HÄN AVAA, EIKÄ KUKAAN SULJE, HÄN SULKEE, EIKÄ KUKAAN AVAA

Herra olkoon kanssamme!

Eilen kun kävin vuoteelleni ja olin siinä pitkään hiljaisuudessa ja rukouksessa, niin juuri ennen nukahtamistani, sain nähdä kuvan. Olin juuri miettinyt, että en ollut pitkään aikaan saanut nähdä ilta rukous hetkelläni kuvaa. Nyt sen sain. Näin kuin kahden ihmisen kädet, jotka olivat tarttuneet vanhaan avaimeen ja yhdessä sitä pyörittivät, mutta mitään ei tapahtunut.
Ajattelin, että tuon avaimen täytyi olla suuri kun yhtäaikaa sitä pystyivät pyörittämään.
Mietin tuota kuvaa kunnes lopulta nukahdin.
Aamulla taas olin rukouksessa, mutta nyt en saanut mitään kuvia. Kyselin Herralta sitten siitä illalla saamasta kuvasta ja melkein samassa minun annettiin muistaa Raamatun paikka:

Jumala sanoi:

”Sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan, ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi, hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi, hänen käteensä annan sinun valtasi, ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja koko Juudan sukukunnalle. Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa. Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan, hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.” (Jes. 22:20–23)

Tässä puhutaan Daavidin huoneen (eli valtakunnan) avaimesta. Daavidin aikana Israel oli maantieteellisesti laajempi ja sotilaallisesti vahvempi kuin missään myöhemmässä vaiheessa. Se oli myös hengellisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan myöhemmin koko kuningasaikana. Näistä syistä Daavidin valtakuntaa pidetään Vanhassa testamentissa ihanteellisena valtakuntana, todellisena Israelin kulta-aikana. Jumala antoi Daavidille myös lupauksen Messiaasta, joka kerran syntyy hänen sukulinjastaan, ja joka perii Israelin hengellisen kuninkuuden (Jes. 9:5–6). Tästä syystä Daavidin valtakunnalla tarkoitetaan Raamatussa paitsi maallista myös hengellistä valtakuntaa, jonka Jumala perustaa Messiaan, Jeesuksen varaan.

”Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.” Ilm. 3. 7 -8. KR. 33/ 38.

"Saamme nyt keskustella rukouksessa Kristuksen kanssa. Saamme olla Isän edessä kuin pieni lapsi. Voimme tuoda kaikki murheemme Isälle. Myös Isä iloitsee lastensa iloisista asioista. Niistä kun oppisimme kiittämään Häntä. Saamme pyytää, mitä tarvitsemme. On muistettava kuitenkin, Kristuksella on valta avata tai sulkea ovia. Hän antaa vastauksia rukouksiimme. Mikäli Jeesus tahtoo, Hän antaa sitä mitä pyydämme. Hän tietää mitä tarvitsemme. Jos rukous on Jumalan tahdon mukainen, rukousvastaus on myönteinen. Ovi avataan. Jos taas rukouksissa pyydämme sellaista, mitä emme välttämättä tarvitse. Jeesus sulkee oven. Rukousvastaus viipyy…silloin meitä koetellaan. Koetellaan, jatkammeko hellittämättömästi pyytämistä ja olemmeko uskollisia palvelijoita, vastamäestä huolimatta? Kasvamme uskossamme ja saamme kokea siunauksia. Saamme siunauksia ylhäältä, mutta siunausta on olla, vastoinkäymisten syvyyksissä. Meitä kasvatetaan taivasta varten, ei tätä aikaa varten. Ovi aukeaa aikanaan, mutta se saattaa olla, toiselle suunnalle, kuin itse tahdoimme. Olemme täällä oppilaina, kuten opetuslapset olivat Jeesuksen maanpäällä ollessa. Jumalan sana ja kuritus, kaikki on armoa meille ja meidän parhaaksemme. Sulkeutuneet ovet ovatkin siunaukseksi. Meistä tämä ei tunnu hyvältä. Jumala tietää mikä on parasta, ja Hän antaa vain parasta. Jumalan lahjat ovat kaikki priima tavaraa, parasta laatua."

 19. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Matt.16.

”Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!” (Mark. 11:10)

🔒🔑🔓