Tuli
kouluun lähdön aika, ensimmäiselle luokalle.
Olin hyvin arka ja ujo tyttölapsi.
Pelkäsin kouluun menoa valtavasti ja kun sen huomasivat toisetkin
oppilaat, alkoi tietysti myös koulukiusaaminen.
Asuimme hyvin kylmässä, vanhassa
omakotitalossa vuokralla, joten olin jatkuvasti kuumeessa.
Jouduin useasti myös sairaala hoitoon heikkouttani, olin hyvin
pienikasvuinen.
Ensimmäiselle luokalle mennessäni painoin vain 17
kg, en siis suuren suuri ollut. Jotkut sanoivatkin että on pieni
kuin Piafralaiset.
Lukemaan oppiminen, niin kuin myös
matematiikka toi minulle hankaluuksia. Niinpä sain ensimmäisen
oppivuoteni jälkeen matematiikasta ehdot, jotka sitten suoritin
syksyllä ja pääsin siirtymään toiselle luokalle. Matematiikka
jäi pysyväksi hirviöksi elämääni joka vaikutti myös
urasuunnitelmiini. Kartoin kaikkea missä tiesin tarvitsevan lasku
taitoa.
Aikuisena
olenkin ajatellut että minulla on varmaankin jonkin asteinen
lukihäiriö ainakin matemaattisella puolella. Sosiaalinen minäni on
kuitenkin niin vahva että se on kantanut minua tässä elämässä.
Olen nähnyt aina punaista kun heikompia sorretaan ja kannattanut
rehellisyyden linjaa elämässäni, mutta olen myös sen vuoksi
joutunut kärsimään erilaisissa tilanteissa. Silti olen tuosta
linjastani pitänyt kiinni.
Sanotaan, että rehellisyys maan perii,
mutta kyllä minulle on elämässäni näytetty aivan vastaista.
Usko
on näkymätön asia, mutta se tehdään näkyväksi omissa
teoissamme. Usko on sydämessä ja ne teot tehdään sydämen
tunteella, täydestä sydämestä ja rakkaudesta. Luota siihen mitä
Sana sanoo, älä mitä tunteesi sanoo. Tunteilla tehdyt teot voivat
olla syntiä, rakkaudettomat tunteet ovat demonien kuiskintaa, ne
käyttävät ihmistä hyväkseen, ihmisen ollessa maassa. Jumalan
Sana on elävää ja toimivaa, voimallista.
Laskin kirjan ja aloin itkien rukoilemaan
Jeesusta, pyysin että minäkin oppisin lukemaan. Rukouksen jälkeen
kohotin taas Aapisen kohti kasvojani ja kuinka ollakkaan, minä luin,
en tavaten vaan suoraan! Voi kuinka onnellinen olinkaan!
1968
SYKSY
Lukutunnille
menot olivat todella pelottavia.
Istuin pulpetissa hiljaa ja
yritin olla huomaamaton, ettei opettaja pyytäisi minua lukemaan ja
vastaamaan tehtäviin.
Toiset osasivat jo lukea suoraan kun minä
vielä tavasin, että minua hävetti!
Opettajani oli oikea
vanhanajan opettaja, vanha pelottavan näköinen nainen. Hänellä
oli todella ankara kasvatustapa.
Eräänä iltana, kun olin jo nukkumaan menossa, otin vielä
hetkeksi Aapisen kouriini lukeakseni sitä.
Minua alkoi itkettää kun
tiesin ettei se sujunut hyvin.
Olin kauhuissani seuraavan päivän
lukutunnin takia, saisin taas hävetä silmät päästäni. Minun
olisi tavalla tai toisella opittava lukemaan. Silmät kyynelistä
märkinä tavasin tavaamistani itseni väsyksiin.
Seuraavana päivänä minä oikein
vartuin tunnille pääsyä, ei ollut enää mitään pelättävää.
Vartuin koska tulisi minun vuoroni
lukea lukuläksy ja kun se vihdoin tuli, olin hyvin onnellinen ja
ylpeä itsestäni. Minä osasin lukea!
Se oli ensimmäinen rukoukseni joka toteutui.
Suuri ilon
aiheeni oli kun ensimmäinen uskonnon tunti alkoi koulussa. Ensin
olin hämilläni että mitähän se tulee olemaan mutta kun huomasin
mistä siinä oli kyse, olin iloinen sillä tämähän oli minulle
tuttua, puhuimme samasta Jeesuksesta jonka olin jo aiemmin oppinut
tuntemaan. Sain isältä ja äidiltä ikuisia kertomuksia, kaksi
kirjaa ja ne olivat minulle tärkeitä. Rakastin niitä Raamatun
kertomuksia ja niitä kauniita piirroskuvia joita kirjoissa oli.
Aikuisena ostinkin omille lapsilleni koko sarjan ikuisia
kertomuksia.
Lapsen rukous 🙏
-
1. Oletko siellä, Isä taivahan?Kuuletko rukoukset joka lapsen?Taivas on kaukana, sanotaan,Vaan tunnen sen lähelläin, kun rukoilen.Nytpä mä muistan, Isä taivahan,Sen mitä Jeesus itse kerran opetti:”Sallikaa lasten tulla luokseni.”Nyt tulen siis näin rukouksessain.
-
2. Hän siellä on, Hän sua kuulee.Hän rakastaa sua,omaa lastaan.Hän lapsiaanluoksensa kutsuu,Sillä sen kaltaisten ontaivaan valtakunta.
-
Sanat ja sävel: Janice Kapp Perry, s. 1938© 1984 Janice Kapp Perry.
Jumalan juoksutyttö
Olen
pieni juoksutyttö Jumalan suuressa talossa.
Talon
seiniin ei silmä kanna ja katto on korkea.
Teot
valmiit eteen pannaan Jumalan suuressa talossa.
Taito
työhön lahjana saadaan ja ilo on palkkana.
Olen
pieni juoksutyttö Jumalan suuressa talossa.
Kerran
iäti Isän luona juoksutyttö on kotona.
Marja
Terttu Tolamo
***
***
Kristus
tekee meistä Jumalan ystävän, Jeesuksen kautta saamme rauhan Jumalan
kanssa, Jeesus on ainoa tie Jumalan yhteyteen, eikä meidän tarvitse
sotia Jumalan kanssa. Jumala ei ajattele kuin me ihmiset, koska Hänessä
ei ole yhtään syntiä. Jeesus, Ylipappimme antaa meille yhteyden Jumalan
luo. Jos joku väittää että hänellä on suora yhteys Jumalaan, eikä
tarvitse Jeesusta, se on vale, sillä ainoa tie siihen yhteyteen on
Jeesus Kristus.
Uskon ensiaskelilla, olemme kuin lapsi, Jumalan edessä.
Meidän ei tarvitse olla heti täydellisiä. Olemme hyvässä opissa joka
kestää loppu elämämme. Me kasvamme kuin lapsi, Jumalan ohjauksessa.
Jumala kuljettaa meitä eteenpäin, käsi kädessä, jos meiltä itseltämme
vain tahtoa löytyy. Avaa siis sydämesi, anna rakkauden tulvia, sillä se
on oikea taajuus taivaaseen. Uskon maailma, on kiehtova maailma. Se ei
ole tylsä, niin kuin jumalattomat väittää. Mutta mistä he voisivat
tietää sitä, iloa, onnea ja autuutta, kun eivät ole sitä kokeneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti