ENNEUNIA

ENNEUNIA

Isäni kertoi että oli nuorempana nähnyt unia kaatuuvista puista.

Aina tällaisen unen nähtyään, joku lähisukulainen kuoli.

Minäkin näin syksyllä, 2007, ensimmäisen puu uneni, jossa kaatui iso vaahtera.

Noin 5 kuukautta myöhemmin, maaliskuun 24. 2008. vanhin veljeni kuoli sydän infarktiin.

En ollut ennen nähnyt puu unia ja se oli enneuni. Nuoremman veljeni vaimokin näki todella selkeän unen tammikuussa 2008.

Vanhimman veljeni kuollut vaimo tuli unessa noutamaan veljeäni, ja näin kävi todellisuudessakin.

Veljeni aika oli tullut ja meille kerrottiin siitä jo aikaisemmin näillä unilla.

Minäkin ihmettelin uneni nähtyä, että mitähän se uni tarkoittaa, toiset sisaret muistivat isän nähneen puu unia ja ne olivat aina tarkoittaneet kuolemaa, läheisen kuolemaa. Nyt tämä lahja annettiin minulle ja valitettavasti puu uneni ovat tästä lähtien tienneet läheisen kuolemaa.

Joskus se jopa pelottaa, että kukahan se on nyt, kenestä joutuu luopumaan, emmehän me halua antaa pois läheisiämme.

Kun veljeni kuoli, kuolin iltana näin jonkun unen, en muista sitä unta, mutta muistan että se käsitteli jotenkin tätä henkimaailma asiaa.

Huusin unessa:

- “ Se on sittenkin totta!”

Heräsin sohvalta pompaten ja olin hiestä aivan märkä.

Samalla viikolla näin unen jossa minun edessäni oli ihmisjono, kasvottomia ihmisiä.

Minä istuin tuolilla ja maalasin ihmisille kasvot ja persoonan. En tiedä kuka, mutta joku tuli vierelleni ja kysyi:

- “ Mitä sinä teet?”

Vastasin:

- “ Maalaan näille ihmisille oman persoonan.”

Sitten tämä vieras kysyi:

- “ Ketä sinä nyt maalaat?”

Vastasin:

- “ Tästä tulee seikkailija.”

Uneni loppui siihen ja heräsin, ihmettelin että mitähän tämäkin tarkoittaa, oli se taas niin ihmeellinen uni.

Veljeni siunaus tilaisuudessa kirkkoherran puheessa uni tuli ilmi.

Hän puhui kuinka maailmassa on paljon ihmisiä, näin ollen tuntemattomina meille kasvottomia.

Mutta kun tutustumme uuteen ihmiseen, heille tulee kasvot ja opimme tuntemaan tämän persoonan, kuin itse maalaisimme hänet.

Näin unen kuvina ja kirkkoherra kertoi sen selvinä sanoina.

Siunaus tilaisuudesta tuli vaatimaton, mutta kaunis, aivan niin kuin veljenikin rakasti eläessään kauniita asioita.

Hänet tuhkattiin ja siunaus toimitettiin hänen omien toiveiden mukaan.

Seuraavalla viikolla näin taas unen, että kaksi todella lahoa puuta kaatui, toinen oli koivu ja toinen vähän pienempi harmaa lehtipuu, se oli joko haapa tai koivu.

Aamulla herätessäni pelästyin että:

- “ Ei joko taas, nyt ei heti jaksa!”

Se päivä oli tuskainen, uni kummitteli mielessä, viestitin veljelleni ja siskollekin unestani.

Lohdutin itseäni ja sisariani että jos joku tai jotkut kuolee, täytyy heidän olla vanhoja, sillä puut oli niin lahoja.

En muista tarkasti kaatuiko unessa kolmekin puuta, mutta kaksi aivan varmasti, se pienempi puu ensin ja sitten pitempi lahokoivu.

Nyt ei voi muuta kun jäädä odottamaan, mitä tapahtuu.

Molemmat vanhempani asuvat lepokodilla ja sairastavat altzhaimeria, joten voisi olla luonnollista että on tullut heidän vuoro… mutta yhtä aikaa?

Pari viikkoa siunauksen jälkeen, sunnuntai aamuna heräsin ja kerroin miehelleni unesta jonka näin:

- “Yhdessä kohtaa unta näin pöydällä valkoisen paperin, katsoin mikä se oli - kauhistuin sillä se oli minun itse ostama, itselleni tarkoitettu muistoruno, huusin että minäkö olen seuraava?”

Aika näyttää tarkoittiko tämä uni mitään? (ehkä näitä kirjoitelmiani :))

Samana päivänä kun veljeni haettiin ruumisautolla sairaalasta ruumishuoneelle, siskoni tyttärelle syntyi tytär.

Laitoin hänelle viestin:

- “… on ihanaa että tänne maailmaan syntyy uusiakin ihmisiä.”

Vastaus:

- “ Kaunis kiitos.”

Nämä uudet ihmisalut on niin lohduttavia tällaisessa tilanteessa ja olihan tämä pieni ihmisen alkukin tähän asti meille kasvoton.

Veljeni siunaus tilaisuuden jälkeisenä sunnuntaina kävimme kirkossa kuulemassa pois nukkuneiden nimet.

Herätti tunteet pintaan kun ensimmäinen jumalanpalvelus virsi oli sama kun meillä ensimmäisenä siunauksessa, … nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie…

Kun veljeni nimi sanottiin viimeisenä, alkoi soida maan korvessa kulkevi lapsosen tie…

Se oli veljeni oma toive, hänen hautajaisiinsa ja se laulettiin hänelle siunauksen jälkeen kirkon parvelta.

Kyyneleet kihosivat silmiin, vielä kerran veljeni muistolle… tässä jumalanpalveluksessa.

Jumalanpalvelus sattui olemaan ehtoollispalvelus, joten minä tietenkin menin ehtoolliselle kun niin harvoin pääsen, aina se antaa niin hyvän, rauhallisen olon, lähellä Jumalaa.

Kirkkoherra sanoi siunaus tilaisuudessa että oli huomannut tilaisuuden edetessä että kaikki tilaisuuteen valitut virret kulkivat samaa tietä. kertoivat ihmisen elämän tiestä.

Olin valinnut virret tilaisuuteen, mutta en itsekkään huomannut tätä yhtäläisyyttä, ennen kuin kirkkoherra kertoi tämän huomionsa.

Virret olivat:

- Päivä vain ja hetki kerrallansa, 338

- Sun haltuus rakas Isäni, 377

- Nyt kulkee halki korpimaan, 498

- Tule kanssani Herra Jeesus, 548

- Oi Herra jos mä matkamies maan, 631

Ja tietysti, … maan korvessa kulkevi…

6.5.08. tuli sitten lisää selityksiä unilleni, että tätini oli kuollut aamulla, ajattelinkin että olisiko tässä yksi lahopuu joka kaatui, hän ei kerinnyt ihan täyttämään 90 vuotta.

Muutama viikko veljeni hautajaisten jälkeen, olin hakemassa liiteristä polttopuita, talon lämmitystä varten.

Minut valtasi kumma, todella vahva tunne, etten ollut yksin liiterissä… tunne oli todella vahva!

Meinasin kysyä ääneen että mitä sinä haluat? Mutta pysyin hiljaa ja jatkoin puiden keräämistä kärryihin, ajattelin etten motivoi henkeä joka oli kanssani.

Sain tietää että nuorin veljeni oli joutunut samana päivänä ambulanssilla sairaalaan hapen puutteen ja paineiden ollessa pilvissä, ei löytynyt syytä oireisiin ja niitä alettiin tutkimaan.

Mitään ei löydetty ja minä ehdotinkin että veljelläni olisi paha paniikki häiriö, kaikkien näiden maallisten paineiden alla, hän oli ottanut hyvin raskaasti veljemme kuoleman, eikä tahtonut päästä siitä yli.

Olisiko minulle haluttu kertoa tästä siellä liiterissä?

Mene ja tiedä?

Siskoni kertoi että oli yrittänyt ajatuksen voimalla kysyä kuolleelta veljeltämme, hoidimmeko hautaus asiat hyvin, teimmekö oikeita ratkaisuja?

Hän kysyi asiaa pari kertaa, molemmilla kerroilla hänen kämmenensä kummallisesti lämpenivät ja molemmin kerroin hänen miesystävänsä soitti siskolleni, onko kaikki hyvin?

Kuolleen veljeni avopuoliso kertoi, että veljeni oli työpaikallaan entisöinyt keinutuolin joka oli onnistunut todella hyvin, pikkutarkka kun oli tällaisissa töissä.

Hautajaisten jälkeen veljeni pomo, joka oli nainen, ajatteli että ottaisi keinutuolin muistoksi kotiinsa veljestäni. Pomon tytär istui usein keinutuolissa ja joka kerran ihmetteli ääneen:

- “ Äiti, mikähän tässä tuolissa on, aina kun istun siinä, minuun virtaa semmoinen lämmin tunne?”

Pomo alkoi miettiä tuolia ja päätti että se pitää antaa veljeni avopuolisolle, kun tämä sitten tuolin sai, laittoi hän tuolin olohuoneen nurkkaan, eikä sitten koskenut siihen ja kiersi tuolin kaukaa.

Hän lähti käymään kaupassa ja kun tuli sieltä takaisin, huomasi , että tuoli oli liikkunut nurkasta parikymmentä senttiä. Hän asetti tuolin takaisin paikoilleen ja nyt se pysyi paikoillaan.

Sanoin hänelle että me emme ymmärrä niitä voimia joita henkimaailmassa on, mutta se oli selvä viesti veljeltäni että kaikki on hyvin ja koska hän huomasi tuolin liikkumisen, tuli viesti perille, eikä sitä enää tarvinnut toistaa.

Hän sanoi minulle että niin eräs hänen tuttavansakin tulkitsi sen hänelle.

Sitten hän mietti pitäisikö hänen mennä eräälle reikihoitajalle jonka tiesi, jotta saisi lisää vastauksia, en kieltänytkään häntä, mutta varoitin ettei vainajien perään pidä liikaa huudella sillä silloin menemme vaaralliselle rajalle jota meidän ei kuulu ymmärtää, joskus henki voi muuttua riivaajaksi, kun hänestä ei päästetä irti tai joku toinen henki voi alkaa riivaamaan ja antamaan vääriä viestejä. (nykyään en hyväksy alkuunkaan tuota reikihoitoa, siellä mellestää väärät henget).

Näiden asioiden kanssa pitää olla varovainen, niin kiehtovaa kuin ne voivatkin olla.

Tämän tapahtuman jälkeen ei mennyt kauan kun kuulin taas mökillä käydessämme että serkkuni poika oli hirttäytynyt talonsa pihapuuhun.

Mikä lie tullut, että piti ottaa henki itseltään, hän oli jo aikuinen, yli kolmekymppinen mies. Elämä oli käynyt liian raskaaksi kaikkine huolineen.

Tuntui että tämä oli todella huono kevät, kaikki huonot asiat tuntuivat osuvan samaan läjään, se alkoi tuntua itsellänikin jo henkisesti, tuntui ettei enää jaksa, tunnemaailmani oli konkurssissa.

No, jos jotain pahaa, niin miksei vähän hyvääkin, sillä mökillä käynnin jälkeen, vanhin poikani ja miniäni ilmoittivat että heille on tulossa toinen lapsi, laskettu aika 28,11.08.

Ensimmäisestä pojasta tulisi sitten Isoveli ja meistä tupla Mummi ja Vaari.

Sanoin heti että tätä vähän ounastelin ja että nythän sitten on tytön vuoro jos meidän suvun mukaan mennään.... ???

 

OLEMME RAKASTETTUJA

Suoraan Jumalan rakastavalta sydämeltä tulee meille lupaus:

-” Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut.” ( Jer.31:3)

Sydämemme kaipaa vakuutusta siitä, että Herra on kanssamme ja että olemme Hänelle rakkaita.

Raamattu on rakkaus kertomus! Jumala antoi rakkaudelle kasvot Jeesuksessa Kristuksessa.

Jeesus tuli kertomaan meille, miten hyvä ja rakastava Isä meillä on.

Hänen luonaan koemme sielumme syvintä myöden olevamme kotona.

Jumala suhteelle on raivattava tilaa, muuten huomiomme kiintyy muualle. Rakkaudessa ei ole pelkoa.

Herra on elämämme turva ja kaikki päivämme ovat Hänen kädessään.

Jumala rohkaisee meitä luottamaan Häneen vaikeimmissakin elämän tilanteissa. Me kunnioitamme Jumalaa luottamalla Häneen ja Jumala kunnioittaa meidän uskoamme.

Todellista uskoa on juuri se, että luovutamme murheemme Hänelle.

Silloin meille kuuluu Hänen huolenpitonsa.

Lahjoittakaa köyhien sydäntemme rakkaus Hänelle, joka ensin on rakastanut meitä.

Ja meillä on oleva kyllin!

Taivaassa ei ole pelkoa, surua, vihaa eikä kipua vaan ylitse pulppuavaa rakkautta. Jumala antaa meille enemmän kuin ymmärrämme. Ei ole tärkeää, koska kuolee, vaan tietää minne menee kuoleman jälkeen.

Olemme masentuneita ja kiusaantuneita koska tiedämme olevamme syntisiä. Ilo tulee läheisestä suhteesta Jumalaan, pyritään siihen.

Ovi taivaaseen on ylistyksen kautta avoin, Jumala rakastaa sitä

että me ylistyksellä kirkastamme Hänet. Iloitsemme ja laulamme hänen kunniakseen, rukoilemme ja olemme Häneen yhteydessä lakkaamatta.

Suurin osa sairauksistamme johtuu rakkauden puutteesta. Jumala rakastaa meitä ehdoitta, koska on luonut meidät, olemme Hänelle rakkaita.

Jumala kantaa meitä käsivarsillaan. Tarkoituksemme on ottaa rakkautta vastaan ja antaa sitä eteenpäin. Tämä on minunkin kutsumukseni.

Rukoile seuraava rukous ääneen ja totta tarkoittaen:

"Rakas Jeesus, kiitos että olet pelastanut minut. Jeesus tunnustan epäröintini ja epäuskoni Sinua kohtaan. Tunnustan, että olen pitänyt joitain elämäni alueita omassa vallassani. Haluan antautua Sinulle nyt kokonaan. Hylkään vastustukseni ja tottelemattomuuteni. Antaudun sydämeni vapaudesta ja ilosta käsin kokonaan Sinun läsnäoloosi.
Tunnustan, että Sinä olet jo antanut kaikki syntini anteeksi ja kantanut kaikki sairauteni ja kiroukseni. Hylkään kaiken epäuskon, pelon, murehtimisen, katkeruuden, pettymykset ja hämmennyksen. Luotan siihen, että Sinun läsnäolosi kautta elämääni virtaa täydellinen terveys ja uusi voima. Luotan siihen, että Sinä avaat uuden kutsumuksen ja voitelun minulle. Luotan siihen, että Sinä annat minulle yltäkylläisyyden taloudellisen elämäni alueilla. Tule Jeesus, valtaa minut ja ympäröi minut rakkaudellasi, puhtaudellasi ja kirkkaudellasi. Haluan olla kokonaan Sinun omasi. Haluan toteuttaa vain Sinun tahtoasi elämässäni. Kiitos että saan olla Sinun omasi nyt, aina ja ikuisesti. Amen"