KIIRE KIIRE KIIRE

 

Rauhaa ...

Tuo kehoitus onkin nyt paikallaan, sillä on ollut kovin kiireinen viikko.
Pojan poika oli syyslomalla meillä ja hänet piti huomioida. Me askartelimme ja juttelimme hänen tahdostaan uskon asioista. Hän on 11 vuotta vanha. Hän ilmoitti minulle, että minun ansiosta hänen uskonnon numero on hyvä, sillä olin hänen mielestään opettanut häntä paremmin kuin koulun opettajat. Mikä palkka tuo olikaan minulle.
Samaan aikaan minun piti valmistella kahta muuta asiaa, mieheni syntymäpäivää hänen tulessa eläkeikään ja valmistella viemisiä paikkakunnallemme kotiutuvaan Toivonkeskus srk:aan. Joten kiirettä piti, ja pienessä mielessäni meinasi nämä asiat välillä mennä solmuun, että mitä seuraavaksi?
Tuo seurakunta on aivan ihana, suurimmalta osalta he ovat vielä nuoria ja myös usko on tuoretta.
He ovat nyt kokoontuneet kerran kuussa, mutta nyt ilmoittivat, että he ovat nyt tulleet jäädäkseen ja tilaisuuksia aletaan lisäämään, eli nyt alkuun kaksi kertaa kuukaudessa ja jossain kohtaa alkavat järjestää lauantaina Jumalanpalvelusta.
Joka kerta näkyy kuinka väki siellä lisääntyy, niin uskovista, kuin uskosta osattomista.
Koska he toimivat Jumalan tahdossa, se näkyy heille valtavina siunauksina. Aina mistä on tarve, niin kohta joku sen lahjoittaa. Tuolia ja pöytiä, ym. seurakunnassa tarvittavaa. Nyt rukousaiheena on jääkaappi ja pakastin, sillä heillä on ruuanjakoa ja siinä ne olisi ehdottomat.
Kiitos rakas Jeesus heistä, he ovat ihana lisä minun kuin monen muunkin elämään.






Eilen kun heräsin, näin siinä heti kuvan rannasta, jossa vesi huuhteli ja liikutti rantahiekkaa.
Näin kuinka sieltä hiekasta oli alkanut näkymään vanha, kaksikorvainen savirukku, jonka koin vanhaksi viiniruukuksi.
Herra avaa tätä kuvaa ...

 Amen. Kiitos Jeesus.
Lähdin nyt ajatuksella ja ajankanssa tutkailemaan tuota eilistä ruukku kuvaa.
Minulle tuli lopulta tämä teksti vastaan ja koin että tämä voisi olla vastaus myös tuohon kuvaani:

"Jeesus tuo rauhan. Jeesus sanoo: Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Herra haluaa eheyttää ihmisen rikkonaisuutta. Hän tahtoo, että ihminen voi olla ehyt ja kokonainen. Meissä on monenlaisia haavoja ja rikkinäisyyttä. Herran hellissä käsissä meistä voi tulla ehjiä ja kokonaisia.

Monesti ihmistä verrataan saviruukkuun, joka elämän koettelemuksissa särkyy. Kuitenkin jokainen pala on tallella Herralla, ja Hän ajallaan kokoaa uuden ja ehyen ruukun. Ruukun jossa näkyy sirpaleiden äärirajat, mutta joka on kestävä astia Herran käyttöä varten.

Elämän vaikeuksissa on minusta tärkeintä se, että ei käännä selkäänsä Jumalalle. Hän on loppujen lopuksi ainut tuki ja turva. Vain Luoja joka on ihmisen tehnyt, voi ihmisen korjata.

Hän tietää jo kaiken. Hän odottaa vain, että avoimin sydämin käännymme Hänen puoleensa, ja pyydämme: Herra, auta sinä minua. Minä en osaa enkä jaksa."

Toden totta, niin monet meistä uskovista, makaamme matalassa rantavedessä. Me olemme noita ruukkuja, eritehtäviä varten.
Tuo näkyni ruukku makasi tuossa aivan rantavedessä, eheänä, mutta uskaltamatta mennä syvempiin vesiin, Jumalan suurempiin tehäviin. Ehkä ajatellen, ettei minusta ole, ettei se ole minulle mahdollista. Oli turvallista olla siinä rannalla, veden huuhtomana.
Mutta emme itsessämme mitään voikkaan, se kaikki voima ja apu tulee Jumalalta ja meidän vain tulee ottaa se ensimmäinen askel, uskonaskel ja sen jälkeen saamme nähdä, kuinka Jumala alkaa työstää meitä ja asiaamme, jonka eteen alamme tehdä työtä, Hänen kunniakseen
Mitä enempi otamme askeleita, luottaen Hänen voimaansa, myös siunaukset alkaa tulla yllemme.
Kiitos Jeesus että tämän avasit.
Siunausta päiväänne!