LISÄÄ UNIA JA SATTUMUKSIA

LISÄÄ UNIA JA SATTUMUKSIA

Olimme Kainuussa mökillä, elokuussa 2009.

Ne viikot vierähtivät siellä nopeasti.

Juttelimme tätini kanssa näistä minun unistani, kaatuvista puista, tätini kysyi minulta:

- Ethän vain nyt ole nähnyt puu unia?

Vastasin etten ollut nähnyt, ei hätää.

Tätini ja hänen miehensä olivat kovassa flunssassa, ilmeisesti keuhkokuumeen kanssa. Tätini ehkä pelkäsi kuinka siitä selviävät kun hänen miehelläänkin on tosi paha astma.

Serkkuni kävi miehensä kanssa tapaamassa mökillä. Saunoimme ja vietimme hauskaa iltaa keskenämme. Miehillä oli aivan omat juttunsa joten me naiset menimme heidän asuntoautoonsa keskustelemaan henkisistä asioista. Serkkuni oli kovin innokas kyselemään ja minä yhtä innokas kertomaan kokemuksiani. Sitten hän lopulta kysyi että eikö minua pelota että menisin näistä asioista sekaisin, vastasin:

- Ei minua pelota, olen uskonut pienestä pitäen, olen saanut sisäistää vuosia tietojani ja niistä on tullut minun elämä. Ymmärrän että jos tällaisen tieto määrän saisi kerralla pienessä ajassa, voisi hyvinkin mennä sekaisin, mutta minua on valmisteltu koko ikäni.

Sitten hän kysyi onko minulla parantajan kykyjä, olenko tuntenut esim. käsieni lämpiävän, jouduin vastaamaan kielteisesti, mutta onhan minulla enneuneni ja kyllä minulla on vahvasti ollut näinä päivinä tunne, että minua valmistellaan tuolta ylhäältä johonkin, mutta en tiedä vielä mihin. Se oli antoisa vierailu, oli ihanaa kun sai avautua jollekin sillä heitä ei ole paljon joille näitä voi kertoa.

Tuli taas lähdön aika kotia etelään, aivan itku tuli kun tiesi että menee ainakin seuraavaan kesään, ennen kuin taas pääsee käymään mökillä, jäi taas sinne niin kova ikävä.

Olimme viikon olleet kotona kun 22.8. lauantai aamuna klo. 6.20. hyppäsin sängystä pystyyn, enkä saanut enää unta.

Mieheni ihmetteli kuinka nousin niin aikaisin, ei ollut minun tapaistani.

Kerroin että näin taas puu unen jossa kaatui kaksi puuta.

Toinen kaatui sivuun, poispäin ja hetken päästä suurempi puu kaatui suoraan kohti.

Olimme makuuhuoneessa katsomassa mieheni kanssa ikkunasta jotain ihme juhlia ulkona, erimaalaisissa juhla-asuissa tanssi ihmisiä täytekakun päällä.

Ensimmäisen puun kaatuminen ei aiheuttanut mitään, ihmiset jatkoivat tanssia. En tuntenut muita huoneessa olevia kuin mieheni, muut oli tuntemattomia.

Sitten iso puu lähti metsänreunasta kaatumaan, huusin:

- Kaikki äkkiä alas, se kaatuu päin!

Se oli hirveä rysäys, se kaatui aivan päällemme ikkunan läpi. Juoksin mieheni luo joka oli jäänyt vaalean nuoren miehen alle kaatuessaan.

Kysyin:

- Onko kaikki hyvin? Tarvitseeko ambulanssia?

Mieheni vastasi nuorukaisen alta:

- Ei tarvitse.

Siihen uni loppui ja pomppasin ylös. Mieleni valtasi pelko, kuka seuraavaksi, miten, koska? Sen täytyy olla todella läheinen, kun se rysähti päälle. Hirveitä kysymyksiä.

Olin nähnyt vanhemmistanikin ihmeellisiä unia ja ajattelinkin että ehkä he menevät seuraavaksi, olisihan se luonnollista.

Näin unessa että isäni kuoli, mutten kerinnyt ajoissa sairaalaan, pyysin että hoitohenkilökunnan kanssa laulaisimme virren:

- Kiitos sulle Jumalani.

Ja sen me siinä unessa lauloimme.

Äitini täytti 80-vuotta, syyskuun alussa ja lepokodille oli tullut kirkkoherrakin. Lauloimme virsiä ja kuuntelimme kirkkoherran kauniita puheita, sitten hän kysyi haluaisiko joku vielä että lauletaan joku virsi.

Eräs hoitajista sanoi että hänellä olisi eräs virsi jos kellään muulla ei ole, minä sanoin : - minullakin olisi virsi, mikä sinun virtesi olisi?

Hoitaja vastasi:

- Kiitos sulle Jumalani.

Vastasin:

- Minun virteni on sama.

Lauloimme virren. Kerroin kirkkoherralle unistani ja ajattelin että nyt kerkiäisin laulamaan tämän virrenkin.

Kirkkoherra kysyi:

- Pelottaako sinua tuollaiset unet? Tiedän että jotkut näkevät ja kokevat tällaisia asioita, mutten itse ole kokenut koskaan mitään tuollaista.

Vastasin:

- Pelottaa, ei ennen ole pelottanut näin paljon kuin nyt, olenhan minä uskossani kuitenkin vahva ja ymmärrän näitä asioita, mutta emmehän me lähimmäisistämme halua luopua.

Ajattelin jälkeenpäin, että voihan se olla minunkin vuoroni lähteä, kuka tietää?

Tätä kirjoittaessa on marraskuun loppu, 09, muttei vielä ole tapahtunut mitään, mutta menihän veljenikin kuolemaan, puu unesta n.5kk.

Mieheni sanoi:

- Mitä jos se ei tällä kertaa toteudukaan?

Vastasin:

- Valitettavasti tähän mennessä kaikki puu unet on tienneet kuolemaa, mutta toivotaan…

Uneni ovat joskus huvittaviakin, marraskuulla näin unta että sain postissa päätöskirjeen koulutustuki hakemuksestani ja kun aamulla heräsin ja kävin postilaatikolla, niin siellähän se kirje päätöksineen oli.

Oli hauskaa että sekin kerrottiin minulle unessa, ehkä enkelit halusivat vähän hauskuuttaa minua. Nuorempi veljenikin kerran kertoi nähneensä unen että naapuri oli aamulla töihin lähtiessään ajanut auton lumihankeen ja kun aamulla sitten heräsi ja käväisi ulkosalla, sieltähän se naapuri löytyi autoineen lumihangesta. Nauroin että minäkin olin huomannut että jollakin on tuolla

yläkerrassa myös huumoria kun näyttää noita unia.

Kerran rukoilin että jos on minun vuoroni lähteä, niin tule Jeesus itse noutamaan minua, ettei minua niin pelottaisi.

Sitten olin työkaverini kanssa rukousillassa Nastolan kirkossa, jonka piti Pirkko Jalovaara.

Pirkko kertoi naisesta joka oli pyytänyt Jeesukselta samaa kuin minä ja Jeesus tuli naisen kuolin hetkellä, koko huone oli valaistunut, naisen sielun siirtyessä Jeesuksen turvin taivaankotiin. Siinä silmät kiinni rukoillessani kirkon penkissä tunsin ja näin silmissäni että joku varjo liikkui vierelläni, raotin hieman silmiäni että näkisin kulkiko joku ohitseni kirkon käytävällä, mutta en nähnyt ketään liikkeellä olevaa. Kerroin siitä ystävällenikin ja hänkin hämmästyi, ehkä vierelläni kävi enkeli tai Pyhä Henki.

Enhän minä tiedä kuinka tässä käy, on vain ollut yhteensattumia jotka laittavat miettimään, ehkä minulla onkin taas käynnissä jokin kehitysvaihe.

Mieheni osti minulle joululahjaksi etukäteen Lorna Byrnen: Enkeleitä hiuksissani jossa kertoo elämästään enkeleiden ja henkimaailman kanssa.

Se oli tosi kertomus, kauniilla tavalla. Itkin lukiessani ja etenkin kirjan loppu puolella itkin katkerasti, oli se niin kaunista ja koskettavaa.

Koin itseni Lornan sielunkumppaniksi, meille oli elämämme aikana tapahtunut samantapaisia asioita, eikä kaikki ollut aina ruusuilla tanssimista, mutta usko toi siihen sen kauneuden.

Jos ihminen jo pienestä lapsesta näkee enkeleitä ja kummituksia ja on niiden kanssa yhteydessä aivan kuin kenen tahansa elävän kanssa, että se tapahtuu niin luonnollisesti, ei se voi olla syntiä, niin kuin jotkut väittää ettei enkeleiden kanssa pidä pelehtiä.

Eihän lapsi ymmärrä, ei kai niin pienelle annettaisi näkemisen lahjaa jos se olisi syntiä? Ja kun muistamme tehdä sen Jumalan yhteyden kautta.

Kirjan luettuani näin kuinka ihania enkelit ovat, meillä kaikilla on omat suojelus enkelimme ja joukko muita enkeleitä jotka

opettavat meitä.

Meidän ei tarvitse kuin pyytää niin he auttavat meitä.

2010, näin noin parin viikon välein outoja unia joissa oli suurta hengellisyyttä.

Ensimmäisessä unessa minulle tultiin esittelemään nukkuessani henkimaailmaa, nousin unessa sängyltäni ja joku, en nähnyt kuka tai mikä esitteli minulle kuinka kuolleet elävät aivan keskuudessamme.

Sanoin etten minä ole pyytänyt nähdä tällaista, minua hieman pelotti mutta esittely jatkui kiellostani huolimatta, pelkonikin hävisi samalla.

- Eihän tämä niin kauheaa olekaan.

Oven pielessä näin peilin josta näin omat kasvoni jotka hetken kuluttua alkoivat muuttua jonkun tuntemattoman miehen kasvoiksi. Sitten käännyin ja tunsin niin kuin joku olisi takanani, en ensin erottanut mitään, mutta sitten eteeni alkoi ilmestyä pieni tumma mies joka seisoi kädet alaspäin sivuillaan, aivan paikoillaan.

Miehen yllä oli samanlaiset mustat nahkavaatteet kuin mustalaisilla, musta nahkalippis päässään.

Eli he ovat läsnä kaikkialla, vierellämme, ihollamme, eri tasoissa, elävät omaa elämäänsä.

Heitä ei tarvitse pelätä!

Seuraavassa unessa minulle taas esiteltiin henkimaailmaa, nyt olin valtaistuinsalissa.

Katselin kauempaa salin reunalta ja näin kultahapsisen miehen joka istui valtaistuimellaan, kultainen kupolikruunu päässään.

Kysyin:

- Oletko sinä Jumala?

En saanut vastausta ja uni päättyi siihen.

Kolmas uni oli taas esittely kierros, olin taas jossain salissa, siellä oli koolla pyhimyksiä. Katselin sivusta, katsojan roolissa, kun jollekin sanottiin että tämä oli rukoillut Neitsyt Marian nimissä, sitten esiteltiin muutkin pyhimykset ja eräs oli tämä joka tulee esiintymään Jeesuksena

Kristuksena, katsoin tätä halveksien, että sinäkö se olet, tämä pyhimys oli tummaihoinen mies. Sitten uni päättyi.

Tiesin unessa ja hereillä, että se varmasti tarkoitti:

- Meillä on vain yksi Jumala!

Niin sen tulkitsin. Jumalalla on pyhiä ja enkeleitä apuna ja me saamme pyytää heitä apuun mutta muistaa että meillä on vain yksi Jumala, näitä apureita emme saa pitää Jumalana vaikka pyhiä ja suuria ovatkin voimassaan.

Sain tällaisen ihanan tekstiviestin veljeltäni:

- Tervehdys taivaasta! Eilen illalla olimme koolla rukouksessa. Sen jälkeen n. klo.02 veljemme Matti ajeli kotiin. Myllylahden yllä oli näky. km kokoinen enkeli puhaltamassa torveen ( ei ääntä) lisäksi kaksi pyhää toinen toisella sivulla. tämän näki yhteensä kolme ihmistä. Kun hän ajoi Ämmänsaareen muodostui enkeli rivistö, joka oli koko matkankeskustaan asti. Suuri taivaallinen sotajoukko rivistö oli kylän yllä taivaan rannasta toiseen!!! Nyt on Herra vuodattava henkensä maamme ylle.

Aivan pian pasuuna soi ja me Jeesuksen omat lähdemme!!!

Jatka ystävillesi!

Sain tämän viestin 8.1.2010. Ensin luulin että oliko tämä joku pilaviesti kun niitä on nykyisin niin paljon liikkeellä. Asia vaivasi minua kovasti ja sitten keksin että käyn katsomassa netistä löytyisikö sieltä mitään ja löytyihän sieltä. Keskustelua käytiin kovasti ja uskovia tietysti haukuttiin.

Suomussalmen helluntai seurakunnasta sitten löytyi tietoa että tämä oli todella tapahtunut! Miksei?!! Jumalalle on kaikki mahdollista!!!

Maailmassa alkaa tapahtumaan ihmeellisiä asioita, muutos on alkamassa tai uskon että se on jo alkanut.

Eräänä lauantai iltana kävin vähän aikaisemmin nukkumaan, tunsin itseni raukean väsyneeksi. Nukahdin horroksen omaiseen uneen, kuulin kun joku puhui, oliko se oma sieluni, en tiedä, mutta tärkeitä asioita mielessäni liikkui. Valitettavasti muuta ei hereillä ollessa enää niistä asioista ollut muistissani kuin se, kun joku sanoi minulle:

- Ei ole nainen miestään korotetumpi, eikä mies naistaan korotetumpi!

Tämä oli kuitenkin tärkeä viesti, eli emme ole toinen toistamme parempia, olimme miehiä tai naisia, tummia tai vaaleita, lihavia tai laihoja, ei ole mitään mikä tekisi meistä paremman kuin kanssa kulkijamme. Olemme kaikki samalla viivalla, ei kukaan toistaan parempia. Tämä meidän pitäisi oppia, sillä tämä on asia joka on tuonut eripuraa keskuudessamme ja aiheuttaa jopa sotia.

Sitten näin unessani että vaatekaapin oveen ilmestyi iso kuulakärkikynän kuva, sitten heräsin hetkeksi.

Ajattelin että tämä oli ehkä jonkinlainen profetia ja minun oli määrä laittaa muistamani asiat ylös paperille, siitä kynän kuva.

Minulle on viime aikoina alkanut tulla näitä unia jotka todella tuntuvat profetiallisilta ja niillä yritetään kertoa minulle jotain ja minä olen yrittänyt kertoa niitä eteenpäin sillä ne on tarkoitettu niille kaikille jotka uskovat. Uskon että suomessakin on pian tapahtuva jotain ja niin muuallakin maailmassa.

- Se joka itsensä ylentää, se alennetaan.

Heikko itsetunto on meidän pahin demonimme, se aiheuttaa vihaa, pelkoa ja sotaa, siksi on tärkeää että koemme olevamme samanarvoisia toistemme kanssa.

Sitten, se oli taas lauantai illan uni kun näin että olin suuressa kullankeltaisessa kuvussa ja minut parannettiin siellä. En muista unesta muuta kuin sen kun olin pois kuvusta ja tiesin että minut oli parannettu.

Olin rukoillut ennen unta tiiviisti että saisin syntini anteeksi ja paranisin, Jeesuksen parantavan ja puhdistavan uhriveren kautta.

Pari iltaa eteenpäin näin taas uni näyn, siinä oli suuria kullankeltaisia kivitaloja ja minulle ilmoitettiin että tulee paljon heräämisiä, uskoon tulemisia.

14.3.2010. Sunnuntai yönä näin taas unen jota jäin miettimään, onko sillä ennusteellista merkitystä. Unessa olin raskaana, en tiennyt kuinka pitkällä raskaus oli enkä päässyt neuvolaan tarkistamaan asiaa.

Kerroin eräälle entiselle työkaverille tästä raskaudesta ja hän sanoi että haluaa tutkia minut, hän on siinä hyvä.

Seisoin paikoillani ja hän alkoi tutkimaan ja painelemaan vatsaani ja sanoi sitten:

- Sinulla on laskettuaika 25.5.

Ajattelin että eihän siihen ole kuin 2-3kk. Niin lähellä.

Mietin mitä uni tarkoitti, raskaus saattaa merkitä jonkun uuden asian alkua, uudestisyntymää … mutta millä tasolla? Laitoin päivämäärän kalenteriin että muistan sitten katsoa tapahtuuko minulle jotain 25.5.

Se oli niin selkeä päivämäärä. Voihan se myös olla että tämä oli vain yksi uni muiden joukossa, mutta se selkeä päivämäärä laittoi miettimään. Olen ollut näinä päivinä todella paljon Jumalan läheisyydessä, jopa niin paljon että puolisokin alkaa hermostumaan kun innostuneena jostakin uudesta hengellisestä löydöstä, höpötän alituiseen eikä hän jaksaisi kuunnella minua.

Ymmärsin tässä eräänä päivänä hienon asian, että kun ja toivottavasti joskus pääsen taivaaseen on siellä odottamassa meidän kolme lasta, jotka keskenmenojen kautta poistuivat luotamme.

Innostuin kun ajattelin kuinka paljon minulla onkaan odotettavaa, enhän tiedä edes miltä he näyttävät. Kerroin varoen miehellenikin tästä uudesta ajatuksestani ja huomasin hänessäkin siinä kohtaa herkkyyttä.

Moni joka on saanut taivas unia ja kokemuksia ovat kertoneet minkälaista siellä on, vauvoilla on oma huoneensa siellä ja sinne pääsi varmasti meidänkin kolme vauvaa.

Eräänä tiistai iltana kun kävin nukkumaan sain taas näyn/ unen. Olin horroksessa kun eteeni ilmestyi kun tyhjä tv ruutu. Ensin siihen ilmestyi valkoisella tekstillä Arg tai Art tai jotain kuitenkin se oli isolla A:lla ja kolme kirjainta. Mietin mitä se voi tarkoittaa vai oliko siinä veljeni nimi?

Sitten se hävisi ja tilalle ilmestyi valkoinen kaarisilta, sitten sekin hävisi, sitten tuli valkoinen kruunu ja kun tämäkin hävisi tuli lopuksi valkoinen risti jossa oli Jeesus ristiin naulittuna. Sitten havahduin hereille. Se oli symbolinen uni tai näky.

Samalla viikolla taas kun kävin nukkumaan, juuri ennen

nukahtamistani kuulin aivan selvästi mies äänen puhuvan minulle. Hän puhui minulle pitkän lauseen mutta omien unisten ajatusteni seasta en sitä heti tajunnut. Sitten kun tajusin että joku puhuu minulle se olikin jo ohi, en saanut sanoista selvää - HARMI!!! Ajattelin että Jumala sano uudelleen minä en unisena saanut selvää mitä sanoit, sano uudelleen, mutta toistoa ei kuulunut. Mutta se todisti minulle että minulle todella puhuttiin koska ääni kuului yhtä aikaa omien ajatuksieni kanssa. Olin viikolla pyytänyt Jeesukselta merkkiä siitä olenko vielä oikealla polulla, oliko tämä merkki? Seuraavana päivänä kun mieheni lähti valokuvaamaan metsästys aineistoaan, kuulin ovelta kolme koputusta. Ajattelin että mieheni oli vielä ulkona ja kolisteli jotain rappusilla. Kävin kuitenkin tarkistamassa heti, avasin oven eikä siellä todellakaan ollut ketään. Tiellä näin kun mieheni auton perävalot hävisivät näkyvistä eli ei se voinut olla hänkään. Tarkistin kyllä asian vielä häneltä kun hän tuli kotiin mutta hän sanoi ettei kolistellut mitään lähtiessään. Eikä oven takana ollut ketään, oliko tämäkin minulle merkki? Kyllä, hyvinkin se oli merkki sillä seuraavalla viikolla katsoin erästä ohjelmaa ja siinä minun eteeni annettiin raamatunluku:

Ilm. 3:20

Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Voiko tämän selvemmin vastausta enää rautalangasta minulle vääntää, samalla se todistaa sitä kuinka Jumalalla ja Jeesuksella on myös hyvä huumorin taju. Minulle näytettiin teatraalisesti vastaus että ole oikealla polulla, - kiitos siitä!!! Kun luin tämän raamatun luvun ja ymmärsin sen hetkisen tarkoituksen minulle, tunsin samalla lämmön oikealla olkapäälläni ja nyt kun tätä

kirjoitan sama lämpö tulee olalleni, - Jumalan viitta! Kiitos siitä!

Pitkänperjantain vastaisena yönä näin aivan tavallista unta mikä ei jäänyt sen paremmin mieleen, mutta yhtäkkiä heräsin todelliseen tunteeseen että joku kosketti minua sormella hellästi oikeaan olkapäähän. Unessa ei tapahtunut mitään sellaista että olisin ollut kosketuksissa toiseen ja uniasentoni oli naama mieheeni päin ettei hänkään voinut koskea unissaan olkapäätäni selän puolelta. Tunne oli todellinen se herätti minut säpsähtäen, mutta kun heräsin kunnolla, ei minua pelottanut. Katselin ympärilleni jos näkisin jotain valon välähdyksiä, joita joskus näen, uskon että ne ovat enkeleitä. Olen kuullut muillakin olevan tällaisia näkyjä joten en ole asian kanssa yksin. Oli hiljaista, rukoilin Jeesukselle ja höpötin Hänelle niitä näitä. Mieheni kuorsasi vierelläni palkeen täydeltä. Rukoilin miehenikin puolesta ensin terveyden puolesta ja sitten tein uuden rukouksen että mieheni saisi myös hengellisen herätyksen. Kohotin hieman kättäni mieheni puoleen ja hiljaa ajatuksissani rukoilin. Kun sain rukoukseni tehtyä, miehenikin kummasti hiljeni ja kuorsaus loppui. Hymyilin hiljaa tyytyväisyyttäni, rukous oli voimakas kun sai kuorsauksenkin loppumaan, se oli taas kerran osoitus Jumalan huumorin tajusta. Se, toteutuuko koskaan mieheni uskoon tuleminen, on asia erikseen, sen kertoo aika. Olin kuitenkin koko viikon ajatellut että haluaisin olla hereillä sinä yönä kun Jeesus kuoli ja katsoa onko siinä taikaa. Jotkut ovat kertoneet että tietyt ajat ovat voimallisempia ja rukoukset toteutuvat paremmin ja ihmeitä tapahtuu, esim. Pääsiäinen ja Joulu, Helluntai ja Juhannus, kaikki suuret uskonnolliset juhlat/ajat, jotka ovat Jumalan määräämiä juhlia. Ajattelin että Jeesus kuoli kolmannella tunnilla joten se voisi olla voimallista aikaa olla läsnä Jumalan ja Jeesuksen kanssa, mutta minä nukuin ja sitten minut herätettiin:

- Kiitos siitä!Kellon ajasta en tiennyt mitään enkä halunnut miestäni herättää valoja sytyttämällä. Olin vain hiljaa ajatuksin ja rukouksin, olin pitkään hereillä eikä minua väsyttänyt, juttelin Jeesuksen kanssa,

olin läsnä.

Huhtikuun puolessa välissä näin taas tavallisen unen sekavuuksineen, mutta koko unen ajan kuulin pienin välein äänen joka sanoi:

- Aprikoosipuuro Jeesus.

Lopulta juuri ennen heräämistäni kysyin ääneltä:

- Mitä? Eihän sellaista Jeesusta ole ja jos on, ei se ole aito, mitä tämä tarkoittaa?

Sitten heräsin. Kerroin unesta iltapäivällä miehellenikin, nauroin ettei se varmaan tarkoittanut mitään vai pyysikö Jeesus minut syömään aprikoosipuuroa? Viikolla uni aina silloin tällöin tuli mieleen ja perjantaina sitten sain idean että kokeilenpa laittaa aprikoosipuuro Jeesuksen nettiin hakusanaksi. Huvittuneena menin koneelle, olin varma ettei yhtään osumaa tällaiselle haulle osu, mutta olin väärässä.

Eteeni aukesi aluelehtien sivustoja eri puolelta suomea ja yhteisenä piirteenä löysin kirjoitukset tv7 katsojien lisääntymisestä, että yhä useampi tulee näkemään näitä hengellisiä ohjelmia, itsekin katselen niitä netin kautta. Amerikkalainen evankelista, Steve Hill on myös auttanut tv7:ää. Hän on myös ollut hengellisissä kokouksissa suomessa. Hänen sukujuurensa on Nivalasta. Sitten keksin katsoa olisiko tv 7:llä esitetty lehdessä mainittu ohjelma, Elävä yhteys. Löytyihän sieltä arkistoista vuodelta 2007, osat: 019 ja 029 jossa Steve esiintyi vieraana.

Ensin katsoin osan 029, se sai minut kyyneliin ja oli aivan päässä huimaava tunne kun kuuntelin kuinka hän kertoi suomeen tulostaan ja lehtihaastattelusta ja osallistumisesta myös tv- ohjelmaan. Hän kertoi itkien että hänellä on viesti Jumalalta ja se hänen oli aivan pakko saada kertoa. Se viesti oli suomen kansalle, oli tulossa todella suuri herääminen suomessa. En olisi nähnyt tätä ohjelmaa joka liikutti minua suuresti jos en unessa olisi kuullut toistuvaa ääntä: - aprikoosipuuro Jeesus! Ja se että uteliaisuuteni auttoi minua todellisuudesta löytämään vastauksen. Herra oli antanut minulle hakusanan nettiin, hän

osoitti minulle ymmärtävänsä myös netin salat ja taas kerran tuli esiin hänen huumorintajunsa. Niin… se jäi vielä kertomatta että mitä tarkoitti sitten se aprikoosipuuro? No sitä että niissä lehdissä oli kerrottu kuntalaisille koululaisten ruokalistat sille viikolle ja siellä oli sitä aprikoosipuuroa!

Toukokuun puolessa välissä näin unta enkeleistä jotka ohjasivat ja opettivat ihmisiä näkymättömänä heidän vierellään, jokaisella oli oma enkelinsä. Eräs enkeli oli minusta tuttu ja pidin tästä enkelistä kovasti. Enkelillä oli vaaleanpunainen tookamainen vaate päällään. Minua ohjattiin eteenpäin ja olisin vielä halunnut takaisin seuraamaan tätä enkeliä mutten pystynyt, sillä tilanteet etenivät kuin filmillä, edelliseen kuvaan ei voinut enää palata. Eräs enkeli opetti ihmistään tyytyväisenä, kunnes ihminen taas teki tietämättään väärin ja ohjaus alkoi alusta. Kaikki eivät opi koskaan, ehkä hieman etenevät ja sitten tulee taas seinä vastaan tai takapakkia koko oppimaansa. Jokaisella meillä on oma enkelimme. Pian tämän unen jälkeen näin unen että minua pyydettiin pitämään puhe hengellisistä asioista. Ensin ajattelin ettei minusta ole siihen, mutta lupauduin kuitenkin hetken mietittyäni, sillä Jumalahan minua ohjaa, miksei myös antaisi puhuttavankin, päätin puhua tästä minun elämän tarinastani, pieninä palasina, ei kaikkea kerralla.

25.5. tuli, pelkäsin koko päivän tapahtuuko mitään sillä se raskaus unihan kertoi minun lasketun ajan, mitään huomiota herättävää ei kyllä tapahtunut. Ehkei se ollut enneuni tai sitten joku ajanjakso päättyi elämässäni ja tuli uuden alku, sitä ei tiedetä kuin henkimaailmassa, itse en ehkä tunnista sitä, ainakaan vielä… kuka tietää…? Minulle sanottiin jälkeenpäin että se saattoi olla myös minun uudesti syntymiseni, kerroin että olin itsekin miettinyt samaa vaihtoehtoa.

Luuk. 4:18 Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen.

Tänään, ku heräsin, näin kuvan jota olen tässä mutustellut:
Näin kalan, joka oli valmistettu ateriaksi ja se oli todella valkolihaista ja kypsää kalaa ... Kädet toi sen tarjottavaksi.

Tuhansia ihmisiä oli koolla Jeesuksen kanssa autiolla paikalla. Tuli ilta ja ihmisillä oli jo nälkä. Eräs Jeesuksen oppilaista kehoitti Jeesusta lähettämään ihmiset pois ostamaan itselleen ruokaa. Jeesuksen mielestä ajatus ei ollut hyvä. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Antakaa te heille syödä”. Opetuslapset pitivät Jeesuksen käskyä kummallisena, olihan sen toteuttaminen mahdotonta. Pian selvisi, että eräällä pienellä pojalla oli viisi leipää ja kaksi kalaa. Jeesuksen pyynnöstä poika antoi eväänsä Jeesukselle, joka siunasi ruoan. Ruokaa riitti kaikille ja sitä jäi paljon tähteeksikin. (Matt.14:15-21 Mark.6:35-44 Luuk.9:12-17 Joh.6:5-13)

”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt.4:4).

Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä. Simon Pietari sanoi heille: "Minä menen kalaan." He sanoivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi." Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus. Niin Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei ole." Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte." He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra." Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä. Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää. Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte." Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt. Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtimään." Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan. Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. Joh. 21:1-14.

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi useita kertoja opetuslapsilleen. Tekstimme kertoo meille tapauksen Genetsaretin järven rannalta Tiberiasta. Pietari, joka oli ollut Galilean kalastajia, päätti lähteä kalaan. "Minä menen kalaan", hän sanoi. Ja toiset opetuslapset, kuusi muuta paikalla ollutta, päättivät lähteä myös. He sanoivat: "Me lähdemme myös sinun kanssasi." Niin he lähtivät, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään. http://www.luterilainen.com/fi/lue/saar ... sen-kanssa

Nuo Jeesuksen sanat: "Tulkaa einehtimään", tuli eilen vastaan ja nyt kun tässä olen yrittänyt avata tuota näkyä, ne tuli taas eteeni, joten tarjoan ne teille kaikille jaettavaksi, kuin tuon valkolihaisen, kypsän kalan ... se on hyvää ja todella hengellisesti kypsää ravintoa.