HÄN KÄSKI MEIDÄN SAARNATA KANSALLE JA TODISTAA

Rauhaa teille.

Eilen, sain taas todistaa erässä hengellisessä tilaisuudessa ja sain taas valtavasti kiitosta, mutta kiitos kuuluu ensikädessä Jeesukselle Kristukselle.
Kerroin Todistuksena tuosta kaulassa olevasta rististäni, jota niin monet ovat ihmetellet erikoiseksi ja kauniiksi. Tuon ristin Jumala oli kerran ottanut työvälineekseen, josta muodostui niin rakas todistus minulle.
Kiitos Jeesus!
Erästä puhujaa kuunnellessa, yhtä äkkiä minulle avautui tuo näkyni muutama päivä sitten, kivirappusista, joita näytettiin vahvistaen uudelleen ja kuvaan lisättynä tuo pieni tyttö joka istui noilla rappusilla ja vesi ympäröi rappuset.
Nyt tuo näky avatui. Ymmärsin olevani tuo pieni tyttö, joka oli kuuliaisena käynyt Herran kutsumalla kasteella ja tuo rappusten kivi materiaali kuvasti Kristusta kulmakivenä, armonkalliona. Rapuissa oli kolme askelmaa ja kolmannella tuo tyttö istui. Ja heräsin sydämessäni ajatukseen, että olin nyt julkisesti, julkisessa tilaisuudessa todistanut 3 kertaa.
Tämä tuli kuin tiedonsanoina ja tästä on hyvä jatkaa.

"Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla.

Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Tämän me voimme vahvistaa todeksi, kaiken tämän, minkä hän teki Juudean maassa ja Jerusalemissa.

Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat, mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä - ei kaikelle kansalle, vaan todistajille, jotka Jumala oli ennalta valinnut, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista.

Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi."
Ap. t. 10:38-43 [kr92] [kr38]

TODISTUS RISTISTÄNI KAULALLANI:

Kirjoittaja Sinettisormus » 03 Huhti 2016, 15:25
Laitoin äsken ystävälleni hänen pyynnöstään tarinan kaula rististäni, joka on jo tehnyt työtä Jumalan työkaluna. Tämä tapahtui parisen vuotta sitten ja olkoon teillekkin TODISTUKSEKSI, Herran työstä meissä:

5.9. aamunäky; näin keski-ikäisen, vaaleahkon ja lyhyehköt hiukset omaavan naisen, hiukset oli hieman laineella ja naisella oli silmälasit, ja takki jossa oli vihreä-musta ruutu kuvio. Naisella oli kova kiire, hän juoksi jonkun taajaman tien vierttä ja reunassa oli jotakin pensan aitaa... Kysyin Herralta, oliko tuo näky ja pyysin vahvistusta ja selitystä näkyyn. Oliko naisella kiire vääränlaisten asioiden vuoksi, siis näiden maallisten? Jos niin, Herra haluaa tämän hiljentävän vauhtiaan, jos taivaallisten asioiden vuoksi, on hyvä että hän on työteliäs kentällä. Sain vahvistuksen,

Psalmin 121:
Matkalaulu.
Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu?
2. Apu tulee minulle Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

7.9. Oli tiedossani eräs hengellinen tilaisuus. Yritin kysellä kavereita jotka lähtisivät mukaan, sillä olihan kaverin kanssa mukavampi lähteä kuin yksin, mutta en saanut lähtemään ketään. Olin luovuttamassa, eikä minulla olisi ollut ajokorttiakaan että olisin sinne päässyt, eikä miestäni juuri tällaiset kiinnosta. Mutta tänään, hän yllätti minut ja sanoi että jos haluan, hän voi kyllä viedä minut. Jumala oli tehnyt hänestä tähän paikkaan työkalunsa, sillä näin hän voi käyttää meitä tietämättämme. Tilaisuus alkoi klo. 13. ja aiheena oli kutsumus ja sielunhoito. Pastori, Petri Välimäki puhui hyvää puhettaan ja antoi meille tehtäväksi miettiä mitä on kutsumus, ensin mietimme sitä yksin pari minuuttia paikoillamme. Sitten meidän piti valita pari jostain viereltämme. Aivan viimeisessä rivissä, takanani, oli yksinäinen nainen. Käännyin häntä kohti ja hän sanoi:
- ”Aloita sinä, mitä sait mieleesi?”
Aloin kertoa omasta kutsumuksestani, kuinka Herra puhuu ja meidän pitää avoimin mielin kuunnella ja tarkkailla. Herra johdattaa meitä ja meidän tulee kuuliaisina olla hänen tiellään. Hän puhui omaansa minulle, kertoen samalla sairaudestaan ja tämänhetkisestä masennuksestaan. Hänen oli paha olla. Sanoin ettemme saisi itsessämme lähteä touhuamaan vaan Jumalan tahdossa, silloin kun uskomme häneen. Nainen myönsi ja sanoi että kun paha olo yllättää, hän lähtee usein vaikka ostoksille, josko sieltä löytyisi jotain kivaa joka virkistäisi, mutta aina tulee huonompi olo. Kerrankin hän oli joidenkin muslimi nuorten vieressä ja näillä oli ollut jotain omia jumalakuvia mukanaan ja naisen paha olo vain yltyi. Sanoin että hän etsii väärästä paikasta, maallisia asioita. Sitten tuli tauko ja menimme kahville. Jatkoimme keskustelua kahvin äärellä. Nainen kertoi että oli kahden vaiheilla, lähteekö tilaisuuteen ja minä kerroin samaa. Hän sanoi että oli pyytänyt Herralta merkkiä, että oli tehnyt valinnassaan oikein. Hänen päätään oli särkenyt ja oli nukkunut huonosti yöllä. Olisiko ollut tärkeämpää jäädä lepäämään ja apteekissakin olisi pitänyt käydä hakemassa tärkeitä lääkkeitä, mutta molempiin ei ollut aikaa. Hän sai mieleensä ison ristin, kaularistin, joka oli erikoisempi, ei mikään pieni ja tavallinen ja hän sanoi olevansa tarkka kertoessaan näkemäänsä, eikä hänellä ollut tarvetta siitä valhdella. Kun aloimme parityön ja käännyin häntä kohti, oli hän huomannut kaularistini, joka ei ollut niitä tavallisia pieniä, vaan erikoisempi ja isompi ja siinä oli Jeesus ristillä. Juuri niinkuin hän oli mielessäänkin nähnyt ja hän ymmärsi heti tämän ristin merkiksi Jumalalta. Kylmät väreet nousivat iholleni ja olimme innoissamme. Kerroin että kun hän kertoi kiireestään, oli mieleeni noussut pari päivää sitten (5.9.) saamani näky naisesta, jolla oli kiire ja tämä juoksi taajamassa, pensasaidan vierustaa. Nainen sanoi että oli joutunut juoksemaan linja-autoon että kerkisi tilaisuuteen. Nainen oli keski-ikäinen, hoikka, silmälasit, vaaleanruskeat hiukset ponihännällä. Kerroin nämä hänelle, että näkyni nainen oli myös tämän näköinen, hiukset lyhkäiset. Nainen käänsi päätään ja sanoi:
- ”Katso,olen juuri leikannut hiuksiani lyhyemmiksi...!
Ja todella, hänen hiuksensa oli lyhyellä ponihännällä. Sanoin että hänen täytyi olla näyn nainen ja ymmärsin että nainen etsii itsessään vääriä asioita, maailmasta, löytääkseen iloa elämäänsä ja että tällä oli liian kiire, väärien asioiden perään. Kerroin, että Jumala halusi hänen pysähtyvän hänen kasvojensa alle. Etsien Jumalaa, aloittaen vaikka Raamatun luvulla ja annoin hänelle Psalmin 139, joka oli itsellenikin tärkeä ja olin usein tämän Psalmin ääressä itkenyt, Jumalan kasvojen edessä. Nainen sanoi, kuinka oli kokenut sanani tärkeiksi, kun olin kertonut omasta kutsumus kokemuksestani. Sana oli tarkoitettu juuri hänelle:
- ”... puhuit niin hyvin... ”
Sanoin hänelle ettei tämä ollut sattumaa kun olimme täällä. Pastorikin alussa sanoi ettei ollut sattumaa että me kaikki olimme tuossa tilaisuudessa, vaan Herran johdatusta ja meidän kahden kohdalla tuo todella täyttyi. Nainen oli saanut virvoitusta ja apua, toivon niin. Pastorin kaikki sanatkin Raamatun kohtineen tuntui sopivan tuon naisen tilanteeseen. Lopuksi, ennen lähtöä, siunasin tuota naista ja hän minua. Toivon kaikkea hyvää tämän naisen elämään. Olin saanut olla Jumalan vahva työkalu, niin oli tarkoitus.
- ”Kiitos Herra Sinulle!”
Jeesus sanoi; - joka tarttuu auraan ja kääntyy takaisin, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Aivan, jos olisin jäännyt kotiin, olisi tärkeä työ jäännyt kohdaltani tekemättä, sillä vahvistaahan se itseänikin ja antaa siunausta. Päätin kuitenkin onneksi lähteä, että osaanhan minä, aikuinen ihminen, mennä yksinkin ja tälläkertaa , hyvä niin. Niin naiselle kuin minulle oli tullut ajatuksia, miksi ei kannata lähteä, mutta nyt ymmärsimme ne eksytykseksi. Paholainen ei olisi halunnut meidän lähtevän ja antoi noita negatiivisia ajatuksia päähämme. Mutta onneksi kuuntelimme sydäntämme ja Jumalan tahto tapahtui. Kun annamme valomme loistaa, se johtaa parannukseen ja siihen että maailma muuttuu. Ymmärsin kun pastori kehoitti meitä itseksemme miettimään, mikä olisi meidän kutsumuksemme jos mikään ei meitä pakottaisi, vaan saisimme toteuttaa sen mikä on mielestämme tärkeintä. Huomasin, että tavallani jo toteutan sitä. Levittää ja pysäyttää ihmisiä näkemään Jumalan rakkaus, tavalla tai toisella, niinkuin Jumala eritilanteissa tahtoo tapahtuvan. Olen hänen käsivartensa, voin halata, kuunnella ja lohduttaa, hänen rakkaudessaan. Tästä pastorikin puhui vastaukseksi. Tein siis jo sitä mihin olin kutsuttu ja haluan että se täyttyy aina vain voimakkaammin, mutta Herran tahdossa ja häntä kirkastaen. Tähän aiheeseen sopii myös,

Luuk. 10:38-42
38. Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
39. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
40. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: Herra, etkö välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.”
41. Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
42. mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”

Tähän vastaa myös,

Matt. 6:33.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Ja vielä,

Fil. 3:14.
14. minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Eipä näitä tarvitse varmaan selitellä, niin selvää Raamatun sanaa.

(Olen tämän joskus kirjoittanut myös Suomi24 Profetiat palstalla)