SIUNAUS

SIUNAUS 

 Minä, joka olen ollut ja olen vieläkin monissa asioissa hyvin arka ja ujo ihminen, huomasin että minusta löytyy tarvittaessa yllättävää rohkeutta. Sitä löytyi kun osoitin lähimmäisen rakkautta aivan ventovieraaseen ihmiseen. Olimme perheeni kanssa ostoksilla ja juuri kun olimme pois lähdössä, matkalla autolle, huomasin kadun toisella puolella lastenvaateliikkeen, jossa oli alennusmyynti. Sanoin miehelleni joka jo tuskaisena olisi ollut valmis lähtemään kotiin:

 - "Menkää te autoon varttumaan, minä käyn vielä pikaisesti tuossa liikkeessä." 

 Lähdin liikkeelle ja kun saavuin liikkeen eteen, huomasin harmikseni, että liike oli jo suljettu. Ovella sisälle oli pyrkimässä toinenkin nainen.

Molemmat pettyneinä jäimme tuijottamaan näyteikkunaa. Nainen alkoi puhumaan minulle. Hän oli miehensä kanssa Venäjältä, muuttaneet suomeen ja nainen puhui "huono suomi”. 
 Nainen kertoi kuinka hän kierteli lastenvaateliikkeissä ja katseli niiden ikkunoita. Hänellä oli pakonomainen tarve ostaa lastenvaatteita, kun ne olivat niin kauniita. Hän avautui minulle, kuin olisimme tunteneet aina toisemme. Hän kertoi, etteivät olleet saaneet lasta, vaikka kuinka olivat yrittäneet. Minä kerroin omat kokemukseni asiasta ja sukulaisistamme jotka oliva yhtä toivottomassa tilanteessa. 
 Nainen oli todella masentunut, pelkäsi avioliitonkin kariutuvan tämän takia. Pyysin häntä hakemaan ammattiapua ja rohkaisin häntä monin eri asioin ja ennen kaikkea sanoin, että hänen täytyy pysyä positiivisena. Jos positiivisuus puuttuu, ei tästä asiasta tule koskaan mitään. Sitten minun täytyi sanoa hänelle, että minua odotetaan autossa, minun täytyy lähteä. Nainen oli tyytyväinen kun sai jutella kanssani, hän sanoi: 
 - "Onko sinulle koskaan kukaan sanonut että sinulla on kauniit silmät, ne on enkelin silmät. Niistä näkee heti että sinulle on helppo puhua." 
 Kiitin häntä näistä sanoista. En tiedä mikä minulle tuli, mutta tein sellaista, mitä en ollut koskaan ennemmin tehnyt. Kohotin käteni hänen harteilleen ja siunasin hänet. Se oli ensimmäinen kerta kun siunasin jonkun. Hän kiitti minua kauniista sanoista, näki että hän oli selvästi piristyneempi. Vilkutimme toisillemme hyvästiksi. Sen jälkeen en ole häntä enää tavannut. En tiedä kuinka heidän asiansa on edistyneet. Ehkä joskus, tulemme taas toisiamme kadulla vastaan ja toivon, että silloin hänen toisessa kädessään on pieni kämmen…
 - "Siellä missä on rakkautta, on enkeleitä." Tämä lause saa sydämeni sykkimään kummasti, se on pakahtumaisillaan rakkaudesta.

Kun ajattelen kaikkia toteutuneita rukouksiani, huomaan että niitä rukoillessa, minulla on ollut juuri tuo rakkauden tunne sydämessäni. Enkelit ovat lähellämme, ovat ne sitten henkisiä tai läheisiä ihmisiä, jotka tuntevat vastuuta ja rakkautta, tätä kaikkeutta kohtaan. Kaikeutta siksi, ettemme saa itsekkäästi ajatella että Jumala olisi luonut vain maan ja sen päälle elämän. Olemmehan jo käyneet avaruuksissa ja mitä vielä löydämmekään. Se kaikki on Jumalan työtä jota meidän täytyy ajatella ja vaalia rakkaudella. Kuinka laajaksi lopulta tiedostamme tämän elämänkaikkeuden, hylkäämättä silti Jumalaa ja Hänen oppejaan. Se kaikki on suurta Jumalaa. Rakkaus on tärkein. Rakkauteen kulminoituu kaikki, kun sen vai oikein ymmärrämme. Kohtaamme henkisesti tai ruumiillisesti mitä tahansa ja muistamme kiittää, että saamme kuulua tähän kaikkeuteen.

 Kysyn:

 - "Kuka on luonut maailman, kaikkine avaruuksineen?"

 Vastaan: 

 - "Kaikki on Jumalan luomaa! "

 Kysyn: 

 - "Kuka on unohtanut rakastaa kaikkea ympärillämme olevaa?"

 Vastaan: 

 - "Katso peiliin!" 

 Meidän täytyy lähteä itsestämme ja mitä laajemmalle yletämme rakkauden verkon, sitä vähemmäksi käy pahuus, eli Rakkaus yksinkertaisesti kukistaa paholaisen. Levittäkää siipemme, olkaamme enkeleitä, apua tarvitseville. Aloitetaan lähimmäisistämme, levittäen verkkoamme rakkaudessa pidemmälle ja pidemmälle. Huomaat kuinka hyvältä omassa sydämessäsi tuntuu, kun olet saanut auttaa ja rakastaa. Verkkosi vahvistuu päivä päivältä. Loppujen lopuksi se on niin vahva, ettei siihen enää pahuus pysty. Silloin syntyy se luvattu paratiisi, josta meille on lopussa ennustettu.

Eräänä talvi iltana näin TV:stä ohjelman jossa keskusteltiin Uskontoon joutuneista uhreista. Nämä olivat pieniä lapsia joita peloteltiin uskonnon varjolla.

Näissä perheissä yritettiin näyttää ulos päin hyvää kuvaa kuinka hyviä ja uskovia he olivat mutta todellisuus oli aivan muuta.

Peloteltiin synnillä, helvetillä ja Jumalan vihalla, tärkeitä asioita kyllä mutta ne täytyy ymmärtää oikein ja pienen lapsen on vaikea ymmärtää näin raskaita asioita.

 Jos lapsi uskalsi kysyä jotain hän ehkä sai vastauksen mutta jos siitä heräsi lisä ajatuksia ja kysymyksiä, eikä vanhemmat osanneetkaan vastata eivätkä etsiä Raamatusta vastauksia, syyllistettiin heti tämä pieni lapsi, syntisine ajatuksineen ja kysymyksineen ja nämä ajatukset ja kysymykset tulivat varmasti vanhempien mielestä paholaiselta.

Lapselle painotettiin jatkuvasti Jeesuksen paluusta maalimaan ja jos ei ole valmis ja on ollut tuhma ei pääse taivaaseen vaan helvettiin kertoen minkälainen tulipätsi se onkaan ja se polttava kuumuus on ikuinen se ei lopu koskaan. Jeesus saattoi tulla millä minuutilla tahansa ja lapsi pelkäsi…

Hän itki iltaisin itsensä uneen jos edes aina sai unta.

Kauheaa pelottelua pienelle lapselle. Tällaista varmasti on tapahtunut paljon ja tapahtuu vieläkin eri lahkoissa. En leimaa tässä näitä lahkoja joista tässä ohjelmassa oli kyse. Minulle ei uskonto ole tärkeä vaan se aito usko. Uskonto ja usko ovat kaksi eriasiaa. On väärin opettaa pienelle lapselle että uskoa pitää pelätä.

Minä ole jo pienenä oppinut että Jumala ja Jeesus ovat rakastavia ja saamme olla turvassa heidän sylissään, pyytää apua tarvittaessa. Jeesus sanoi:

- "Sallikaa lasten tulla minun tyköni."

Emmehän me muutoinkaan edes ilman uskoa opeta lapselle ensimmäiseksi maailman kauheuksia että siitä joutuu vankilaan tai tulee kuolema, vaan me ohjaamme häntä hellästi eteenpäin. Kyllä nämä elämän kauheudet keritään oppimaa myöhemminkin kun aikuistumme ja osaamme ajatella ja käsitellä asioita eri tavoin.

Meidän täytyy ihmisenä kasvaa lempeästi uskoon, oli tämä lapsi tai aikuinen, uskon elämän alku taipaleella. Kun tieto ja taito ja oma halu kasvaa, se tapahtuu omassa tahdissa. Me sulatamme eri tahdissa asioita ja uskossa kasvu on koko elämä. Emme voi vain napsauttaa sormia ja määrätä:

- "Nyt sinä uskot ja nyt osaat sen uskon!"

Tämä on se uskonto josta vielä puuttuu se oleellinen, eli Rakkaus. He uskovat vain tietoon nojaten, niitä kirjanoppineita ja fariseuksia. Ei näin voi todellakaan toimia, ei! Monet papitkin tietävät kyllä mistä puhuvat, he ovat sen oppineet koulun penkiltä, mutta eivät kuitenkaan todella usko julistamaansa. Julistuksesta puuttuu Rakkaus.

Ei ole ihme jos on uskovaisten vihaajia jos he ovat saaneet tällaista oppia uskosta. Todella vääristynyt kuva Jumalasta.

Myönnän että on synnin asioita ja on helvetti, mutta ne opitaan pikkuhiljaa kun aletaan ymmärtämään uskon elämää paremmin. Opetetaan rakkaudessa elämistä ja toisten kunnioitusta.

-" Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Otetaan esimerkkiä Jeesuksen teoista ja pyritään itsekin elämään sen mukaan.

Itsekin pelästyn välillä, kun luen tai näen ohjelmia helvetistä, ei ne kauniita asioita ole, mutta olen aikuinen, olen itse etsinyt sen tiedon, sulattelen sitä hiljaa ja uudet asiat joita opin koko ajan lisää, auttavat ymmärtämään tämän maailman kaikkeuden ja sen suunnitelman paremmin.

 Kun kokonaiskuva alkaa hahmottua, huomaa sen suunnitelman kauneuden, tähän kasvaakseen tarvitaan aikaa ja jokainen kasvaa todellakin omaan tahtiinsa. Täältä maailmasta katsottuna nämä asiat voivat tuntua kauheiltakin, mutta meillä onkin väärä katsonta suunta. Meidän todellinen koti on taivaassa, täällä me olemme vain oppimassa. Uskomme vahvuus on siinä että vaikka meiltä vietäisiin elämä ja kuolisimme, emme pelkäisi, sillä tiedämme että sielua ei meiltä voi riistää, vain maallisen ruumiin.

On ihmisiä jotka eivät halua ensinkään tälle tielle ja se olkoon heidän valintansa, ketään ei saa pakottaa, sillä usko tulee sydämestä ja siellä sydämessä pitää olla rakkaus että se olisi aitoa uskoa.

Jos ihminen on pakotettu elämään uskossa, eikä ole kokenut uskosta muuta kuin sen minkä on kuulut ja lukenut, ilman ymmärrystä, ymmärrän että on vaikea uskoa. Itse olen saanut myös kokea ihmeitä, mikä on ollut ihana lahja. Minulle on annettu rukous vastauksia, olen nähnyt enkelin ja minulle on näytetty unissa asioita. Minulle on todistettu että Jumala on ja henkimaailma on.

En tiedä miksi kaikki eivät koe näitä asioita sillä niitä koettuaan on todellakin helpompi uskoa ja vaikka olisikin saanut näitä ihmeitä mutta puuttuisi rakkaus, se usko ei olisi mitään.

Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon ja me itse teemme valintamme elämässä, siitä nämä maailman kauheudetkin, jotka sitten Jumala meille sallii, olemmehan ne itse päätöksillämme aiheuttaneet. Meidän pitäisi miettiä mitä me tällä vapaalla tahdolla teemme. Koputa niin sinulle avataan, etsi niin löydät.

Jumala rakastaa iloisia, rakastavia, toisiaan kunnioittavia ihmisiä ja on sitä iloisempi mitä iloisempia itse olemme.

MUITAKAA ETTÄ JUMALA EI OLE MIKÄÄN USKONLAHKO, LAHKOT OVAT IHMISEN OMAA KEKSINTÖÄ!!!
  

Näin TV:stä ohjelman, jossa eräs tunnettu näyttelijä kertoi unestaan. Ennen kuin hän oli kertonut unen loppuun, tiesin kuinka siinä kävisi ja niin kävikin. Uni oli aivan saman tyyppinen kuin omani, jossa katsoin kirkon ikkunasta ja sanoin: 

 - "Katsokaa tuolla puutarhassa ei näy ketään, mutta tiedän kuka siellä on - siellä on Jeesus!" 

Tämän näyttelijän uni oli tälläinen, näin hän kertoi: 

 -" Oli suuri kuparinen astia, se oli korkealla, sinne kiipesi tikarappuset ja astia hohti valoa. Kiipesin ystäväni kanssa katsomaan, mitä siellä oli. Lopulta pääsimme ylös. Kurkotin itseni käsilläni reunan yli katsoen näkymää, ystäväni sanoi; -Minähän arvasin, se on tyhjä! " 

 - Silloin tajusin kuinka laajaa ja avaraa tämä usko on, se leviää ja leviää loputtomiin, eikä tarvitse olla mitään näkyvää.

Se uni oli mielestäni saman tyyppinen kuin omani ja antoi lisää sitä ihmeellistä uskottavuutta minun omaan uneeni. Sitten tämä sama näyttelijä ihmetteli Jeesuksen voimaa, kuinka Hän alkoholisteilta, huumeiden käyttäjiltä ottaa haulut aineisiin kerta heitolla pois, kun Hän haluaa heidät omakseen ja he haluavat Jeesuksen. Ajattelin itsekseni että se on todella ihmeellistä, sillä lääketiede ei ole pystynyt siihen edes useammassa vuodessa. Jeesus ottaa sen kerta heitolla pois. Niinpä niin, mitä meillä on vielä ihmeteltävää, ihmeitä todella tapatuu. Isäni oli hyvä vastaava esimerkki tästä. Alkoholi jäi kun seinään, kun Jeesus astui Isäni elämään.

SATAKIELI

 Illan hämärtyessä rauhoittuu mieli.
 Jään kuuntelemaan, missä laulaa satakieli.
 Sen laulu suoraan sydämeeni soi.
 Luoja korviemme iloksi sen loi
 Kunka kauniisti se osaakaan laulaa.
 Se iloisena livertää ja venyttää kaulaa.
 Ne äänet niin monimuotoiset nuo, onnen tunnetta sydämeen tuo.
 Kiitos sulle satakieli pieni, kun mulle näytät laulaen tieni. 
 Onni joskus niin pienestä tulla voi. 
 On laulus jälkeen valoisampi aamun koi. Sä iloisella äänelläsi onnea annat ja laulujes myötä ikävät asiat pois kannat. 
 Sua kuunnellessa sydän puhdistuu ja väsynyt mieli rentoutuu.
 

21.7.1991.  (oma)

Siunausta, Jeesuksessa Kristuksessa, sinulle, lukijani!
💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓💓