KUINKA ISTUUKAAN YKSINÄNSÄ TUO VÄKIRIKAS KAUPUNKI!

Shalom, sinä rakas lukijani!

Tänään taas herättyäni ja rukoiltuani, olin juuri ylösnousemassa vuoteeltani, päivän tehtäviin, kun näin kuvan, jota kovin ihmettelin.
Näin kivisen asumuksen/ rakennuksen. Se oli neliönmallinen muodoltaan ja se oli korkealle rakennettu. Sinne nousi kiviset portaat ja ne oli kuin yhtä tuon rakennuksen kanssa.
Ketään en nähnyt siellä rappusilla kulkemassa, vaan kuva oli täysin hiljainen. Tuo kiviaines oli vaaleaa kiveä ... kuin Jerusalemin kivet.
Sitten näin kuinka tuon asumuksen oviaukko muuttui pyöreäksi, kuin hautapaikoissa muinoin.
Kysyin Herralta, mitä tällä tahdot sanoa? Toistelin tuota kysymystä.
Sitten sanoin Herralleni, että avaa tuohon kuvaan selitys Sanastasi, jos se on sinulta, anna Pyhän Hengesi avata se minulle Sanasi kautta.
Otin Raamattuni, rukouksessa ja se avautui näin:

VALITUSVIRRET

¹ Kuinka istuukaan yksinänsä

tuo väkirikas kaupunki!

Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se,

joka oli suuri kansakuntien joukossa!

Ruhtinatar maakuntien joukossa

on tullut työveron alaiseksi.

 ² Se katkerasti itkee yössä,

ja sillä on kyyneleet poskillansa.

Ei ole sillä lohduttajaa

kaikkien sen rakastajain seassa.

Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät,

ovat sille vihamiehiksi tulleet.

 ³ Juuda on siirtynyt maastansa

kurjuutta ja työn kovuutta pakoon.

Se istuu pakanakansain seassa

eikä lepoa löydä.

Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen,

kun se oli ahdistuksien keskellä.

 ⁴ Siionin tiet surevat,

sillä juhlilletulijoita ei ole.

Kaikki sen portit ovat autioina,

sen papit huokailevat,

sen neitsyet ovat murheissaan,

ja sillä itsellään on katkera mieli.

 ⁵ Sen viholliset ovat voitolle päässeet,

sen vihamiehet menestyvät.

Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi

sen rikkomusten paljouden tähden.

Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen

vihollisen vieminä.

⁶ Mennyt on tytär Siionilta

kaikki hänen kauneutensa.

Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,

jotka eivät laidunta löydä;

he kulkivat voimattomina

vainoojan edessä.

⁷ Jerusalem muistelee

kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan

kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli

muinaisista päivistä asti.

Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin

eikä sillä ollut auttajaa,

katsoivat viholliset sitä

ja nauroivat sen turmiota.

⁸ Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt,

sentähden se on saastaksi tullut.

Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt,

kun ovat nähneet sen alastomuuden.

Itsekin se huokaa

ja kääntyy poispäin.

⁹ Sen tahrat ovat sen liepeissä.

Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli,

ja niin se sortui hämmästyttävästi.

Ei ole sillä lohduttajaa.

Katso, Herra, minun kurjuuttani,

sillä vihamies ylvästelee.

¹⁰ Vihollinen levitti kätensä

kaikkia sen kalleuksia kohti.

Niin, sen täytyi nähdä,

kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön,

ne, jotka sinä olit kieltänyt

tulemasta sinun seurakuntaasi.

¹¹ Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää:

he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta,

saadakseen nälkänsä tyydytetyksi.

Katso, Herra, ja näe,

kuinka halveksittu minä olen.

¹² Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat?

Katsokaa ja nähkää:

onko kipua, minun kipuni vertaista,

joka on minun kannettavakseni pantu,

jolla Herra on murehduttanut minut

vihansa hehkun päivänä?

¹³  Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini

ja kuritti niitä.

Hän viritti verkon minun jalkaini

varalle,

hän pani minut peräytymään,

hän teki minut autioksi,

ainiaan sairaaksi.

¹⁴ Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen:

ne kiedottiin yhteen,

tulivat minun niskalleni;

hän saattoi horjumaan minun voimani.

Herra antoi minut niiden käsiin,

joita minä en voi vastustaa.

¹⁵ Herra hylkäsi kaikki minun urhoni,

joita minun keskuudessani oli;

hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan

murskatakseen minun nuorukaiseni.

Herra polki viinikuurnan

neitsyelle, tytär Juudalle.

¹⁶ Näitä minä itken,

minun silmäni, silmäni vuotaa vettä;

sillä kaukana on minusta lohduttaja,

joka virvoittaisi minun sieluani.

Hävitetyt ovat minun lapseni,

sillä vihamies on väkevä.

¹⁷  Siion levittää käsiänsä:

ei ole hänellä lohduttajaa.

Herra on nostattanut Jaakobia vastaan

sen viholliset joka taholta;

Jerusalem on tullut saastaksi

heidän keskellänsä.

¹⁸ Vanhurskas on hän, Herra;

sillä hänen käskyänsä vastaan

minä olen niskoitellut.

Kuulkaa, te kansat kaikki,

ja katsokaa minun kipuani:

minun neitsyeni ja nuorukaiseni

ovat vankeuteen menneet.

¹⁹  Minä kutsuin rakastajiani:

ne pettivät minut.

Minun pappini ja vanhimpani

ovat kuolleet kaupungissa,

kun he etsivät ruokaa

tyydyttääkseen nälkäänsä.

²⁰ Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen,

minun sisukseni kuohuvat,

sydämeni vääntyy rinnassani,

sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen.

Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset,

sisällä rutto.

²¹ He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen.

Ei ole minulla lohduttajaa.

Kaikki minun vihamieheni

ovat kuulleet minun onnettomuuteni;

he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt:

sinä olet antanut tulla sen päivän,

jonka olit ilmoittanut.

Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.

²² Tulkoon kaikki heidän pahuutensa

sinun kasvojesi eteen,

ja pane heille kannettavaksi se,

minkä olet minulle pannut

kaikkien minun rikoksieni tähden.

Sillä monet ovat minun huokaukseni,

ja minun sydämeni on sairas. 

Kertooko Herra tämän kautta tulevaa? Elämmehän lopuaikoja, Hänkö ilmoittaa, että tuo "päivä" on lähellä, "päivä", josta Hän on ilmoittanut Sanassaan.

Herra, anna voimaa meille omillesi, me huokaamme edessäsi rukouksin. Poista turmellus, mutta ota meidät omat luoksesi, pidä meistä huolta. Sinua me alati ikävöimme ja odotamme ...

Kiitos, kunnia ja ylistys, Sinulle, Jeesus Kristus, Herramme!

Amen. 

 Jopa tuomion keskellä Jumala on toivon Jumala (Valitusvirret 3:24-25). Huolimatta kuinka kauas olemme etääntyneet hänestä, meillä on aina mahdollisuus palata myötämielisen ja anteeksiantavan Jumalan luokse (1. Joh. 1:9). Jumalamme on rakkauden Jumala (Valit. 3:22) ja hänen suuren rakkautensa tähden hän lähetti Poikansa, jotta emme kuolisi synteihimme, vaan meillä olisi iankaikkinen elämä hänen kanssaan (Joh. 3:16). Jumalan uskollisuus (Valit. 3:23) ja halu auttaa meitä (Valit. 3:26) antavat meille suuren toivon ja rauhan. Hän ei ole välinpitämätön. vaan aina valmis auttamaan kaikkia niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa. Kukaan ei voi ansaita hänen mielisuosiotaan omilla teoillaan, ainoastaan Herran armollisuus voi pelastaa meidät tuholta (Valit. 3:22).  https://www.gotquestions.org/Suomi/yleiskatsaus-valitusvirret.html

 Muistakaa Siunata alati, Israelia ja Jerusalemia! Siunausta ja Rauhaa Israelille ja Jerusalemille!