AUTUAAMPI ON ANTAA KUIN OTTAA

           Herran omat! Ryhdistäytykää!!!

 Tänään kun heräsin, enkä ollut vielä ehtinyt aloittaa rukousta, sain nähdä kuvan hyvin valkoisesta paidasta, joka oli kuitenkin todella ryppyinen.

Ilm.7:9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,

7:10 ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".

7:11 Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,

7:12 sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"

7:13 Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"

7:14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Mietin tuota ryppyisyyttä paidassa, en löytänyt siihen selkeää Sanaa Raamatusta. Paita oli kyllä valkoinen ja puhdas mutta niin ryppyinen. Kuvastiko se mitään, vai tarkoittiko kuitenkin? Ajattelin tarkoittiko tuo kuvaamaan uskovan laiskuutta, velttoutta hengellisessä työssä? Sitäkö tuolla kuvalla haluttiin kertoa, näin sen kuvailisin ja se nousi tuosta sydämelleni. Pidämmekö huolta tuosta valkoisesta vaatteesta joka on puettu yllemme? Ettei se tahriutuisi, repeytyisi tai rypistyisi siinä mitä teemme, tai olemme tekemättä? Miltä näytämme pelastettavien silmissä? Olemmeko luotettavia ja Jumalan kirkkaus yllämme? Vaate kuin kirkas soihtu joka näkyy jo kaukaa korkealta vuorelta?

Kannammeko tuota valkoista vaatetta sille kuuluvalla arvolla?

Aiheellinen kysymys meille, tarkastella omaa tilaamme.

Löysin tämän hyvän tekstin  laiskuudesta:

Newtonin ensimmäinen laki kuuluu, että liikkeessä olevan kappale jatkaa liikettään ja paikallaan oleva kappale pysyy liikkumattomana, ellei niihin vaikuta mikään muu ulkoinen voima. Tämä laki soveltuu myös ihmisiin. Jotkut ovat luonnostaan innokkaita saattamaan projektinsa loppuun, toiset ovat apaattisia vaatien jatkuvaa puskemista työn edistymiseksi. Joidenkin harrastama laiskuuden elämäntyyli houkuttelee monia. Raamatun mukaan on kuitenkin selvää, että Herra määräsi ihmisen tekemään työtä. Näin ollen laiskuus on synti. "Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi" (San. 6:6).

Raamattu opettaa meille paljon laiskuudesta. Sananlaskujen kirja sisältää erityisen paljon laiskuutta ja laiskureita koskevia varoituksia. Sananlaskut kertovat laiskurin vihaavan työntekoa: "Omiin mielitekoihinsa laiska kuolee, kun kädet kieltäytyvät työnteosta" (San. 21:25); hän rakastaa nukkumista: "Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska" (San. 26:14); hänellä on aina tekosyitä puolustukseen: "Laiska sanoo: 'Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto'" (San. 26:13); hän tuhlaa aikaa ja energiaansa: "Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli" (San. 18:9); hän kuvittelee olevansa viisas, mutta on ymmärtämätön: "Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä" (San. 26:16).

Sanalaskut kertovat meille myös laiskurin kohtalon. Laiskurista tulee palvelija ja velkaantunut: "Ahkera päätyy päälliköksi, laiskuri toisten käskettäväksi" (San. 12:24). Hänen tulevaisuutensa on synkkä: "Syksyllä laiska ei kynnä -- elopellolta hän palaa tyhjin käsin" (San. 20:4). Häntä odottaa köyhyys: "Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi" (San. 13:4).

Kristityn elämässä ei ole tilaa laiskuudelle. Efes. 2:8-9 kertoo: "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä." Mutta uskovasta voi tulla joutomies, jos hän ei ymmärrä, että Jumala odottaa hänen muuttuneen elämänsä tuottavan hedelmiä: "Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut" (Ef. 2:10). Kristityt eivät pelastu tekojensa kautta, mutta heidän hyvät tekonsa kertovat heidän pelastuksestaan (Jaak. 2:18, 26). Laiskuus on rikkomus Jumalan meille antamaa tarkoitusta vastaan - hyviä tekoja. Herra kuitenkin auttaa kristittyjä voittamaan luontaisen taipumuksemme laiskuuteen uuden luotomme kautta (2. Kor. 5:17).

Uusi luontomme motivoi meitä olemaan ahkeria ja tuottoisia, koska me rakastamme meidät pelastanutta Herraa. Luontainen laiskottelunhalumme, samoin kuin halut muihinkin synteihin, on korvattu halulla elää hurskasta elämää: "Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle" (Ef. 4:28). Meillä on vakaumus tehdä työtä perheemme eteen: "Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi" (1. Tim. 5:8). Haluamme myös työskennellä muiden Jumalan perheen jäsenten eteen: "Te tiedätte itse, että minä näillä käsilläni olen hankkinut itselleni ja tovereilleni sen, mitä olemme tarvinneet. Kaikin tavoin olen teille osoittanut, että näin, työtä tehden, tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa'" (Ap. t. 20:34-35).

Kristittyinä tiedämme Herran palkitsevan työmme, jos vain jaksamme uurastaa: "Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin" (Gal. 6:9-10):; "Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä. Palvelkaa Herraa Kristusta" (Gal. 3:23-24); "Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä" (Hepr. 6:10).

Kristityn pitäisi evankelioida ja opettaa muita Jumalan voimaa hyödyntäen. Apostoli Paavali on esimerkkimme tässä kohdin: "Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi- ikäisenä Kristuksen tuntemisessa. Sitä varten minä ponnistelen ja taistelen kaikella hänen voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa minussa" (Kol. 1:28-29). Jopa taivaassa kristittyjen palvelustyö Jumalalle jatkuu, tosin ilman synnin häiritsevää vaikutusta (Ilm. 22:3). Pyhät ovat vapautuneet surusta, synnistä, laiskuudesta ja ylistävät Herraa iäti. "Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan" (1. Kor. 15:58)

Paavalin kirje roomalaisille

12 LUKU.

1. Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.2. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.3. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.4. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,5. niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;6. ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;7. Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;8. jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.9. Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.10. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.11. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.12. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.13. Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.14. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.15. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.16. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.17. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".20. Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle".21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.

KAKSI TAVALLISTA KÄTTÄ   https://youtu.be/vCbYvZkf8hA?si=yluS1Rkry9nc0Rjw

EVANKELIUMI   https://youtu.be/D8t_J1pytKs?si=8Bmmehe5t2WjOfKd

Amen 🙏