Tänä aamuna kun olin rukouksessa, näin kuvan vanhasta kylästä, sen taajamasta. Ihmiset kävelivät siellä ja kohta kiinnitin huomioni erääseen mieheen joka tuli kadun kulmaan. Näin hänen vanhanaikaiset vaatteensa. Ruskeat sarkahousut ja takin ja päässään sellainen vanhojen pappojen lippalakki. Mutta sitten terästin katsettani ja huomasin ettei tuolla "ihmisellä" ollut päätä. Tuo lakki leijui ilmassa, en nähnyt edes hiuksia. Hänestä oli näkyvissä vain ulkokuori jonka maailma oli hänelle valmistanut. Mietin tuota kuvaa. Oliko tämä jaettava? Mutta tunnistin tästä vahvasti tämän ajan ihmisen, jolla ei enää ollut mitään omaa vaan kaikki oli sitä minkä maailma oli hänelle valmistanut, sydän juuriaan myöten. Elämme tänään tässä maailman suuressa valheessa. Siihen ei kuulu Jumala eikä Hänen Sanansa Totuus. Korvasyyhyä haluamme vain kuulla ja näin on Raamatussakin ilmoitettu.
Jeesuksen sanat syventävät profeetta Jeremian huudahdusta: ”Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee?” (Jer. 17:9.) Me ihmiset emme tunne toistemme sydämiä, näemme vain ulkokuoren (1. Sam. 16:7). Raamatusta ja elävästä elämästä on tuttua, että ihminen usein pyrkii peittämään syntinsä ja pahuutensa. Siksi Jeesus mainitsee luettelossaan muiden syntien mukana vilpin. Vilppi on lähtöisin paholaisesta, joka on ”valehtelija ja valheen isä” (Joh. 8:44).
Raamattu kertoo tarkasti kuinka lopunaikana vähän ennen Herran Jeesuksen tulemusta osa ihmisistä omaksuu sydämeensä uskonnollisuuden, jota Raamattu kuvaa jumalisuuden ulkokuoreksi. On kyse asiasta, jolta puuttuu sisin sekä ydin. Siksi lopunajan uskonnollisuus on kuin tyhjä ulkokuori, jolta puuttuu todellinen elämä ja Henki.
2.Tim.3:
2. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita,
rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen
tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3. rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
4. pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
5. heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
Ensimmäinen Johanneksen kirje 1
1. Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä
omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me
puhumme: elämän Sanasta -
2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja
todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli
Isän tykönä ja ilmestyi meille -
3. minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös
teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja
meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
4. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
5. Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä
kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei
hänessä ole mitään pimeyttä.
6. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän
on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen
Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja
vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa
meidät kaikesta vääryydestä.
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
Amen.
