Tänä aamuna rukouksen jälkeen näin kuvan vanhoista kiviportaista jotka kohosivat ylös taivaaseen. Olen näitä nähnyt ennenkin. Tätä nyt yritän avata ....
Raamatun kivet kertovat omaa tarinaansa. Ensimmäinen niistä tuli merkitsemään paljon Jaakobille hänen pakomatkallaan Mesopotamiaan.Eräänä yönä hän otti kiven yöksi päänalusekseen. Sinä yönä hän näki enkelten kulkevan portaita maasta taivaaseen. Hän kuuli Jumalan puhuvan ja lupaavan varjeluksensa matkamiehelle. Herättyään Jaakob pystytti kivensä patsaaksi ja antoi sille nimen Betel, Jumalan asuinsija. (1. Moos. 28:11—22.)
VIRSI 623.
1.
Taivaaseen käy matkamme,
maa ei viihdyttää saa meitä.
Kaanaanmaahan kuljemme
koleoita korpiteitä.
Täällä täytyy taivaltaa,
taivaassa on isänmaa.
2.
Taivaaseen on mieleni
synnin maasta matalasta.
Kuolemallaan Herrani
nosti minut kuolemasta.
Enkö täältä kaipaisi
sinne kotimaahani?
3.
Taivaaseen jo kehottaa
meitä Herra sanallansa,
taivasta se heijastaa
valollansa, rauhallansa.
Sinne, sinne taivaaseen
tahdon iloon iäiseen.
4.
Taivaan riemu läsnä on
antimissa Herran pöydän.
Niissä taivaan ravinnon
täällä voimakseni löydän,
kunnes häissä Karitsan
sitä nautin ainian.
5.
Taivaaseen jo toivossa
kaipaan yöstä kärsimysten.
Niitä ei voi verrata
riemuun taivaan täyttymyksen.
Katson maasta turhuuden
päivään uuteen Kristuksen.
6.
Taivaassa on valmiina
nääntyneelle rauhan maja.
Porttina on kuolema,
siitä kuljit, Vapahtaja.
Siitä myöskin minua
kotiin kerran taluta.
7.
Taivaaseen, ah taivaaseen
ikävöitsee sydämeni.
Katseeni luon Jeesukseen,
vain hän riittää turvakseni,
kunnes pääsen katsomaan
aina hänen kasvojaan.
...... ....... .......
Jumala on näin ihmeteltävällä tavalla yhteen liittymällä yhdistynyt ihmisluontoon. Portaat merkitsevät siis Jumalan ihmeellistä yhdistymistä meidän lihamme kanssa.
Sitten tulee myös yhdistyminen, meidän ja Kristuksen, minkä Johannes lausuu ihanasti: ”Minä olen Isässä ja Isä on minussa.” (Joh.14:10) Tämä on ensin, ja sitten: ”Te olette minussa ja minä teissä.” Tässä ovat vertauskuvan portaat. Vertauskuvan tulee ruokkia uskoa; sen ei pidä antaa opetusta meidän oloistamme eikä meidän teoistamme. Meidät siis temmataan uskon kautta ja meistä tulee yksi liha hänen kanssaan niin kuin Kristus sanoo: ”Että he kaikki olisivat yksi niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat yksi.” (Joh.17:21)
Tällä tavoin me nousemme häneen ja meidät temmataan sanan ja Pyhän Hengen kautta; me olemme uskon kautta kiinni hänessä ollen yksi ruumis hänessä ja hän meidän kanssamme. Hän on pää, me olemme jäsenet. Sitten hän laskeutuu meidän tykömme sanan kautta opettamalla ja harjoittamalla meitä tuntemuksessaan. Ensimmäinen yhdistyminen on siis Isän ja Pojan jumaluudessa. Toinen on jumaluuden ja ihmisyyden yhdistyminen Kristuksessa. Kolmas on seurakunnan ja Kristuksen yhdistyminen.
Tässä on meillä oikea merkitys, jota Perkele vihaa. Kukaties hän on sen nähnyt taivaassa. Tästä syystä hän ei lakkaa taistelemasta portaita vastaan ja tätä nousemista ja laskeutumista vastaan vieroittaakseen meidät niistä.
Portaat Taivaaseen https://youtu.be/MjspttHcA4o?si=weDqFY8FS1bBWWW_
Am
