23.
11.2011. aamulla sain itse näyn jossa luki valkoisin kirjaimin:
-
Lopeta uskon kilpailu!
Mitä,
mitä, hämmennyin todella. Kyselin Jeesukselta oliko tämä
hänestä.
Kunnes löysin vastauksen Paavalin ensimmäisestä kirjeestä
Timoteukselle, 6 luku:11-20. Saatana yritti hämmentää ajatuksiani.
Jae
12 sanoo näin:
-
Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen
elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella
olet tunnustautunut monen todistajan edessä.”
Kaitpa
se ‘feikki vihtis’ tuntee minut vaaralliseksi ja yrittää
eksyttää minua. Onneksi Herra pitää huolen omistaan. Jeesus
Kristus riippui ristillä kuusi tuntia eli yhden tunnin kutakin
tuhatta vuotta kohti. Tuo aika on nyt miltei kokonaan ohi ikuisesti.
(21.12.2012.)? En usko mihinkään päivä määriin, mutta tiedän
että meidän pitää olla valmiita, sillä se päivä on pian…
Todellakin Adamista tähän aikaan on tuo aika käytetty. Jeesus
sovitti meidän kaikkien synnit, myös Adamin ja Eevan synnit. Vai
tuleeko aikamme jo aiemmin, kun Jeesus hakee ensin morsiamensa, eli
meidät, häneen uskovan seurakuntansa. Puhutaan tempauksesta ja
meille uskoville nauretaan. Mutta ymmärrämme asiat toisin, se joka
ei usko, on hänen vaikea ymmärtää, jotkut jopa kokevat tämän
pelottavana. Uskova taas ei pelkää, vaan ymmärtää pelastuvansa,
iankaikkiseen elämään.
26.11.
aamulla kun heräsin, olin onnellinen. Yöllä heräsin valtavaan
vasemman puolen lonkka ja polvikipuun. Kääntyilin ja yritin etsiä
hyvää asentoa, mutta en löytänyt. Särky oli kirvelevää.
Ajattelin etten haluaisi nousta hakemaan Buranaa. Sitten aloin
rukoilemaan Herraa jolla oli kaikki valta parantaa. Olinhan saanut
parantamisen armolahjan. Pitelin käsiäni vuoroin lonkan ja vuoroin
polven päällä ja se auttoi. Herra otti pois säryn ja sain
nukuttua loppu yön. Aina kun käännyin vasemmalle kyljelleni, ei
kipua enää tuntunut.
-
Kiitos Herra!
Eräänä
iltana kun kävin nukkumaan, näin taas näyn, vielä hereillä
ollessani, silmät kiinni. Eteeni ilmestyi kultainen sormus, jonka
kanta oli kuin salmiakkineliö ja sen keskellä oli
ympyrä.
Se oli yksinkertaisen kaunis, hyvin arvokkaan näköinen ja kokonaan
täyttä kultaa. Unohdin näyn muutamaksi päiväksi, kun sitten
eräänä iltana muistin sen kun kävin nukkumaan. Mietin sen
symboliikkaa, mitä se voisi tarkoittaa? Jostain syystä keskellä
oleva ympyrä toi mieleeni iankaikkisuuden. Seuraavana päivänä
aloin netistä tutkia kuvasymboliikkaa. Eräällä sivulla oli kirkon
symboleita, joista yksi oli ympyrä = muistuttaa että taivaan ilo on
iankaikkinen ja kaikkea maailmasta saatavaa kallisarvoisempi. Olin
nähnyt kultaisen kruunun, nyt näin sormuksen:
-
Mitä Herra sinulla on varalleni suunniteltuna?”
Ilmeisesti
sormus oli ihanan sulhasen sormus seurakunnille. Sulhasen sormus
morsiamelle/ morsiamille eli seurakunnalle. Minä olen siis saanut
ottaa Herralta vastaan sormuksen. Kun valitsemme itsellemme puolisoa,
haluamme ensin tutustua häneen ja hänen elämänarvoihinsa. Näin
myös uskon kohdalla. Teemme sen täydestä sydämestämme.
Käyttäydymme sen arvon mukaisesti, ettemme häpäise Jumalaa.
Olemme esimerkkeinä muille. Emme saa käyttää muita
kynnysmattoinamme. Hillitsemme itsemme ja himomme, silloin olemme
saavuttaneet paljon. Meitä vaivaa usein itsehillinnän puute, mutta
sitä voi hyvinkin harjoittaa, kun vain jaksaa kestää, muuttuu
onnellisemmaksi. Kunnioitamme toisiamme ja osoitamme toisillemme
rakkautta, emme pidä toisiamme itsestään selvyytenä. Tämä
toimii niin maallisessa kuin taivaallisessakin liitossa ja myös
ystävyys suhteissa. Kiittämällä ja kannustamalla saa enemmän
aikaan. Meille oikeasti rakastaminen on vaikeaa, sitoutua ihmiseen
tai uskoon, on monelle vaikeaa. Kannamme turhaan harteillamme
taakkaa, kun voisimme enemmän luottaa Jumalaan. Kyllä meitä
ohjataan tuolta ylhäältä. Voimme olla armollisia itsellemme ja
toisillemme, ei tarvitse koko ajan suoriutua. Meillä on huono
omatunto kun meidän pitää olla
koko
ajan suoriutumistilassa, emmekä tämän myötä anna aikaa tarpeeksi
läheisillemme. Matteus 25 onkin hyvä tutkia tässä kohtaa. Siinä
on todella elämän tärkeimmät asiat. Yritämme
liikaa
kontrolloida elämäämme, mutta kun se pettää, tulee kaaos, emmekä
voi sille mitään. Olemme täysin jonkun näkymättömän
ohjauksessa; olisiko tämä itse Jumala? Ilman omaa kontrolliamme,
olemme ohjauksessa joka tapauksessa. Morsiamen/palvelijan hyvyyden
ratkaisee kohteliaisuus, palvelualttius. Maallisessa liitossa perheen
pää pitää olla mies, myös näissä uskon asioissa. Mutta jos
vain vaimo uskoo, ja mies hyväksyy sen, on se myös siunaukseksi
miehelle. Asia on huonompi jos mies ei hyväksy vaimonsa uskoa. Mies
menettää Jumalan siunauksen. Jos vaimo haluaa tämän vuoksi eron,
eli Jeesuksen Kristuksen uskon vuoksi, ei tässä tapauksessa aiheudu
vaimolle taivaallisesti katsottuna syntiä.
Matt.19:29.
-
Ja jokainen joka on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai
isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni
tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen
elämän.”
Tämä
kohta raamatussa kertoo tästä yksiselitteisesti. Silloin emme tee
syntiä kun teemme sen Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Mutta
varjele sitä kun tämä tapahtuu toisin päin eli se jättää joka
ei usko, tämä tekee ison synnin, Herran edessä. Herra on minun
kaikkeni, kaikki muu tässä maailmassa tuntuu, niin kuin saarnaaja
sanoi, turhuuksien turhuutta.
30.11.
aamuna näin taas muutaman näky kuvan. Ensimmäisessä oli täysin
tulessa oleva risti. Seuraavassa kuvassa näin kuinka maan raoista ja
halkeamista syöksyi tulta. Nukahdin hetkeksi ja kun taas heräsin,
mutta olin edelleen silmät kiinni, näin tumman mies hahmon, jolla
oli kuin munkin mustaviitta yllä. Huppu syvällä päässä, niin
ettei silmiä näkynyt. Hahmo nosti suulleen jotain, oliko se
pasuuna, vai mikä, en voi varmaksi sanoa, kuva
oli
epäselvä. Mietin voiko tuolle viimeiselle näylle antaa arvoa,
sillä siitä huokui pahuus. Lähdin tutkimaan palavan ristin
symboliikkaa netistä. Huomasin että se oli tärkeä
Helluntaiseurakunnalle.
Mitä palavampi risti tummalla taustalla, sitä parempi. Siinä
erottui Herran kirkkaus. Minun ristini paloi mustaa taustaa vasten,
kuin yöllä. Löysin Raamatun kohtia jotka liittyivät tähän ja ne
kuuluivat näin:
-
sen tähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta
osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin
ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen… Hepr. 3:1
-
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka
on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja
pyhitykseksi ja lunastukseksi. 1 Kor. 1:30
-
Sillä Jumala, joka sanoi: loistakoon valkeus pimeydestä, on se,
joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen
kirkkauden joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. 2
Kor. 4:6
9.
Mutta te olette “valittu suku” kuninkaallinen papisto, pyhä
heimo, omaisuuskansa, julistaaksemme sen jaloja tekoja “joka on
pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
10.
te, jotka ennen “ ette olleet kansa” mutta nyt olette “ Jumalan
kansa”, jotka ennen “ette olleet armahdetut” mutta nyt “
olette armahdetut”. 1 Pt.2:9-10
21.
Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on
ilmoitettu ilman lakia.
22.
Se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen
tulee kaikkien ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään
erotusta.
23.
Sillä kaikki on syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla,
24.
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen
kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25.
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen
vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt
rankaisematta ennen tehdyt synnit.
26.
Jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa
vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja
vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Room. 3: 21-26
-
vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te
tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko
Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka. Apt. 1:8
Löytyipä
vahvaa tekstiä, Pyhä Henki laskeutui minuun. Nämä Raamatunkohta
vihjeet löytyi samalta sivulta netistä, Mikkelin Helluntai
seurakunnan sivustolta, jossa puhuttiin liekehtivästä rististä.
Samana iltana kun kävin nukkumaan, päätäni ja niskaani särki.
Rukoilin Herraa taas avuksi, että tämä antaa parantavan voimansa
virrata käsieni kautta. Pään särky loppui ja niskakin tuntui
hyvältä, sain nukuttua yöni hyvin, Herran hyvässä huomassa.
4.12.
2011. Veljeni oli mennyt Ilmestysmajalle, jonka jälkeen laittoi
minulle ihania profetioita sähköpostin kautta:
Moi!
Olin
Ilmestysmajalla. Ihanaa ylistystä ja Pyhä henki paikalla.
Profetioita oli… Näyssä laskeutui huntu taivaasta ja siihen
enkelit kiinnittivät jalokiviä… morsianta valmistettiin. Yhdessä
näyssä oli meri jossa uskovat ja uskosta osattomat olivat yhdessä…
annettiin tieto että me osaamme uida ja pitää auttaa noita
uskottomia… itse koin hengessä olevani suuren armeijan eturivissä
ja antavani kädellä hyökkäyskäskyn, mutta vihollista ei näkynyt…
sitten kuva sekaisin olevista silmälaseista joita ihmiskädet
(uskottomat) tavoittelivat kuumeisesti, kuin etsiäkseen sopivia
itselleen jotta näkisi, mitä tämä kaikki on. Lasit näytettiin
kaksi kertaa että varmistuisin niiden olevan oikean sanoman… me
Jeesukseen uskovat näemme ilman laseja, mitä saatana yrittää
tehdä kadottaakseen ihmisiä ja siksi vaikka emme fyysisin silmin
näe vihollista voimme kuitenkin antaa hyökkäyskäskyn ja tallata
vihollista J
Aamen. Yhtä asiaa teroitettiin… me olemme yksi ruumis ja pitää
katsoa Jeesuksen silmin muita uskovia ja maailman ihmisiä, koska
olemme samaa ruumista uskonveljien ja sisarien kanssa ja meidän
tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiämme kuten
itseämme.
T:
Veljesi**
Vastasin:
-
Ihania profetioita, tuli mieleen kun Sanni puhui mulle niistä
timanteista, joita oli paljon ja morsianta valmistellaan, niin kuin
Esteriä valmisteltiin kuninkaalle ja minä myös sain Esteri
profetian… huntuun jalokiviä, timantteja? Ja kun vielä näin sen
Ylkän sormuksenkin… ???
T:
sisko**
Olin
myös kertonut näistä näyistä, profetioista ja unista serkulleni,
joita viime aikoina olimme veljeni kanssa saaneet. Yritin myös
selittää mahdollista tempausta, mikä uskoville lopunaikana
tehdään. Morsius seurakunta otetaan pois. Serkkuni oli ihmeissään
tästä kaikesta, vaikkei niin uskova olekaan:
-
Eli sinähän saatat sitten vaikka kuolla, tässähän pitää
oikeasti alkaa tarkkailemaan mitä meidän ympärillämme tapahtuu…?”
Vastasin:
-
Niin, en tiedä miltä se tempaus tulee näyttämään maallisin
silmin, miten meidät temmataan, näyttääkö se tavalliselta
kuolemalta tänne jäävistä? Mutta ei minua pelota.”
Serkkunikin
siis hapuili noita silmälaseja joista veljeni laittoi sähköpostia.
Ihmiset alkaa hiljalleen heräämään, he haluavat tietää mistä
on kyse. Veljeni tuskaili päivästä päivään eronsa kanssa,
mikään ei tuntunut sillä puolella onnistuvan. Asuntoasiat oli
aivan jumissa, niin kuin kaikki muukin. Veljeni oli kuitenkin päässyt
jo sen verran ero tuskastaan että alkoi jo kaipaamaan uutta ystävää
vierelleen. Toivoin kovasti että Jumala alkaisi jo tuoda veljeni
elämään jotain hyvääkin.
12.12.2011.
Rukoilin päivällä:
-
Rakas Herra, Herra Iankaikkinen Jumala, laita parantava arkkienkeli
Mikael enkeleineen veljeni ympärille, tekemään lopultakin jotain
hyvää, uudistavaa ja parantavaa. Anna tämän tapahtua, Kiitos!
Sinun nimesi ja verihaavojesi kautta. Tapahtukoon sinun tahtosi.
Aamen!”
Sain
veljeltäni postia jossa hän kertoi tavanneensa edellisenä iltana
uuden seurakuntalaisen. Tämä tiesi että veljeni oli lähihoitaja
ja oli tämän vuoksi lähestynyt veljeäni, että hänellä
saattaisi olla keikka töitä tiedossa. Hän oli perhekeskuksen
johtaja ja pyysi veljeäni tutustumaan keskukseen ja juttelemaan
muutenkin kun nyt olivat samassa seurakunnassakin. Riemastuin kun
veljeni kertoi että tämä oli 40vuotias yksinhuoltaja äiti, jolla
oli mukanaan 3vuotias poika. Ilmoitin veljelleni että nyt oli
Jumalan sormet pelissä. Veljeni kertoi että kun sopi käyntiä
keskukseen, oli veljeni rukoillut Jumalalta ensin että; jos tämä
on sinulta, toivottavasti pyytää myös kotiinsa. Niin myös kävi.
Nainen pyysi veljeäni keskukseen tutustumaan ja seuraavana päivänä
voisi tulla myös kotia kylään. Olin innoissani, tiesin että nyt
Jumala oli alkanut toimia. Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Kerroin
että minäkin olin rukoillut samana päivänä ja tässä tuli
vastaus, näin uskon. Olin kuin olisin saanut ennenaikaisen
joululahjan, vaikka sen veljeni saikin. Olinhan ollut vahvasti
tukemassa häntä. Oliko tämä kaikki sattuman kauppaa? Niin moni
varmaan ajattelee, mutta en minä. Tiedän että Jumalalla on meille
kaikille omat suunnitelmansa. Tosin meillä on myös vapaa tahto,
tehdä asioita eri tavoin. Joskus valitsemme sen vaikeamman tien,
mutta se myös kasvattaa meitä. Teemme asioita pitkän kaavan
mukaan, niin kuin Israelin kansa erämaassa, 40vuotta kestävällä
taipaleellaan. Se kaikki olisi voinut tapahtua helpomminkin jos
olisivat uskoneet ja luottaneet Jumalaan. Samaa teemme tänäkin
päivänä. Meidän täytyisi muuttaa suhtautumistamme Jumalaa
kohtaan, eikä pitää tätä vain taruolentona. Usein kun olen
avannut Raamatun umpimähkään ja katson mitä Jumala haluaa sanoa
minulle tällä hetkellä, olen saanut raamatun kohdan,
Jesaja
35:8-10.
8.
Ja siellä on valtatie, ja sen nimi on “pyhä tie””: sitä ei
kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä
kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan.
9.
Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista
siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.
10.
Niin Herran vapahdetut palaavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä
päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta
murhe ja huokaus pakenevat.
Tämäkin
on auennut minulle vasta äskettäin. Tässä puhutaan uskosta. Usko
ei ole näkyvää, uskomme ei näkyviin asioihin. Kuljemme ja teemme
sen uskon mukaan. Se on uskon tie, pyhä tie. Koska sitä tietä
kuljetaan uskon varassa, sinne ei todellakaan pääse mitkään
pedot. Lopussa saavutamme ilon ja riemun ja murhe ja huokaus häviää.
Kuinka ihanaa ja totta. Kukaan ei voi puolustaa meidän uskoa,
Jokaisen on uskottava omalla vastuullaan, se on henkilökohtainen
asia jokaisen kohdalla. Ketään ei voi pakottaa uskomaan, meillä on
oma tahto, Jumala ei orjuuta meitä tässä asiassa, mutta haluaa
palavasti meidän pelastuvan paholaisen valtakunnalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti