain vähemmän. On sanonta:

- "Ylpeys käy lankeemuksen edellä."

Se sanonta pitää paikkansa, näin todella käy ennemmin tai myöhemmin. Toinen hyvä sanonta kuuluu näin:

- "Kaikki mikä ei tapa vahvistaa."

Pula-aikana ihmisten täytyi käyttää mielikuvitustaan saadakseen elin tärkeät asiat toteutumaan. Ei ollut mahdollista saada merkkituotteita tai sitä parasta laatua. Esim. paperista tehtiin lakanoita, verhoja, kenkiä jne. vain mielikuvitus loi rajat eri puutteisiin ja korvikkeisiin joilla puutteet yritettiin täyttää. Ruokavalio vaati myös kekseliäisyyttä. Voikukan juurista saatiin korvike kahvia, vaatteissa käytettiin korvike lumppua, hiuksia ja eläinkarvoja. Harvinaisen yheenkuuluvaista meidän kansa oli, ihminen on hädän hetkellä kekseliäs. Tottahan aina pientä napinaakin oli esim. juuri ruuan suhteen. Jakautuiko ruoka aina tasapuolisesti? Kansanhuoltolaitos määräsi hintapolitiikan. Yksityis autoilu kiellettiin ja käytettiin hevoskyytiä enemmän. Säännöstely jatkui monia vuosia, vielä rauhan aikanakin.

Säännösteltiin joitakin tarvikkeita, esim. kahvia. Metalliesineitä luovutettiin parempaan hyötykäyttöön, hopea ja kultaesineet, vihkisormukset, lasten tinasotilaat… Kaikesta oli pula ja kaikkea keksittiin. Lemmikkikanit joutivat pannulle ja nahkat käytettiin hyödyksi. Tunnelma oli ankeaa. Kani oli hyvä hyötyeläin, koska se ei käyttänyt samaa ravintoa kuin ihminen. Kansakunta järjesti erittäin suuria talkoita koko maassa, esim. halkotalkoita, viljan keruuta, perunan keruuta ym. Lapsityövoimaa ei kartettu pula-aikaan. Kansan käsi oli silloin karttuisa. Kaikessa myös näki että Jumalakin siunasi ahkeraa Suomen kansaa.

- Osaisiko kansakunta tänä päivänä lähteä tällaiseen pula talkooseen?

- Vieläkö meiltä löytyisi samaa sisua pakon edessä?

- Olisiko nykyihmisen helppoa luopua omasta omaisuudestaan, muiden hyväksi?

Tänään ihminen haluaa kaikki, tässä, tänään ja nyt. Kaiken täytyy olla heti valmista ja kaikkea on saatava, hinnalla millä hyvänsä, vaikkei tarvitsisikaan, mutta kun naapurillakin… Tämänpäivän ihminen on niin itsekäs, olisi varmasti vaikea toimia niin, että omilla teoilla, joku toinen hyötyisi kuin itse.

- Kuulostaako tutulta?

Olen sitä mieltä että Raamatun lopun ennusteet ovat alkaneet näkyä tässä maailmassa. Luonnonmullistukset kertovat tästä mitä enenemässä määrin ja suurten päättäjien putoaminen korokkeilttaan.

- Rikkaat köyhtyy ja köyhät rikastuu…

Ruoka alkaa olla joka puolella maailmaa hyvin kallista ja nälänhätä lisääntyy. Valtiot toinen toisensa perään menevät konkurssiin. Tästä kaikesta on ennustettu Raamatussa, sieltä se löytyy jos haluaa etsiä. Siellä on ennustettu että talvet tulee olemaan aina vain kylmempiä ja kesät kuumempia, joka tulee lisäämään ihmisten hätää kun ruuasta tulee pulaa ja taudit leviää. Tiedän että moni sanoo:

- "Höpön, höpö!"

Mutta näin sanoo sana ja se myös näkyy meidän maailmassamme, - valitettavasti. Se myös tarkoittaa sitä että

Jumalan suunnitelma toteutuu, maailma pudistetaan eikä taivaaseen ole synnillä sijaa. Itsekkyys on myös lisännyt yksinäisyyttä. Vanhukset ja lapset kärsivät tästä varmasti eniten. Uraa uurtavalle on ura tärkeämpää kuin oma rakas verisukulainen. Eikä heillä itselläänkään kerry todellisia ystäviä, kaikki on vain pintakiiltoa ja tällainen elämä on todellisuudessa kuin tyhjä kuori joka myöhemmin kostautuu tunne-elämän puolella. Mammonanhenki on saanut ihmisestä otteen ja vuosien saatossa ihminen sairastuu. Keinotekoiset asiat eivät tee ihmisestä onnellista, vaan onnellisuus löytyy siitä, että tietää elämässään olevan myös rakkaita lähimmäisiä, joiden kanssa saa viettää yhteistä aikaa. Tiedostaa, että jos jotain sattuu, läheltä löytyy rakkautta, tukea ja välittämistä. Kun itsekäs ihminen pysäytetään kovasta uraputkesta ja uran myötä hän ei ole kerinnyt luoda lämpimiä suhteita, vaan ehkä menettänyt kaikki loputkin ihmiset läheltään. Kolaus tulee olemaan kova kun huomaa jääneensä yksin, eikä ketään ole tukemassa, kukaan ei uskalla edes lähestyä tällaista ihmistä, koska he tuntevat hänet itsekkäänä ja pois työntävänä ihmisenä.

- Oliko kaikki sen arvoista?

Tämän takia meitä välillä pysäytetään ja pudotetaan maanpinnalle. Joskus tarvitaan koviakin otteita että ihmisen suunta saataisiin muuttumaan. Valitettavasti kaikki eivät edes ymmärrä ottaa opikseen, vaan yrittävät jatkaa itsepäisesti samaa rataa elämässään. He ovat usein todellisia nurisijoita, tyytymättömiä kaikkeen, koska heidän todellinen elämänsä on niin tyhjä. On harvinainen lahja osata nauttia pienistä asioista, elää tässä hetkessä kuin pieni lapsi. Onni on sitä että välittää muista enemmän, ei vähemmän. Jos jokin asia vaivaa että onnistuuko se; - niin se onnistuu, jos se on Jumalasta, mikään mahti ei voi sitä estää. Jos se on perkeleestä, se tuhoutuu itsestään aikanaan.

Kaikista tärkein

Luuk. 10:41,42.

Ei tärkeintä työ ole kättesi sun,

vaan rakkaus,

ei yksin askeleet palvelun,

vaan siunaus.

Joku palvelee käsin ja askelin,

mutt toinen tuo

taas sydämen pyynnöin ja kiitoksin

myös lahjan suo.

Ei pyydä Herrasi työtäs niin

kuin itseäs.

Hän katsoo sielusi syvyyksiin

sun sydäntäs.

Kun kukka valossa aukeaa,

se tuoksuen

ja tietämättäänkin kaunistaa

tien tomuisen.

Ken nöyrän, hiljaisen sydämen

luo Herran tuo

ja sanan ikuisten pisarten

ken voimaa juo,

hän osan saanut on autuaan,

ja sydän tuo

on lähde hiekassa kuivan maan

ja puron vuo.

Mirjami Lähteenkorva