EHEYTTÄVÄ RUKOUS

 

EHEYTTÄVÄ RUKOUS

Parantavien enkeltesi rukous,

jonka Jumalalta tuo Mikael, arkkienkelisi. Vuodata ilmoille sinun eheyttävät enkelisi, taivaallinen sotajoukkosi ylleni,

ja niiden ylle joita rakastan.

Suo minun tuntea ylläni eheyttävien enkeltesi säteily, parantavien kättesi valo.

Annan eheyttämisesi alkaa,

miten ikinä Jumala sen suo.

Aamen.

VÄSYMYSKÖ?

Mikä minä olen? 

 Ajatukseni? Onko niitä?

 Kaikki on tyhjää!

 Herään omaan sisäiseen meluuni. 

 En saa siitä mitään selvää.

 Kaaos!

 Minä olen vain - en kukaan, ja kuitenkin? 

 Haluan pois - en minnekään. 

 kaikki on loputonta, epäselvää. 

 Tiedän että minä olen kuitenkin, tässä ja nyt, - huomiseen!

(oma)19.2.1991.

Tyydy, sielu, Herran tahtohon,

auttajas hän uskollinen on,

sinua ei heitä.

Vaikka yllättäisi synkin yö, raukeaisi suurin toive, työ,

kulje Herran teitä.

Milloin pettää turva muu,

Herran armo sulle uudistuu,

auttaa jälleen kerran.

Pane toivo Jumalaan,

kyyneleet hän kuivaa aikanaan.

Virsi no. 356

Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee… Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa siitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi… Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Ef. 4:26-32

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Gal. 5:22

Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.

Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Rm. 13:10 

ELÄMÄN VIISAUS

Jos elät menneisyyden muistojasi ajatellen, olet kuin takaperin kulkija, joka yrittää eteenpäin.

Ymmärrät, että sellainen kulkeminen ei ole viisasta.

Kompastelet vain kulkiessasi, ja matkasi ei edisty.

Edessäsi on täysin ennen elämätöntä aikaa, jota kukaan ei ole pystynyt vielä tuhoamaan.

Minä kuljen sinun kanssasi ja osoitan sinulle oikean tien.

Annan myös elämääsi uutta sisältöä.

SIIVETÖN ENKELI

Kuin enkeli siivetön, hän Ystävän edessä on. 

 Ei hyvyys, ei lahja tuo, Ystävältä palkkaa suo.

 Tuo Ystäväkö tosi on? Enkelille armoton. 

 Ei seura aina kelpaa, tää ystävyyskö halpaa? 

 Vaan joskus Ystävä herää, Ja enkelin siivet maasta kerää. 

 Ja enkeli tuo iloinen, siipiään kantaa. 

 Hyvyyttä Ystävälleen antaa. 

 Taas kaikki onko hyvin nyt? 

 Ystävä, joko on herännyt? 

 Arvon antaa enkelille, Ilon - ystävyyteen uskoville.

19.2.1991. (oma)

TAITEELLISUUS 

 Taiteellisen taustani tuon myös tässä hiukan esiin. Runoja joita aika ajoin täytyy raaputtaa pöytälaatikkoon.

 Ehtoollinen on ollut minulle aina tärkeä asia. Aina kun siihen on mahdollisuus menen ehtoolliselle. Haluan tehdä sen Jeesuksen muistoksi, niin kuin hän meille sen opetti, se on tärkeä arvo. Samalla minulle aina valtaa hyvä, puhdistunut olo, joka täytyy saada kokea, kerta kerran jälkeen. Tunnen itseni taas paremmaksi ihmiseksi.

 Eräs ystäväni kävi rippikoulun aikuisiässä, ei siksi ettei ennemmin olisi ollut uskossa, vaan hän vaihtoi Helluntai seurakunnan kirkkoon. Oli harvinaista päästä katsomaan aikuisten rippi kastetta, siinä oli jotain erilaista, he tekivät sen tiedostaen, omasta halusta. Kirjoitin tästä pari runoakin. 

Nainen, viinimalja huulillaan. odotus, mitä tapahtuu?

 Leivän murtaa, rukoilee. 

 RAKKAUS sydäntä hyväilee.

EHTOOLLINEN 

Juoma ehtoollisen, on muisto verenpunaisen. 

 Lämmön se sydämeen tuo. 

 Lupauksen meille suo.

Leipä ehtoollisen, On muisto ruumiin henkisen. 

 Voima se ihmisen on. 

 Rakkaus avoin, loputon.

Muisto ehtoollisen, leivän, viinin, todellisen.

 Ihmisen pyhällä hengellä täyttää. 

 Synnittömän tien meille näyttää.

 (oma).29.3.1998.

Tämän runon kirjoitin mieheni siskon muistolle:

 PUMPULIPILVET

Nuo hitaasti lipuvat pumpulipilvet, liikkuvat niin hiljaa, ääneti.

 Niin kuin omat ajatukseni, kun muistelen sinua, ystäväni. 

 Sanaton, hiljainen kaipuu valtaa mieleni.

Se ystävyys, kaunis kuin pumpulipilvi, se suuren muodon sai.

 Olimme ilojemme kuulijoita, surujemme lohduttajia.

 Ystävyyttä, molemmin puolista, sellaista ystävää nyt kaipaan ain. 

 Olit niin hauras kuin pumpulipilvi, haihtui elosi sineen taivaan,

ja mulle kauniit muistot jäi…

(oma) 15.5.2001. 

Tänään, 14.1.2018. on minun ja mieheni 39 vuotis hääpäivä ....

 Näky kuva:
Tänään, rukoillessani, näin kuvan jossa keskiaikaiseen ja leveään, pitkään ja vaaleanpunaiseen pukuun pukeutunut nainen piti kiinni vatsastaan ja alkoi siitä sitten vajoamaan kohti lattiaa, täysin selälleen ....oliko tämä minulle itselleni? Vai onko tuo merkki, että synnytyksen aika on tullut? Täytyy koetella, liekkö ollut näky, mutta kovin selkeä tuo kuva oli.
Vaaleanpunainen väri kuvastaa morsius seurakuntaa.

 "Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'? 20. Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. 21. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. 22. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. 23. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. 
Joh.16.