PIENI ASKEL 👧💗

   PIENI ASKEL 👧

  Aamukaste maassa, aikainen viileys ja sumu lehmihaassa.   Kuikan huuto aamuun herättää ihmis- lapsen, pienen lettipäisen kultahapsen.   Sananjalat pienten varpaiden alla taipuu kun eteenpäin rientävällä on suuri elämän kaipuu.Auringon säteet hiljalleen alkavat lämmittää pieniä varpaita.  Lapsosen paitaa koristaa kukka ja raita.Lapsonen tuo on niin elämän iloa tulvillaan, kun saa turvaisasti taapertaa koti kulmillaan.  Suojelusenkeli tyttöstä eteenpäin kantaa - kohti kultaista elämän rantaa. 

24.9.1996. (oma)

 1969.

 Tuli koulun ja kodin muutto. Olimme saaneet vuokralle aivan uudesta kerrostalosta asunnon. Lääkäreiden lausunnot auttoivat meitä saamaan paremman, lämpöisemmän asunnon. Lääkäri oli sanonnut että jos kuumeiluani ei saada loppumaan tulen yliherkäksi kuumeelle, mitä se sitten olisi tarkoittanutkaan?

 Oli ihanaa kun vedet tulivat sisään ja menivät ulos, oli sisävessa, ei tarvinnut talvipakkasessa mennä toimittamaan ulos tarpeitaan, kylpyamme, jossa sai ottaa lämpimiä kylpyjä ja ennen kaikkea, että asunto oli lämmin. Perus olosuhteet oli turvattu, eikä enää tarvinnut asua kylmässä talossa, vailla mitään mukavuuksia. Tästä alkoi pikkuhiljaa lapsuuteni terveempi aika.

 Kolmanella luokalla saimme koulussa tehtäväksi kirjoittaa RUKOUS JOKA OLI TOTETUNUT. Kolme parasta ainetta sitten luettaisiin kirkossa, koulujen yhteisessä jumalanpalveluksessa. Minä kirjoitin siitä, kun rukoilin että oppisin lukemaan. Ja niin kävi, että aineeni rukouksesta luettiin kirkossa! Voi sitä iloa! 

 Sen jälkeen elämäni oli suht normaalia lapsen ja nuoren elämää, lukuun ottamatta Isäni alkoholiongelmaa joka varjosti kyllä suuresti meidän perhe elämäämme. Isä oli väkivaltainen humalassa ja hakkasi usein äitiä, joskus sairaalakuntoon asti. Saimme aina olla pelossa, missä kunnossa Isä tulee kotia, joudummeko lähtemään pakoon yön pimeään ja kylmään. Iltaisin kuuntelin sängyssä joko uskaltaa nukahtaa, vai kuuluuko vanhempien makuuhuoneesta riitaisia ääniä. Onneksi tätini asui samassa kylässä ja pääsimme joskus sinne turvaan. Isän terveys alkoi reistailla ja lääkäri lupasi ruumispalttoota jos juominen ei loppuisi.

Loppuihan se sitten hetkeksi, mutta alkoi taas uudelleen kun terveys alkoi sallia. Sama meno jatkui taas ja lupaukset juomisen lopetuksesta olivat jo unohtuneet. Äitini otti jo asumuseronkin, asuivat vähän aikaa erilään, kunnes vanhin veljeni löysi isämme kyliltä ilman asuntoa. Veljeni toi säälistä isän takaisin kotiin ja olihan siinä varmasti rakkauttakin, olihan tämä kuitenkin meidän isä, eikä äitikään kehdannut isää pois käännyttää. Muistan kuinka isä otti minut tiukasti syliinsä kun tulin häntä eteisessä, yöpaitasillani vastaan, isä sanoi:
 - “Tässä on minun aurinkoni!” 
 Isä jäi kotia ja lupasi taas kerran parantaa tapansa, mutta eihän se tietenkään ollut kestävää. 
 Löysin itselleni mukavan poikaystävän 1976, josta sitten myöhemmin tuli minun aviomieheni 1979.
 Minulle tuli kaksi keskenmenoa, kunnes 1980 syntyi esikoispoikamme. Poika oli vuoden vanha, kun eräänä yönä nukuin todella huonosti. Käänsin ja väänsin itseäni, uni oli rauhatonta torkahtelua, kunnes tapahtui jotain, jotain todella suurta ja käänteen tekevää. Katsoin makuuhuoneen ovelle ja näin vaaleisiin pukeutuneen kirkkaan hahmon, jonka valo täytti koko oviaukon. Hän rauhoitti heti minua: 
 - “Älä pelkää, sillä minä olen tullut Siunaamaan teidät!” 
 Rauhoituin aivan heti ja nukahdin todella rauhaisaan uneen, loppuyö meni todella hyvin ja rauhallisesti nukkuen, en varmaan koskaan ollut nukkunt niin hyvin. Pidin tätä valo olentoa Arkkienkeli Gabrielinä, tiedä mistä tämän tunteen sain mutta näin uskoin, eihän hän minulle kertonut nimeään ainoastaan Siunasi meidät.  Vai oliko Hän, itse Jeesus; Hänhän on itse Valo ja monasti Raamatun Sanassakin sanonut:
- "Älä pelkää."
 Luin jostain, että jos saa näin Siunauksen on se otettava Siunauksena ja se kattaa myös kaikki lähimmäiset ja sukulaiset ja se tarkoittaa hyvää elämää sille sukukunnalle. Olkaamme siis sen Sinauksen arvoisia ettemme menettäisi sitä. 
 Isäni noin kuukausi sen jälkeen tuli uskoon ja alkoi käydä Raamattupiireissä ja kirkossa.

Pyysin että hän kyselisi näiltä ihmisiltä, mitä tämä enkelin näkeminen ja Siunaus tarkoittaisi? Tiesin että siellä joukossa oli tietäviä pappejakin. Sain epävarmoja vastauksia:

 - “Ota se vain Siunauksena!” 
Muitakin sukulaisia alkoi tulla uskoon ja Siunaus alkoi muuttua näkyväksi.

 Ihmeitten jakso oli alkannut… Eräällä lomamatkalla Lapissa, mieheni halusi mennä onkimaan Tenon lohta. Isäntä joka oli vuokrannut meille mökin, antoi myös onkijalle hyviä neuvoja eväiksi ja lainasi myös välineitään matkaan. Meidän mökki, niin kuin myös isännän talo sijaitsi tunturin juurella ja sieltä näkyi Tenojokeen jossa kalastajat olivat. Isäntä sanoi: 

 - “Tuokin mies tuolla alhaalla on yrittänyt jo neljä päivää, hän on soutanut jokea ristiin rastiin, eikä kalaa ole tullut, se on kallista kalaa!” 

 Mieheni lähti kuitenkin toiveikkaana matkaan. Alas joelle päästyään, minä jäin seuraamaan mökin ikkunasta alkaisiko sieltä nousta mitään. Siinä istuessani laitoin kädet ristiin ja pyysin rukouksella: 

 - “Rakas Jeesus,

anna miehelleni edes yksi lohi, ei sen tarvitse iso olla, mutta kuitenkin sellainen, että hän saa sanoa että tulihan sieltä,…Aamen!” 

 Kun sain Aamenen sanottua, nousi aivan yhtäaikaisesti, samalla sekunilla vapa ja sen päässä oli lohi! Eikä mennyt kuin hetki, niin isäntä juoksee mökin ovelle koputtamaan ja huudahteli innoissaan, että kalaa oli tullut, kerroin että olin myös ikkunasta nähnyt kun lohi nousi. Isäntä kertoi että oli seurannut kiikarilla talonsa ikkunasta kuinka kalamiehen käy. Joenrannalla oli vipinää, saksalaiset turistit halusivat miehestäni ja hänen saaliistaan valokuvia. Kun mieheni sitten saapui mökille, oli hän hyvin tyytyväinen, mairea hymy huulillaan.

 Ei kala iso ollut, mutta kuitenkin yli kilon painoinen. Niinhän minä pyysin, myhäilin hiljaa tyytyväisenä, Jeesus oli taas kuulut rukoukseni. 


                                          ***

Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon
teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa
teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.

(4. Moos.6:24–26)