EPÄJUMALAN PALVONTA

EPÄJUMALAN PALVONTA

Syyskuun alussa, 2011, eräänä aamuna heräsin uneen, jossa olin mieheni kanssa ostoksilla. Siinä hyllyjen välissä huomasin anoppini, kysyin:

- Mitä sinä täällä teet?

Johon hän vastasi:

-tulin vahtimaan teitä, tai oikeammin sinua.

Sitten hän jatkoi hyllyjen katselua, toisessa kädessä kori joka oli tyhjä, kysyin taas:

- alatko sinä leipomaan?

Hän vastasi:

- En minä enää leivo…

Ja minä vastasin.

- Niin, ethän sinä enää leivo.

Uni loppui ja ihmettelin taas tämän merkitystä jos sillä sitä oli. Miksi kuollut anoppini tuli vahtimaan minua? No, jos se jotain tarkoitti niin aika sen taas kerran näyttää. Sähköpostissa sain veljeltäni viestin, jossa hän ihmetteli sanaa joka oli kiusannut häntä jo monta päivää, - asera-karsikko? Vastasin että yritän tutkia mitä sana tarkoittaa. Se tuntui jotenkin tutulle. Raamatustahan se löytyikin. Kyse oli epäjumalista, puisista epäjumalista ja niiden palvonnasta. Karsikko = karsittuja puita, meillä esim. joulukuusi. Sana löytyy, Tuom. 6:28, Toinen aikakirja 34 luku, Toinen Kuningastenkirja 23, sekä 5 Moos. 16:21,22. Joka kuuluu näin:

21. Älä pystytä itsellesi asera-karsikoita, älä mitään puuta, Herran, sinun Jumalasi, alttarin viereen, jonka itsellesi teet;

22. älä myöskään pystytä itsellesi patsasta, sillä niitä Herra, sinun Jumalasi vihaa.’’

Tänä päivänä on todellakin paljon epäjumalan palvontaa. Etenkin rahaan ja omaisuuteen liittyvää, eli mammonan henkeen. Laitoin veljelleni viestin:

- "Mitähän tuolla yläkerrassa suunnitellaan? Pyhä Henki on sinulle antanut tämän sanan, mikä lienee tarkoitus?"

Oli 5.9. ilta, kun olin käymässä nukkumaan. Laitoin silmäni kiinni ja minut valtasi kevyen kevyt olo. Olin kuin olisin leijaillut ilmassa. Kun aukaisin silmäni, alkoi minua valtavasti hymyilyttää. Minut valtasi mieletön ilo ja aina kun laitoin

silmäni kiinni, oli kuin olisin leijaillut. Hymyilin naama leveänä sängyn pohjalla. Se oli vastakohta sille, kun sain kutsun uskon kasteelle. Minut valtasi silloin mieletön itku. Itkin posket märkinä nyyhkyttäen, mielessäni että on pakko päästä uskon kasteelle. Nyt tämä tuli valtavana ilona, - Herra on meidän ilomme! Tähän sopiikin psalmi joka raamatusta aukesi minulle aivan umpimähkään.

Psalmi 100.

Kehotus kiittämään Herraa.

Kiitosuhri-virsi

Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.

2. Palvelkaa Herraa ilolla,

Tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

3. Tietäkää, että Herra on Jumala.

Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme,

hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

4. Käykää hänen portteihinsa kiittäen,

hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten.

Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.

5. Sillä Herra on hyvä;

hänen armonsa pysyy iankaikkisesti

ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

7.9. Katsoin 7tv:ltä ohjelmaa, Leo Meller ja ystävät, kuolema kulki Norjassa. Harmi etten nähnyt koko ohjelmaa, mutta täytyy katsoa uudestaan jos tulee arkistoon. Melleri kertoi, että nyt 2011, syyskuun puolessa välissä on Norjassa kokous jossa puhutaan Palestiinasta ja sen vaikutuksista. Sitten viikko eteenpäin, kun on YK:n kokous jossa päätetään Palestiinan itsenäisyydestä. Tämä kokous on 66:s kokous, eli yksi 6 vaille pedonmerkki. Meller oli myös netin kautta käynyt katsomassa Valkoisen Talon sivustoja ja sieltä oli poistettu kaikki tieto Israelista ja mikä on sen pääkaupunki. Mutta vastaavasti kyllä

löytyi tietoa Palestiinasta ja sen tulevasta pääkaupungista, Jerusalemista. Jossain ohjelmassa Melleri oli kuullut kuinka Palestiinan arkkitehdit ja insinöörit puhuivat itkumuurista, että se on purettava pois heidän vuorensa edestä. Näistä tuli mieleeni juuri lukemani teksti.

* Taivaaseen astumisensa jälkeen Vapahtajamme oli määrä aloittaa toimintansa Ylimmäisenä pappinamme. Kristuksen toiminnassa tulisi kaksi suurta vaihetta, jotka kumpikin täyttivät tietyn ajanjakson ja oman määrätyn paikkansa taivaallisessa pyhäkössä. Sitä kuvasti maanpäällinenkin pyhäkköpalvelus, jakautui kahteen vaiheeseen, päivittäiseen ja vuotuiseen palvelukseen, ja pyhäkössä oli näille kummallekin omistettu oma osastonsa. Samoin kuin pappi pirskotti pyhäkössä päivittäin uhrieläimen verta syntisen puolesta, niin myös Kristus taivaaseen noustuaan ilmestyi Jumalan eteen vedotakseen verensä ansioon katuvien uskovaisten puolesta. Joskin Kristuksen veren tuli vapauttaa syntinen lain tuomiosta, se ei kuitenkaan tyystin poistanut syntiä, vaan tämä pysyi muistiin merkittynä pyhäkössä lopulliseen sovitukseen saakka. Samoin esikuvallisesti syntiuhrin veri poisti synnin katuvalta, mutta se jäi pyhäkköön sovituspäivään asti. Silloin kaikkien todella katuvien synnit pyyhitään pois taivaan kirjoista Kristuksen sovitusveren ansion perusteella. Siten pyhäkkö vapautetaan eli puhdistetaan syntien muistimerkinnöistä. Esikuvallisesti tätä suurta sovitustyötä eli syntien pyyhkimistä pois vastasi se palvelus, joka suoritettiin sovituspäivänä - maanpäällisen pyhäkön puhdistaminen, joka tapahtui poistamalla sieltä syntiuhrin veren perusteella ne synnit, jotka olivat sen saastuttaneet. Maallisessa pyhäkössä puhdistus tapahtui että pappi sälytti synnit itselleen ja poistuen pyhäköstä kantoi mukanaan Israelin synnit. Pyhäkön ovella laski molemmat kätensä elävän kauriin päälle ja kauris nämä synnit kantavana lähetettiin pois erämaahan. Lopullisessa sovituksessa todella katuvien synnit poistetaan taivaan kirjoista, niin ettei niitä enää muisteta. Koska saatana on synnin alkuunpanija ja suoranainen

yllyttäjä kaikkiin niihin synteihin, jotka aiheuttivat Jumalan Pojan kuoleman, oikeudenmukaisuus vaatii, että saatanan on kärsittävä lopullinen rangaistus. Kun Kristus lopullisesti lunastaa ihmiset ja puhdistaa kaikkeuden synnistä, tämä toiminta päättyy siihen, että synti poistetaan taivaallisesta pyhäköstä, ja nämä synnit sälytetään saatanalle, joka näin joutuu kantamaan niiden lopullisen rangaistuksen.*

Tässä oli todella suuri totuus Kristuksen kuolemasta ja palveluksesta. Kun luin tämän se säväytti minua niin suuresti, että tuntui kuin olisin saanut sähköiskun, se tuntui todella aivan fyysisesti kehossani. Ei koskaan mikään lukemani ole aiheuttanut fyysistä tuntemusta. Näin kuin silmieni edessä, kuinka Kristus, meidän Ylipappimme, sälyttää meidän syntimme, saatanan päälle, sille kenelle ne kuuluukin. Ja tämä joutuu kadotukseen, niin kuin kauris erämaahan. Vau, mikä mahtava totuus! Ei ihme että saatanalla on kiire. Ajattele se syntien määrä jonka Kristus saa vuodattaa saatanan päälle, kaiken pahan alulle. Nyt alkaa nähdä selvästi merkeistä, että tämä kaikki on alkamassa, maailma todella kuohuu.

12.9. Miehelläni oli vielä viikko jäljellä kesälomaa, ja ajatteli käyttää sen tässä kohtaa syksyä. Lähdimme käymään serkkuni ja hänen miehensä luona. He olivat äskettäin muuttaneet uudelle paikkakunnalle. He ostivat pienemmän talon, se olikin tosi sievä, punavalkoinen talo, ulkosaunoineen. Jäimme yökylään ja illalla saunoimme. Naiset ensin vaikka heikoille jäille, on sanonta ja sitten miehet. Keskustelimme niitä näitä ja puhe kulkeutui myös henkiselle puolelle. Serkkuni ei varsinaisesti ole uskovainen, mutta myönsi, että nämä asiat kiinnostavat häntä. Hän on kova kyseenalaistamaan asioita, aivan niin kuin tyttärenikin on. Mutta uskon asiat eivät ole uskovalle jossittelun asioita. Joko uskotaan tai ei. Yritin kuitenkin vastailla ja kertoa omia näkemyksiäni, kokemuksiani ja uskomuksiani. Seuraavana päivänä menimme ajelulle ja katselimme paikkakunnan nähtävyyksiä. Kävimme myös kirpputoreilla. Eräs kirpputori oli vammaistyön hyväksi, sanoin että siltä voisi jotain ostaakin, kun

olen itsekin tehnyt työtä vammaisten parissa. Kun olimme maksamassa ostoksiamme, kassalla oli myynnissä myös kannatus arpoja. Voitin itselleni kirjan: Pia Vilkman: Hämähäkkilintu. Se kertoi vammaisesta tytöstä, joka sairasti downin syndroomaa. Kirjoittaja oli myös uskova, jolle tapahtui ihmeitä. Hän oli uskonut myös pienestä pitäen Jeesukseen. Tuli mieleeni että meissä oli paljon samaa. Uskon että minun oli tarkoitus saadakin tämä kirja, sanoin sen myös miehelleni. Downit ovat ihania ihmisiä, niin aitoja. He näyttävät aidosti tunteensa, olivat ne iloja tai suruja. Vierailumme sujui hyvin, nautimme toistemme seurasta ja meidät kestittiin hyvin. Sitten iltapäivästä lähdimme kotiin. Oli mukavaa taas saada tuoda omia ajatuksiaan esiin, loukkaamatta ketään. En halua tyrkyttää näitä asioita jos huomaan ettei tämän ihmisen maaperä ole siihen sopiva. Mutta kun saan luvan puhua, innostun ja poskeni aivan hehkuu, kertoessani Herran ihmeistä. Haluan todistaa ja kirkastaa Herraani, näistä kertomalla. Sanoinkin serkulleni että saatan innostua ehkä liikaakin, mutten voi sille mitään, niin iloa tuovia asioita ne ovat.

- Rakastan taivaan ilmapiiriä! Pyhän Hengen täyteyttä ja rakkaudellisuutta, iloa ja rauhaa!

Jumala antaa meille voiton kun ylistämme Häntä. Kun ilo valtaa minut, tiedän, että Herra on silloin läsnä. Meidän täytyy olla Jumalan kirkkauden lähettiläitä. Meitä on paljon, jotka olemme kokeneet taivaan ihmeitä. Mutta meitä ei oteta todesta, siksi monikaan ei uskalla puhua niistä. Jeesus haluaa tutustuttaa meidät itseensä, että kuka ja millainen Jeesus oli, että voimme sitten kertoa hänestä eteenpäin. Tämä on tärkeää - olla Hänen kanssaan, raamattua lukien ja rukoillen. Me kelpaamme kaikki, me olemme kaikki arvokkaat, meistä jokainen on tärkeä, Jumala tarvitsee sinut ja minut.

- sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Mark. 3:35

- Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu

puhuu. Luuk. 6:45

Luonnostamme olemme jumalattomia, mutta ristin kautta voimme uudesti syntyä, mikä ihana mahdollisuus.

- Arvaa mitä tänään tapahtuu? - Jeesus on sinun ja minun kanssa!

- Arvaa mitä huomenna tapahtuu? - Jeesus on sinun ja minun kanssa!

- Arvaa mitä ylihuomenna tapahtuu? - No, sen sinä jo tiedätkin…

On ihana tietää, että Jeesus haluaa kulkea ja olla meidän kanssamme joka päivä, jos niin vain tahdomme.

- Tahdotko sinä?

- Pelkäämmekö ottaa Jeesusta elämämme?

- Mitä muut sanovat?

Jos vastaat myöntävästi, pelkääväsi, niin kuinka sitten uskallat ottaa elämääsi sen mokoman vihtiksen, joka ei edes kysy, haluatko? Nyt ajattelet ettei helvettiä ole, mutta mitä jos onkin? Uskallatko ottaa sen riskin? Minä tiedän, että on, minun ei tarvitse jossitella, mutta ymmärrän jumalattomien jossittelun.

- Kummasta on enemmän todistuksia, sen olemassa olosta vai olemattomuudesta?

Vastaus on ilmeinen, helvetistä on puhuttu ja kirjoitettu kautta aikojen, muttei sen olemattomuudesta. Sama koskee muihinkin uskon asioihin. Kokemukset ja ihmeet todistavat niistä myös vahvasti. Joskus mieheni kyseenalaistaa henkiset kokemukseni, silloin kysyn:

- "Pidätkö sinä sitten minua hulluna, kun tällaisia väitän näkeväni ja kokevani?"

Johon hän vastaa:

- "En, mutta kun en ole itse tällaisia kokenut, on vaikea ymmärtää…"

Niinhän se on, jos ei ole omakohtaista kokemusta, sitä todella ihmettelee, mistä tuo toinen puhuu, vaikea edes ottaa kantaa sellaisesta.

5.2.2018.  Tänään, heti herättyäni, näin kuvan/näyn, joka oli hyvin selkeä piirteinen.
Arastelin sitä tuoda, sillä se on jatkumoa, tuolle "kortti sarjalleni", se oli kolmas kortti näkyni, mutta luotan teidän aikuisuuteen koetella sitä.

Kuin näkynä eteeni avautui kuva, jossa iso käsi, uitti virtaavassa vedessä, pelikorttia pysty asennossa. Tuo kortti oli taas, tuo hertta kuningas.
Kun tuo käsi uitti tuota korttia, kuulin samalla hyvin rauhallisen mies äänen sanovan: - " uskonnollisuuden jumala."
Sitten näky katosi ja aloin rukoilla ....
Koin, että tämä tarkoittaisi maallisuuden lisääntyvän kirkkoihin. Availin tuolla netissä erästä sivustoa ja siellä kerrottiin juuri tästä ja kuinka esim. uutena piirteenä kirkon piiriin on tullut "Jeesus jooga" https://yle.fi/uutiset/3-8993844 - No, huh! ... sanon minä!

Uskon ja uskonnollisuuden eroavaisuudet: http://www.kotipetripaavola.com/uskojau ... uudet.html

Siunausta päiväänne!

Evankeliumi Matteuksen mukaan 22

1. Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
2. "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
3. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
4. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.
5. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;
6. ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.
7. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
8. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
9. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
10. Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
11. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
12. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.
13. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
14. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
15. Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.
16. Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.
17. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"
18. Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?
19. Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.
20. Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"
21. He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".
22. Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.
23. Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
24. sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'.
25. Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.
26. Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.
27. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.
28. Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."
29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
30. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.
31. Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:
32. 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."
33. Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.
34. Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;
35. ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:
36. "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
41. Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä
42. sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin".
43. Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen:
44. 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'.
45. Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?"
46. Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.