Löysin
todella hyvän Dawid Wilkersonin tekstin jonka halusin tänne
talteen, että olisi tarvittaessa löytyvillä:
Jumala
ei ole unohtanut sinua!
David Wilkerson
__________
Luissani polttaa eräs sanoma. Se on sanoma, joka jokaisen kristityn täytyy kuulla, erityisesti tässä hyökkäävien kiusausten ja viiltävän tuskan ajassa elävien.
Se sanoma, jonka tuon sinulle Herralta, on yksinkertaisesti tämä: Jumala ei ole unohtanut sinua! Hän tietää tarkalleen, missä olet, mitä käyt läpi juuri nyt, ja Hän pitää silmällä jokaista askelta polkusi varrella. Mutta me olemme aivan kuin ne Israelin lapset, jotka epäilivät Jumalan päivittäistä huolenpitoa, vaikka profeettoja oli lähetetty välittämään heille ihmeellisiä lupauksia taivaasta.
Jumalan kansa istui pimeydessä, nälkäisinä ja janoisina, rukoilemassa johdatusta ja lohdutusta. Jumala talletti jokaisen kyyneleen pulloon, ja Hän kuuli heidän huutonsa ja vastasi, Minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut... Ei heidän tule nälkä eikä jano... sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille... Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa... (Jesajan luvusta 49). Iloitsiko Israel näistä lupauksista, jotka lähetettiin suoraan Jumalan valtaistuimelta? Lakkasiko Jumalan kansa pelkäämästä ja alkoiko se luottamaan Herraan, joka johdattaa heitä? Uskoivatko ne, jotka kärsivät ja olivat hämmentyneitä, yhteenkään lupausten sanoista? Ei!
Mutta Siion sanoo: Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut (Jesaja 49:14). Nämä eivät olleet pilkkaajia tai paholaisen poikia. Ennemmin, he olivat niitä, jotka etsivät Herraa... Aabrahamin poikia... jotka tunsivat vanhurskauden... joiden sydämissä oli Jumalan laki... Kuinka paljon selkeämmäksi Jumalan olisi täytynyt tehdä Sanansa näille uppiniskaisille, epäuskoisille lapsille? Jumala oli suuresti huolissaan, koska he eivät omaksuneet itselleen tai edes kuulleet Hänen lupauksiaan. Voit melkein aistia Herran kärsimättömyyden, kun Hän nuhtelee heitä heidän epäuskonsa tähden. Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon, ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? (Jesaja 51:12-13).
Me vain emme välitä
Jumalan lupauksista
Kullostaako tutulta? Tässä me olemme, tänä päivänä, saman Pyhän Jumalan lapsina, ja meillä on Pyhän Hengen loistelias, lohduttava lupaus, ja kuitenkin me vaellamme päivittäin peläten sortajaa. Me tiedämme, mitä Herramme on meille luvannut: opastusta, rauhaa, suojaa myrskyltä, tien, jossa ei näytä olevan ketään, kaikkien tarpeiden tyydyttämisen, jokaisen kivun parantamisen. Uskommeko me mihinkään niistä? Laitammeko nämä lupaukset vain syrjään mielestämme ja menemmekö omaa tietämme, huolestuen ja peläten ja ottaen asioita omiin käsiimme? Pelkään, että teemme juuri niin! Ja me olemme kaikki aivan samanlaisia. Joudumme ahtaalle, tulemme yksinäisiksi ja masentuneiksi, lankeamme kiusaukseen ja annamme himoille periksi, me teemme kohtalokkaita erehdyksiä ja elämme syyllisyydessä ja pelossa, ja kaiken sen kautta me valitsemme unohtaa kaiken sen, mitä Jumala on meille luvannut. Me unohdamme palvella Jumalaa, joka asetti tämän maan perustukset. Me unohdamme, että meidän Isämme on voimallinen, ja että kaikki, mikä on olemassa, tehtiin Hänen kauttaan. Me näemme vain ongelmamme. Meidän omat pelkomme sulkevat ulkopuolelle näyn Hänen voimastaan ja kirkkaudestaan. Olemme peloissamme, joudumme paniikkiin, kyseenalaistamme ja epäilemme.
Tarpeen hetkellä me unohdamme, että Jumala pitää meitä kämmenellään. Sen sijaan, Israelin lasten tavoin, me pelkäämme, että mokaamme kaiken ja vihollinen tuhoaa meidät. Kuinka vaikeaa täytyykään olla rakastavalle Isällemme ymmärtää, miksi me emme luota Häneen silloin, kun olemme maassa ja tarvitsemme sitä. Jumalan täytyy ajatella itsekseen, Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt... (Jesaja 49:15-16).
Kristittyjen synti
on epäusko
Uudelleen ja uudelleen Jumala tuli Israelin luokse pyytäen heidän luottamustaan ja uskoaan hädän aikoina. Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet (Jesaja 30:15). Jumala sanoi heille, Te ette kysyneet sanaa suustani, rukoilleet apua ja opastusta. Ette odottaneet minua apuun. Ette palanneet minun luokseni hakemaan apua ja voimaa silloin, kun te sitä todella tarvitsitte. Ette hyväksyneet minun neuvojani, ette odottaneet minun tekevän työtäni, ette odottaneet tuota hiljaista sanaa takaanne, joka kuiskaa: tässä on tie, kulkekaa sitä. Ette uskoneet, että minun voimakas käsivarteni voisi teitä johdattaa. Ette kutsuneet minun nimessäni lepoa kämmeneni varjossa. Ei! Te otitte asiat omiin käsiinne, te riipuitte toisissanne kiinni, ja luotitte omiin ajatuksiinne. Hedelmöititte akanoita, ja oma tulenne poltti teidät.
Lopulta Jumala näyttää huutavan Israelille, Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: ei yhtäkään näistä ole puuttuva, ei yksikään toistansa kaipaava. Sillä minun suuni on niin käskenyt... Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet. Sanokaa hätääntyneille sydämille: Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät... murhe ja huokaus pakenevat (Jesaja 34:16, 35:3-10).
Näyttää siltä, että jopa Uusi testamentti kaikuu Jumalan tyytymättömyyttä epäuskoa kohtaan: Anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään (Jaak. 1:6-8).
Jeesus oli huolissaan siitä, että kun Hän palaa tänne maan päälle, jäljellä ei olisi yhtään uskoa. Hän oli juuri päättänyt sanoman siitä, kuinka varmasti Jumala vastaa rukoukseen. Hän oli juuri luvannut, että taivaallinen Isä nopeasti toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Jeesuksen sydämen on täytynyt tuntua todella raskaalta, että Hän puhui seuraavan: Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä? (Luuk. 18:7-8).
Olemme alkaneet epäillä,
vastaako Jumala vieläkin
rukoukseen
Voisiko olla, että me jatkamme kivussamme jatkamme synnin tekemistä jatkamme elämää lyötyinä ja epäonnistujina yksinkertaisesti siksi, koska me emme oikeasti usko Jumalan enää vastaavan meidän rukouksiimme?
Olemmeko me yhtä syyllisiä kuin Israelin lapsetkin, ajatellessamme, että Jumala on hylännyt meidät ja luovuttanut meidät omille ajatuksillemme, selvittämään asiat itse? Uskommeko me todella, että Herra tarkoitti sitä, kun Hän sanoi, että Jumala toimii ajallaan, vastatakseen uskon rukoukseemme? Jeesus antaa ymmärtää, että suurin osa meistä, jopa ne, joita kutsutaan kutsutuiksi ja valituiksi, eivät luota Häneen, kun Hän palaa. Jotkut Jumalan kansasta ovat jo valmiiksi menettäneet luottamuksensa Häneen. Sielunsa syvimmissä kolkissa he eivät usko, että heidän rukouksillaan on mitään merkitystä. He käyttäytyvät ikään kuin olisivat aivan omillaan.
Sen sijaan, että alistuisimme Herralle hiljaisella luottamuksella ja lepäisimme Hänen lupauksissaan, me yritämme niin kovasti toteuttaa omia ratkaisumallejamme. Ja kun se tapa, millä teemme asiat, räjähtää kasvoillemme, me suutumme Jumalalle.
Eräs nuori, eronnut, tunnusti: Olin menossa kännäämään tänään. Olen rukoillut nyt kokonaisen vuoden ajan, että aviomieheni palaisi, mutta sen sijaan, että hän tulisi takaisin luokseni, hänellä on toinen nainen. Jumala ei vastannut minun rukoukseeni, ja niin minä ajattelin mennä ja juoda kunnon kännin näyttääkseni Hänelle, kuinka vihainen minä olen. Mikä sääli! Hän oli valmis luopumaan Jumalasta, koska Hän ei vastannut hänelle hänen aikataulunsa mukaan. Kuten niin monet muut, jotka kerjäävät Jumalalta suosiota, hän halusi vain yhtä asiaa: lievitystä yksinäisyyteensä ja vapautusta seksuaalisuuteensa. Ei hän halunnut lisää Jeesusta, lisää pyhyyttä ja kristityn luonnetta. Ei! Hän yksinkertaisesti tahtoi vain miehen rinnalleen. Minä tiesin heti, että Jumala ei voinut vastata tuon naisen rukoukseen. Hän ei ollut valmis saamaan miestään takaisin. Hän oli edelleen tunteellinen raajarikko, ja hän olisi mokannut toisenkin kerran. Silloin kaikki, mitä hänellä olisi jäljellä, olisi toinen epäonnistuminen, ja hänen epätoivonsa kasaantuisi. Jumala ei ollut hylännyt häntä, Hän oli itse asiassa hänelle armollinen. Hän suojeli hänen elämäänsä, mutta hän ei voinut ymmärtää sitä.
Ole nyt rehellinen! Onko uskosi ollut viime aikoina heikko? Oletko melkein luopunut tietyistä asioista, joita olet niin paljon rukoillut? Oletko väsynyt odottamiseen? Oletko tehnyt käsilläsi luovutuseleitä, ikään kuin sanoaksesi, En näytä saavan voittoa. En tiedä, mikä on väärin ja miksi rukoukseeni ei vastata. Jumala on siis sanonut minulle EI.
Entä ne kaikki yksinäiset ihmiset maailmassa, joita heidän yksinäisyytensä repii kappaleiksi? Nuoret naimattomat, jotka rukoilevat kuukausia, jopa vuosia, rakastavaa puolisoa? Toiset olisivat tyytyväisiä, jos Jumala vastaisi heille ja antaisi heille edes ystävän. He itkevät öisin. Puhelimesta tulee heidän elämänlankansa, ja kun asiat muuttuvat sietämättömiksi, he soittavat jollekin kenelle tahansa vain puhuakseen vähän aikaa. Vastaako Jumala vieläkin tuollaisiin rukouksiin? Tiedäthän ne vanhanaikaiset tilanteet, joissa kristityt tytöt yhä rukoilevat kristittyä aviomiestä ja pojat rukoilevat kristittyä vaimoa? Voiko Jumala ihmeellisesti lähettää yksinäiseen elämään ystävän tai elämänkumppanin vastauksena rukouksiin ja uskoon? Minun täytyy uskoa, että Jumala toimii tuolla tavalla. Kuitenkin minä tiedän, ja olen todistanutkin, haastateltuani satoja yksinäisiä, että hyvin harvat heistä todella uskovat Jumalan lupauksiin.
Osoita minulle yksinäinen Jumalan lapsi, johon sattuu, ja joka laittaa luonteen ja kasvun kaikkien muiden tarpeiden edelle, ja minä osoitan sinulle hänet, jonka toiveet tullaan täyttämään. Sen sijaan, että rukoilisivat uskossa, sen sijaan, että lukisivat Jumalan Sanaa ja kasvaisivat voimassa, sen sijaan, että antaisivat tulevaisuutensa Hänen varjelukseensa suurin osa yksinäisistä katsoo televisiota, lukee roskalehtiä ja tylsistyy hengellisesti. Heidän uskonsa on heikkoa, koska he ovat hengellisiä raajarikkoja. He rukoilevat ainoastaan pikaisesti ja satunnaisesti. He kieriskelevät itsesäälissä ja itsensä tuomitsemisessa. He ovat kitukasvuisia ja epäuskoisia, valmiita ajattelemaan, että Jumala on valinnut heidät kaikesta väkijoukosta väärin kohdeltaviksi. Jumala ei voi vastata heidän rukouksiinsa, koska he eivät ole valmiita ystävyyteen ja todelliseen rakkauteen. He sotkisivat kaiken lyhyessä ajassa, sillä epäusko Jumalaan johtaa ainaa ihmissuhteiden epävakaisuuteen. Minä sanonkin kaikille yksinäisille: Palatkaa salaiseen kammioonne! Palatkaa yksinkertaiseen, lapsenomaiseen uskoon! Alkakaa kaivata Jeesusta enemmän kuin ystävää tai elämänkumppania. Oman Sanansa mukaan Jumala tulee täyttämään jokaisen tarpeenne.
Auta minua, Jumala,
tai mokaan kaiken
Lähes joka paikassa, minne menen nykyisin, minä kuulen kristittyjen, jopa pappien, kertovan minulle, että heidän elämästään puuttuu jotain. Eräs pastoriystävä määritteli sen näin, David, minulle tulee Herran nälkä. Henkeni murtuu; minä itken ja huudan tuntikausia. Minusta tuntuu, että jokin minussa etsii jotain. Niin kuin syntymä olisi tapahtumaisillaan. Haluan enemmän Jumalalta ja enemmän pois elämästä. Minä tahdon olla pyhä. Haluan tuntea Jumalan ja päästä Hänen luokseen. Minä rukoilen, että se, mitä tunnen, ei haihtuisi, vaan jatkaisi kasvuaan, kunnes voitan. Mutta, surullisesti, muutamassa viikossa minä menetän murtuneen henkeni. Palaan vanhoihin pelkoihini ja kuivuuteeni. Pääsen niin lähelle, mutta en ikinä pääse perille. Sitten minä sanon itselleni mitä tapahtui?
Kuvaileeko tämä sitä, mitä olet käymässä läpi? Tuntuuko sinusta siltä, niin kuin seisoisit aivan portin ulkopuolella; niin lähellä, aivan murtautumaisillaan elämään täynnä iloa, uskoa, vastattuja rukouksia ja voittoa? Onko sinussa jotain, mikä tuomitsee sinua, ikään kuin et tekisi ikinä tarpeeksi miellyttääksesi Jumalaa? Ajatteletko välillä, Minä en vain tee mitään. En saa mitään valmiiksi. En kasva. En kehity.??
Minun mielipiteeni on, että kaikissa meissä, aivan pinnan alla, elää kauhistuttava ajatus, Oi Jumala, auta minua tai mokaan kaiken. Emme ikinä sano sitä, mutta ajattelemme niin. Jumala, olen niin heikko, niin altis syvään juurtuneen syntini vallalle, niin välinpitämätön kiusausten voittamisen suhteen, niin epävarma rukouksesta, ja siitä, kuinka voittaa paholainen minä pelkään, että teen jotain tyhmää ja pilaan kaiken.
Jumala ei ole
taivaallinen kiusaaja
eikä naura meille
Mitä se kaikki tarkoittaa, kun rukouksiin ei vastata? Kun tuska kaivelee? Kun kärsimyksen sallitaan jatkua, ja Jumala ei näytä tekevän mitään vastaukseksi uskoomme? Usein Jumala rakastaa meitä tuohon aikaan vielä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Sana sanoo, jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa. Rakastava rangaistus menee kaikkien uskon tekojen edelle, ylittää jokaisen rukouksen ja jokaisen lupauksen. Se, minkä näen satuttavan minua, voi olla Hänen rakkauttaan minua kohtaan. Se saattaa olla Hänen lempeä kätensä, joka läimäyttää minusta pois uppiniskaisuutta ja ylpeyttä. Voi olla, että Jumala sanoo minulle, Minä olen luvannut kohdata jokaisen tarpeesi. Minä kerroin sinulle, että tekisin mitä tahansa, mitä minulta uskossa pyytäisit. Sinun on alistuttava rangaistukseen. Se on ainoa tapa, millä voin tehdä sinusta kokeneen rakkauden astian. Voit pyytää vapautusta, mutta se vain viivästyttää hengellistä kasvuasi. Tämän kärsimyksen kautta sinä opit tottelevaisuutta, jos alistut.
Meidän uskossamme on uskoa. Me laitamme enemmän tunnetta rukoustemme voimaan kuin siihen, että saisimme itsellemme Hänen voimaansa. Tahdomme kuvitella Jumalan niin, että voisimme lukea Häntä kuin kirjaa. Emme halua yllättyä tai hämmentyä. Ja kun asiat tapahtuvat vastoin meidän Jumalakäsitystämme, me sanomme, Ei tämä voi olla Jumalasta. Hän ei toimi sillä tavalla.
Olemme niin kiireisiä Jumalan työssä, että unohdamme sen, että Hän yrittää tehdä työtään meissä. Siitä koko tässä elämässä on kyse: Jumala tekee meissä työtään, yrittäen tehdä meistä kirkkauden astioita. Olemme niin kiireisiä rukoilemaan asioihin muutosta, että rukoukselle jää niin vähän aikaa muuttaa meitä. Jumala ei ole laittanut käsiimme rukousta ja uskoa, niin kuin ne olisivat kaksi salaista asetta, joilla salainen asiantuntijoiden ryhmä yrittäisi taivutella Hänestä jotain. Jumala sanoi, että Hän haluaa antaa meille enemmän, kuin mitä kykenemme ottamaan vastaan. Miksi me käytämme rukousta ja uskoa avaimina tai työkaluina, avaamaan jotain sellaista, mitä ei ole ikinä lukittu? Kaikki on annettu vapaasti. Sitä on vuodatettu yli tarpeiden. Se on varasto, jossa kaikki ovet ja ikkunat ovat auki, ja jossa on Isä, joka tekee joka päivä työtään, lastaten meille sitä, mikä on Häneltä. Kun Jeesus sanoi, Kolkuttakaa, ja teille avataan, Hän puhui sinun ovestasi, ei Hänen. Kolkuta alas kaikki omat ovesi. Et tarvitse mitään avainta astuaksesi Hänen läsnäoloonsa.
Rukous ei ole Jumalan hyväksi, se on omaksi parhaaksesi. Usko ei ole Hänen hyödykseen, vaan meidän. Jumala ei ole joku ikuinen, taivaallinen kiusaaja. Hän ei ole ympäröinyt itseään arvoituksilla, joita ihmisten täytyisi ratkaista, ikään kuin sanoakseen, Viisaat saavat palkinnon.
Olemme niin sekaisin tästä rukouksen ja uskon asiasta. Meillä on ollut taipumus ajatella Jumalan olevan meidän henkilökohtainen pullon henki, joka täyttää jokaisen toiveemme. Me ajattelemme uskon olevan tie siihen, että Jumala toteuttaa lupauksensa. Ajattelemme, että Jumala mielistyy meidän yrityksiimme laittaa Hänet selkä seinää vasten ja huutaa, Herra, et voi perääntyä lupauksestasi. Minä haluan sen, mitä minulle on tulossa. Sinä olet sidottu Sanaasi. Sinun on tehtävä se, tai Sanasi ei ole totta.
Ja tämä on juuri se kohta, jossa me hukkaamme rukouksen ja uskon todellisen merkityksen. Me näemme Jumalan ainoastaan antajana, ja me olemme vastaanottajia. Mutta rukous ja usko ovat ne kanavat, joiden kautta meistä tulee antajia Jumalalle. Ne ovat sitä varten, että niitä käytetään, ei niin, että saisimme jotain Jumalalta, vaan että annamme Hänelle niitä asioita, joiden kautta me voimme Häntä miellyttää.
Jotain vastattua
rukousta parempaa
Haluatko lupauksen vai haluatko Lupauksen Antajan? Haluatko vastauksia rukoukseen vai haluatko Hänet, joka tekee kaiken yhteiseksi hyväksi? Osaatko kuvitella vaimon, joka on miehensä kanssa vain sen tähden, että hyötyy miehestä jotain? Hän nauttii tunnetun miehensä maineesta, käyttäen hänen nimeään vapaasti vahvistaakseen omia asemiaan. Hän nauttii kaikista miehensä tarjoamista ylellisyyksistä ja käyttää hänen luottokorttejaan koko ajan. Ja hän pitää itsestään selvänä sitä, että joku rakastaa häntä niin paljon. Hänellä on todella vähän aikaa vietettävänä hänen kanssaan, sillä hänen oma mukavuutensa ja mielihyvänsä vie niin paljon aikaa. Kuinka kauan menee, ennen kuin maailma tietää, että hän käyttää miestään hyväksi, että hän ei ole niinkään kiinnostunut hänestä, vaan siitä, mitä hän tarjoaa? Rakas Kristuksen morsian, eikö tämä ole se tapa, millä me kohtelemme Mestariamme? Me vaadimme Hänen luottokorttiensa käyttöä, kun samalla osoitamme niin mitätöntä kiinnostusta Hänen rakkauteensa.
Kaikki lupaukset on annettu meille siksi, että voisimme olla osallisia Hänestä. Hän haluaa antaa taivaallisen rakkauden luontonsa meidän vähäisiin ruumiisiimme.
Uskonko minä, että kaikki lupaukset ovat minun? Kyllä! Uskonko minä, että Jumala vieläkin vastaa rukouksiin? Kyllä! Uskonko minä, että Hän lohduttaa minua, johdattaa minua, antaa minulle kaiken sen, mitä tarvitsen ollakseni vapaa ja täytetty? Kyllä! Mutta kaikki tuo, mitä Jumala tekee minussa ja minun puolestani, riippuu yhdestä asiasta: Minun täytyy uskoa, että Hän kuulee minua silloin, kun minä kutsun, että Hän pullottaa joka ainoan kyyneleen, että Hän haluaa antaa minulle enemmän kuin kykenen ottamaan vastaan, että Hän on kaikista innokkain vastaamaan jokaiseen sellaiseen rukoukseen, joka auttaa minua olemaan enemmän Hänen kaltaisensa, ja että Hän ei ikinä pidätä minulta mitään yhtään sen kauempaa, kuin kestän olla ilman sitä.
Jumala ei ole hylännyt minua eikä sinua! Tuhannesti ei! Juuri nyt Hän haluaa meidän kaikkien uskovan, että Hän tekee kaiken meidän omaksi parhaaksemme. Lopeta siis se, että yrität saada siitä selvää. Lopeta huolehtiminen, lopeta Herrasi epäileminen! Vastaus on tulossa! Jumala ei ole sulkenut korviaan! Sinä tulet niittämään ajallaan jos et väsy!
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti