21.9.2017.
Shalom" = Rauhaa teidän
päiväänne ..
Tänä aamuna, sain nähdä kuvat, jotka toin myös
teidän koeteltavaksi ... pyysin myös että Herra nämä
vahvistaisi:
" Näin taivaankappaleita avaruudessa.
Ihmettelin, sillä ne olivat kaikki niin pyöreitä, jotkut todella
isoja ja niiden välissä pienempiä. Mutta kaikki ne kulkivat
yhdessä jonossa, jota myös ihmettelin, sitten ajattelin josko niin
näki paremmin että niillä oli kaikilla sama suunta. Kuvaa
katsellessa ne näytti kulkevan kuvaa alaspäin ... kovaa vauhtia
...
.. sitten oli pieni tauko ...
...ja taas näytettiin
kuvaa, jossa oli yksittäinen omakoitalo ja sen päälle piirtyi
tuollainen "punainen kohdistusrengas" ....
Ajattelin,
että nuo taivaankappaleet on tulossa kohti maata ja yksittäiset
asumukset saavat osumia, en tiedä, ... koetelkaa ....
Siunausta
päiväänne!
http://www.joet.info/093_4_01.jpg
Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.
Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.
Eilen illalla mieheni lähti
kouluttamaan koiraa metsään ja takaisin tulessa valitti, ettei
ymmärrä mikä käteen tuli. Se vain ykskaks kipetyi eikä taipunut
kyynärpäästä. Sanoin, että hänen pitää aamulla mennä siitä
lääkäriin.
Kävimme sitten yö unille, kun mieleeni nousi siinä
yön pimeydessä:
- "Miksi en rukoillut tuon käden
puolesta?"
Mieheni nukkui siinä selkä minuun päin, ja
juuri tuo kipeä käsi siinä kyljen päällä. Kohotin käteni
kipeän käden yläpuolelle ja aloin hiljaa mielessäni rukoilla
siihen Herralta parannusta. Mieheni alkoi yskimään ja kohta
käänsikin kylkeään. Lopetin rukoukseni kiitoksiin, että Herra
oli totisesti parantanut tuon käden, en antanut jossille sijaa, vaan
se oli parannettu ja piste.
Aamulla kun mieheni oli tekemässä
töihin lähtöään, hän ilmoitti, että ihmellistä, yön aikana
käsi oli parantunut.
Ilmoitin hänelle:
- "Niin pitää
ollakkin, sillä yöllä rukoilin kätesi puolesta
..."
Halleluja!!!
Amen.
Meillä on ylen ihmeellinen
ja voimallinen Jumala! Kiitos, Kunnia ja Ylistys, Herrallemme,
Jeesukselle Kristukselle!!
22.6.2018. Shalom!
Tänäänkin, kun heräsin ja olimme mieheni kanssa aamupalalla, hän valitteli kipeää kyynärpäätä ja kylkeään. Kysyin saanko rukoilla? Hän vain oli hiljaa ja näytti kyynärpäätään. Sitten lopulta, kun en saanut vastausta, julistin hänelle terveyttä niihin, Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimeen!
Nyt vain täytyy uskoa ja kiittää että niin tapahtuu.
Kerroin miehelleni, että näin yöllä kummallista unta. Uni oli tavanomaista, siinä ihmiset tohusivat omiaan, mutta ihmeellisen teki siitä sen, että koko yön näin unen keskellä krokotiileja. Välillä heräsin ja kun nukahdin aina uudestaan, nuo krokotiilit seurasivat unessa mukana aamuun asti. Niitä oli paljon. Maa oli muuttunut monin paikoin liejuiseksi ja krokotiilit väijyivät ihmisiä tuon liejun alla, syödäkseen heidät.
Kun lieju kuivui krokotiilin selän päälle ja se pysyi paikoillaan, ei voinut tietää kulkiko kiinteällä maalla, vaiko krokotiilin selän päällä ja silloin ne yrittivät napata kulkija.
Niitä oli kaiken kokoisia, mutta jotkut olivat kooltaan valtavia hirviöitä. TODELLA SUURIA!!! Siellä oli joitakin muitakin todella suuria ja vaarallisia otuksia, mutta nuo krokotiilit minä tunnistin. Ensin pelkäsin niitä, mutta sitten opin kulkemaan niiden seassa, eikä ne voineet yllättää minua ...
Krokotiili liitetään yleensä Egyptiin ja Raamatussakin se mainitaan, kirjoituksissa Egyptissä.
Olen nähnyt 2016, myös näyn kroktiileista, josta olen kirjoittanut ja keskustellut Pelastussanomassa:
http://www.pelastussanoma.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=4&t=118
David Wilkerson :
http://www.tscpulpitseries.org/finnish/ts040308.htmMinä jo olen nähnyt uskollisia miehiä ja naisia masentuneina jouduttuaan yhtäkkiä suuriin vaikeuksiin. He eivät ole koskaan tienneet, että kärsimykset kuuluvat osana jokaisen Jeesuksen seuraajan elämään. Sen sijaan heille on opetettu, että koska he ovat uskoneet Jumalaan, heillä tulisi olla itsestään selvänä asiana menestys, kivuton elämä. He uskovat, että heidän jokaiseen rukoukseensa on vastauksen tultava heti ilman mitään koetuksia.
Mutta Raamattu ei koskaan sano, että Herra varjelee meidät kaikilta vaivoilta. Pikemminkin se sanoo, että hän vapauttaa meidät niistä. Ja juuri näin Jumala teki Jobille. Yhtäkkiä myrskytuuli tuli Jobin eteen edustaen koetuksia ja kärsimyksiä. Ja näiden yliluonnollisten pyörteiden keskellä Herra ilmaisi Jobille kuinka nousta vaivojensa yläpuolelle.
Kuinka Herra teki sen? Hän käski palvelijansa katsoa mahtavaa virtahepoa ja käärmemäistä krokotiilia, noita kahta valtavaa hirviötä. Jumala sanoi Jobille: "Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niinkuin olen tehnyt sinut" (Job.40:15). "Voitko sinä koukuillasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan..." (Job.40:25 uusi käännös).
Miksi Jumala aloitti ilmestyksensä käskemällä
Jobia ajattelemaan näitä kahta
suurta hirviötä?
Ensiksi, Herra esitti tämän ongelman palvelijalleen: "Katso Job, täällä tulee virtahepo sinua jälistämään. Mitä aiot tehdä? Voitko omin voimin painimalla voittaa sen? Etkö? Ehkä voisit puhua sen ympäri.
Nyt, katso, krokotiili uhkaa sinua. Kuinka selviät siitä? Menetkö köyden kanssa sitomaan sen kuonon? Voitko kesyttää sen lemmikiksesi ja leikitellä sen kanssa milloin tahdot? Sano minulle, onko sinulla voimaa avata ne suuret leuat ja katsoa sen hampaita? Ei tietenkään. Tällä luontokappaleella on kivikova sydän. Sillä ei ole lempeyttä."
Älä erehdy: tämä oli enemmän kuin vain pelkkä luento eläinkunnasta; pikemminkin Jumala puhui Jobille jotain hänen oman elämänsä ?hirviöistä?. Hän näytti palvelijalleen, että hänellä oli nämä kaksi valtavaa, vihaista ja ylivoimaisen suurta hirviötä, jotka edustivat hirviömäisiä ongelmia Jobin elämässä. Jumala näytti Jobille: "Jos luulet, että voit taistella näitä valtavan suuria luontokappaleita vastaan, olet pahasti erehtynyt. Vaikka yrittäisit kuinka paljon tahansa, et voi koskaan voittaa. Ja voin vakuuttaa sinulle, että et koskaan tule unohtamaan sitä taistelua. Ajattele virtahepoa. Se polkee jalkoihinsa kaiken. Se on aivan liian suuri ongelma sinun käsiteltäväksesi, Job. Siispä, kerro minulle kuinka aiot kukistaa sen maahan? Heitätkö lassoa, vai lahjotko sen vakallisella maissia? Ei, sinä et pärjää sille alkuunkaan. Etkä voi millään kesyttää sitä. Vain minä, Herra, tiedän kuinka tuollainen hirviömäinen luotokappale hallitaan.
Ja entäs se krokotiili, Job? Nuo partaveitsen terävät hampaat sen leuoissa ovat ne samat hampaat, jotka saatana paljasti sinulle koettelemuksesi aikana. Ei kukaan ihminen voi taistella sellaisen luontokappaleen kanssa. Eikä kukaan omalla voimallaan voi riisua krokotiilin paksua panssaria pois. Aivan samoin on laita sinun hengellisen vihollisesi, paholaisen kanssa. Vain minä voin voittaa taistelun hänen kanssaan."
Kuuletko todella, mitä Jumala sanoo tässä puheessa? Hän ei puhu ainoastaan Jobille, vaan kaikille uskoville. Ja hän julistaa: Kohtaa rehellisesti elämäsi hirviöt kasvoista kasvoihin. Sinä et voi niitä voittaa. Minä ainoastaan voin.
Tässä vaiheessa, minä kuvittelen Jobin nähneen pienen valon pilkun sisimmässään. Hän varmaankin totesi: "Nämä hirviöt, joita Herra näyttää minulle - suuria, ylivoimaisia, pelottomia luontokappaleita - ne kaikki ovat minun ongelmiani. Enkä minä voita koskaan niitä itse. Kaiken aikaa minä olen istunut tässä tuhkakasassa, miettien miksi Jumala on sallinut kaikkien näiden hirvittävien ongelmien nousta minua vastaan. Olen yrittänyt löytää keinon kuinka päästä niistä eroon taistelemalla. Mutta totuus on se, että olen unohtanut, että minun Jumalani voi kaiken. Ja että hän taistelee minun puolestani."
Nyt Jobin sanoissa oli erilainen kaiku. Raamattu sanoo: "Silloin Job vastasi ja sanoi: ?Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa" (Job.42:1-2). Job itse asiassa sanoi: "Minun Jumalani on kaikkivoipa. Hän voi kaiken. Eikä hänen aikomuksiaan voida vähätellä. Siksi minä tiedän, että elämäni ei ole hukassa. Jumalalla on suunnitelma kaiken tämän kärsimykseni takana.
Minä tiedän, että Jumala seisoo vierelläni miekka kädessään puolustamassa minua. Ja hän vapauttaa minut juuri parhaaksi näkemällään hetkellä. Ei kukaan ihminen tai hirviö voi muuttaa hänen mieltään tai suunnitelmaansa. Hän todella tekee täysin tahtonsa mukaan. Minä tiedän, että en voi taistella virtahepoa ja krokotiilia vastaan. Mutta sillä ei ole väliä. Minä tiedän, että Jumala voi. Minun osani on vain seistä hiljaa ja ottaa vastaan Herran vapautus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti