JUMALAN TAIVAAN ALLA

JUMALAN TAIVAAN ALLA

Eräänä kesäisenä iltana katsoin tv:stä Ben Hur elokuvaa.

Siinä Jeesus piti vuorisaarnaa ihmisille.

Silloin myös ajattelin ja sanoin miehellenikin ääneen, ettei Jeesus tarvinnut, eikä käytännyt saarnatessaan kirkkoja, eikä temppeleitä, vaan teki sen aina Jumalan taivaan alla., lähellä ihmistä, heidän keskuudessaan.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa, ettei Jeesus voinut sietää että Jumalan huoneista tehtiin markkinapaikkoja, vaan kiivastui tällaisesta kovasti, ajaen kauppiaat pois.

Niin kuin edellä olen kirjoittanut, niin kyllä me kirkolta saamme

ne perustiedot, mikä on todella tärkeää henkiselle kasvulle.

Itsekin joutuu hakemaan lisää tietoa jos haluaa kasvaa, mutta on todella onnekas jos saa omakohtaista kokemusta ns. ihmeiden kautta.

Elokuvan lopussa itketti kun Juudas Ben Hur kertoi kuinka Jeesus vielä ristillä rukoili ja pyysi:

-” Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät!”

Jeesus jaksoi loppuun asti rakastaa ja antaa anteeksi.

Se on se uskon täydellisyys mihin meidänkin pitäisi pyrkiä, mutta… pystyykö ihminen siihen?

OLE LÄSNÄ LÄHIMMÄLLE

Syyskuu, 2007.

Minut pyydettiin hoitamaan viikon kesäloma tuuraus vanhainkodille, nyt oli siivoustyöstä kyse.

Minä lupasin hoitaa asian, kun osaavia oli vähän tarjolla.

Näin siellä pitkästä aikaa entisen työkaverini, olimme olleet yhteydessä vain puhelimitse tekstiviestein.

Tiesin että hänen miehensä oli Tammikuussa kuollut ja se oli luonnollisesti hänelle ja hänen tyttärilleen kova paikka.

Heillä oli 3 tytärtä ja edellisen vuoden keväällä heille tuli keskenmeno, mikä oli myös pariskunnalle kova paikka.

Heidän avioliittonsa kuulosti todelliselta rakkaus avioliitolta.

Hänellä kesti kuukausia toipua surusta ja olikin toistuvasti sairaslomalla.

Valtava puhe tulva alkoi kun näimme toisemme, oli niin paljon kerrottavaa.

Jostain syystä olemme aina olleet samalla aaltopituudella keskenämme ja meillä on hyviä, iloisia hetkiä työn lomassa.

Hän työskentelee alakerrassa olevassa työkeskuksessa ohjaajana ja sillä minä tutustuin häneen, edellisen kesän ohjaajan tuurausta tehdessäni.

Kävin aina kun tuli sopiva tauko, juttelemassa kuulumiset alakerrassa ja tietysti kävin tervehtimässä entiset ohjattavanikin.

He nauroivat minulle että; sidotaan sinut tuoliin, eikä päästetä ylös siivoamaan. Oli kiva tuntea että oli pidetty.

Sen viikon aikana meille kehittyi muutama vakavampi juttu hetki.

Jostain syystä hän uskaltautui puhumaan minulle näitä henkisiä asioita ja minä tietenkin kerroin että minäkin uskon näihin asioihin, joka tietysti vauhditti keskusteluamme.

Hän kertoi ettei ole uskonut, eikä ajatellut näitä asioita ennemmin, mutta miehensä kuoleman jälkeen asiat muuttui.

Hänelle tapahtui niin ihmeellisiä asioita että minullekin tuli kylmät väreet niitä kuunnellessa.

Hän kertoi että välillä tuntuu että onko hän sekoamassa ja jotkut läheltä seuranneet pelkäsivät että hän todella sekoaa.

Minä lohdutin kuunnellessa hänen tarinaa:

-” Et sinä ole sekoamassa, näihin asioihin voi kyllä uskoa, mutta pitää olla tietty varovaisuus näihin asioihin. Saatuja tietoja pitää tulkita ison sihdin läpi, antaa henkien elää omaa elämäänsä, seurata hiljaa sivusta, ei lietsoen, sillä niistä voi tulla niitä ikäviä räyhähenkiä..”

Hänen kosketuksensa siihen maailmaan tuli alussa lähinnä unien kautta.

Pyysin lupaa että voinko kirjoittaa nämä hänen kertomansa asiat tähän kirjaani, hän antoi luvan. Näin hän kertoi unistaan:

- “ Olin nukkumassa vuoteellani, kun minua tuli eräs edesmennyt sukulainen pyytämään että seuraisin häntä, suostuin.

Näin kuinka irtaannuin ruumiistani ja maallinen ruumiini jäi sängylle makaamaan kun katsoin perääni.

Nousin rappusia ylös, aina vain ylemmäs ja ylemmäs, siellä oli eri tasoja.

Yritin kysellä mitä kaikkea miehelleni on käynyt kuoleman jälkeen ja kuoleman jälkeisestä elämästä, mutta tiukka vastaus oli ettei saa kertoa.

Sitten minulle kerrottiin kuitenkin sen verran, että kuolema ei ole aivan sitä mitä kirkko meille opettaa.

Lopulta tulin ylimmälle tasolle. Edessäni oli kuin suuri ikkunalasi, jonka takana näin mieheni. Hän piteli sylissään pientä vauvaa, se oli meidän kesken syntynyt lapsemme.

- Yritin koputtaa ikkunaa, mutta mieheni ei nähnyt eikä kuullut minua.”

Se oli hänen ensimmäinen minulle kertoma uni. Nämä unet hän on nähnyt miehensä kuoleman jälkeen, eikä hänelle ole ennen tapahtunut tällaisia asioita.

Seuraava, hänen tyttärensä näkemä uni kuului näin:

-” Tyttäreni kertoi että oli nähnyt että isä oli tullut yöllä käymään hänen luonaan ja kertoi että kaikki oli hyvin.

Isällä oli sylissään nukke ja tytär selitti että isä oli tuomassa hänelle nukkea.

Minä sanoin tytölleni että se oli vain unta, mutta tyttö sanoi varmaan ääneen, että isä todella kävi - aivan varmasti kävi!”

Sitten hän kertoi kuinka itse oli nähnyt heti seuraavana yönä unta että hänen miehensä vaelteli talossa, hän oli tullut hyvästelemään tyttärensä ja vaimonsa ja asuinsijansa.

Miehellä oli sylissään vauva, se kesken mennyt, tytär oli unessaan luullut sitä nukeksi.

Hän juoksi miehensä perässä huoneesta huoneeseen ja oli hyvin vihainen kun mies oli heidät jättänyt ja nyt tulee kertomaan että kaikki on muka hyvin:

- “ Ei ole, meillä ei ole asiat hyvin!”

Hän huusi ja raivosi miehelleen. Mies vastasi:

- “Kyllä sinä tiedät missä minä olen ollut.”

Sitten hän kysyi mieheltään:

-” Haluatko sinä takaisin tämän sormuksesi, joka minulle kuoltuasi sairaalasta annettiin?”

Mies vastasi:

-” En voi ottaa sitä vastaan, sillä silloin en voi palata enää takaisin.”

Mies oli kertonut että tuonpuoleisessa on jotkut tunnistimet jonka läpi kulkivat, sormus olisi estänyt sen.

Mies kertoi myös ruumiin avauksestaan, kuinka oli hullua seurata, kuinka hänen ruumiistaan revittiin osia, mutta eihän se tietenkään sattunut kun seurasi sitä kaikkea ruumiinsa yläpuolelta.

Sitten mies sanoi että yksi tehtävä on vielä tehtävä, sitten hänen täytyy palata.

Hänen täytyi päivätä tietokone, muuten eräälle ihmiselle tulee ikävyyksiä jos se on päivittämättä.

Mies meni alakertaan tietokone huoneeseen, vaimo perässä. Mies teki koneella päivityksen.

Aamulla tytöt kyselivät äidiltään:

-” Äiti, miksi sinä ravasit yöllä ympäri taloa?”

Hän oli siis oikeasti kävellyt unissaan. Seuraavaksi tuli kysymys, oliko tietokone päivitetty, sillä hän itse ei osaa käyttää tietokonetta. Se oli todellakin päivittynyt ja ystävätkin olivat ihmeissään kuinka se oli mahdollista.

Sitten hän kertoi minulle että hän melkein joka yö näkee unta miehestä joka tulee hänen makuuhuoneeseen. Mies on häijy ja ilkikurinen ja yrittää houkutella mukaansa. Hän ei koskaan ole todellisuudessa nähnyt miestä, mies on aivan tuntematon.

Hän kertoi että mies on saman näköinen hieman kuin julkisuudesta tuttu isä Hytönen ja siksi on alkanut kutsuakin tätä:

-” Hytönen kävi taas, ajoin sen helvettiin!”

Hän kertoi että miehestä huokui paha. Minä kerroin hänelle omista paha kokemuksistani unissani ja olin saanut alitajuntaani iskostettua hokeman jolla saan unessa pahan häviämään. Kerroin että menen rohkeasti pahaa kohti ja huudan:

-” Minä tiedän kuka sinä olet! Jeesuksen Kristuksen nimessä, poistu!”

Aina ne ovat tällä käskyllä poistuneen. Minun oppini on että mikä tuntuu pelottavalta, se on paholaisesta, mikä ei uhkaa on hyvää. Sanoin hänelle että se helvettiin käskeminen on paholaiselle mieluista, mutta Jeesuksen Kristuksen nimeä se karttaa.

Sitten ystäväni kertoi kuinka hän masentui ja tuntui että hän sekoaa näiden asioiden kanssa. Hän otti yhteyttä erääseen vanhaan ystäväänsä joka oli uskovainen ja sanoi että täytyy päästä johonkin rauhalliseen paikkaan selvittämään ajatuksiaan.

Tämä ystävä, seurakunnan työntekijä kun oli, ohjasi hänet kirkkoon rauhoittumaan.

He menivät alttarille, ystäväni katsoi kauhistuneena alttaria:

-” Tuossa on arkku!”

Hänen ystävänsä sanoi ettei nähnyt alttarilla mitään arkkua, että tämä näkee varmasti miehensä hautajaiset mielessään.

Ystäväni vastasi edelleen kauhuissaan:

-” Ei, tuo arkku ei ole mieheni, vaan siinä lukee minun oma nimeni!”

Tämä hänen ystävänsä edusti sitä vanhaa kirkkouskoa, eikä uskonut tällaisiin henkimaailman asioihin, luuli ilmeisesti että nyt tämä oli sekoamassa, eli ei hänestä sen isompaa apua ollut tässä asiassa.

Ystäväni pelkäsi todella itsekin että on sekoamassa ja jos tällaisia asioita kertoo avoimesti ihan kaikille, katsotaan että tällainen ihminen on sekoamassa.

Hän alkoi lukea ja tutkia alan kirjallisuutta että saisi jotain rauhaa itselleen ja ajatuksilleen. Hän oli myös lukenut Henkimaailma lehteä, minä kerroin että minullekin tulee tämä lehti. (huom. nyt en enää lue tuota lehteä) Kerroin myös että on hyvä kerätä tietoa, mutta varoa pitää, etenkin kun on vielä näin vasta alkaja näiden kokemusten kanssa. Henkimaailman asiat eivät ole leikin asia. Siellä kuljetaan todella kapeaa polkua, putoamisen vaara väärälle puolelle on suuri.

Ymmärrän ettei ihmisen ole hyvä kaikkea tietääkään, eikä me siihen pystytäisikään, ainakaan vielä.

Mutta me olemme niin uteliaita, täytyy vain yrittää pitää se uteliaisuus terveellisellä tasolla.

Näin että ystäväni olisi ollut keskustelustamme helpottuneemman näköinen, kun sanoin ettei hän ole sekoamassa, että meitä on muitakin, jotka uskomme täysillä näihin asioihin, valitettavasti näistä puhutaan niin vähän, pelätään leimautumista.

Hän oli löytänyt pari muutakin ihmistä jotka uskoo näihin henkimaailman asioihin ja ehdotimmekin että voisimme joskus kokoontua yhteen näiden asioiden parissa, ettei tarvitse yksin olla ajatuksineen. Nämä ovat kuitenkin niin isoja asioita ettei ihmismieli kaikkea pysty ymmärtämään, - eikä ole tarvekaan!

Sitten ystäväni kertoi kuinka ennen hänen miehensä kuolemaa, yksi hänen kolmesta tyttärestään oli tullut ulkoa huutaen sisään:

-” Tulkaa äkkiä katsomaan, mitä minä ulkona näin!”

Ulkona he menivät ulkovaraston luo ja sen seinään pakkashuurre oli tehnyt ristin. He yrittivät raaputtaa sitä pois ja lämpimällä kädellä painaen sulattaa sitä pois, mutta risti ilmestyi siihen aina takaisin. Tämä tapahtui joulukuulla ja hänen miehensä kuoli tammikuussa.

Sitten hän kertoi toisenkin mielenkiintoisen tarinan, tämä oli tapahtunut hänen miehensä kuoleman jälkeen.

Hän oli tyttärensä kanssa Kouvolassa ostoksilla. He menivät hampurilaiselle ja siellä ollessa hänen tyttärensä melkein pudotti hampurilaisensa kun hän jäi tuijottamaan ikkunasta ulos:

-” Arvaa kenet näen?”

-” No kenet?”

-” Jeesuksen!”

-” Missä sinä näet Jeesuksen?”

-” Tuon vihreän auton vieressä!”

Ystäväni ei nähnyt mitään tuon auton luona, eikä sen lähelläkään, mutta oli kuitenkin jutussa mukana:

-” Missä Jeesus nyt on?”

-” Hän on tulossa tänne.” vastasi tytär. Sitten tämä alkoi liikuttaa päätänsä ja silmiänsä katseellaan, niin kuin olisi seurannut jotakin, joka kulki hänen ohitseen.

-” Mitä Jeesus nyt tekee?” Kysyi hän tyttäreltään.

-” No etkö sinä näe? Nyt hän polvistuu viereeni ja rukoilee, - nyt hän muuttuu valoksi ja kolmion muotoiseksi, ja häviää.”

Ystäväni oli ihmeissään, ei hän nähnyt mitään, mutta tytär oli aivan tosissaan.

Sitten hän käväisi kirpputorilla ja löysi sieltä kauniin Jeesus patsaan , hänen oli aivan pakko ostaa se, hänen tyttärensä ei tiennyt tästä ostoksesta mitään.

Ystäväni laittoi Jeesuksen kirjahyllyn päälle kun pääsivät kotiin ja kun tytär näki tämän, hän sanoi:

-” Äiti, tuon miehen minä silloin näin!”

Tämän jälkeen tytär on vaatinut äitiään lukemaan joka ilta lasten raamatusta iltarukouksen.

Lapset näkevät usein näkymättömiä ystäviä ja kavereita, tiedä jos siinä on henkimaailma mukana, nämä ovat niitä paranormaaleja lapsia. Ei pidä vähätellä lapsiemme näkyjä sillä juuri lapset on herkkiä näkemään, he eivät kyseen alaista näkemäänsä tai kokemaansa, vaan uskovat täysillä.

Lapset yleensä tiettyyn ikä vuoteen mennessä unohtavat tai menettävät kykynsä, mutta poikkeuksiakin on ja kyky säilyy koko elämän.

Jotkut ihmiset ovat herkempiä tunne maailman puolella ja ovat herkempiä kokemaan tällaisia asioita. Jotkut kokevat niitä hereillä ollessa, jotkut unessa ja jotkut molemmissa.

Uskon molempiin, uskon että unimaailmakin on oma maailmansa josta meille annetaan viestejä, mutta ei tietenkään kaikki unet ole näitä viestejä, suurin osa unista on aivan tavallisia unia joilla ei ole sellaista henkimaailmallista tarkoitusta.

Miehenikin sanoo usein ettei hän näe unia, mutta se ei pidä paikkaansa, kaikki näkevät unia jostain syystä kaikki ei vaan niitä muista.

Silloin harvoin kun mieheni sanoo muistavansa jonkun unen se uni on ikävällä tavalla myös toteutunut, ne ovat olleet kuolemasta kertovia unia.

Avain onnelliseen elämään tässä ja tulevassa on kehittää itselleen onnellinen mieli.

Dalai Lama

MARRASKUU 2007

Olin lainannut ystävälleni kirjan luettavaksi, se oli Johanna Bromannin: Selvänäkijän maailmat. Kun hän oli saanut luettua tämän ja palautti kirjan minulle, sain vastineeksi lainaksi kaksi kirjaa, Anna Berg: Jälleen syntymä ja kuolema, Elämä elämien välillä. Michael Newton: Sielujen maailma.

Nämä kirjat avasivat maailmaani lisää, esirippua raotettiin minulle. Se vahvisti ennestään kokemiani asioita. Sen että kun ihminen kuolee, me muutumme energiaksi, se on sellaista valoenergiaa.

Esim. nuoruudessani ilmestynyt “ Enkeli” joka ilmestyi makuuhuoneen ovelle, oli sellaista valkoista valoa, sen tunsi heti että se oli hyvää.

Sitten kun näin unen mustista palloista, jotka yrittivät tulla minuun ja yksi osui niistä mieheeni kun yritin huitoa niitä pois, heräsin täysin valveille ja katselin miestäni kun hän puhui unissaan jotain epämääräistä, ne pallot oli myös energiaa, mutta jostain syystä mustaa.

Koin ne uhkaksi, että ne olivat pahaa energiaa. Nämä olivat esimerkkejä siitä energiasta, mitä olen miettinyt pitkään ja nyt alan saamaan vahvistusta ajatuksilleni.

Kerroin nuorimmalle veljelleni näistä lukemistani kirjoista ja hän pelästyi että tässä on jotain väärää, jotain hyvin pahaa ja suositteli minua rukoilemaan Jumalaa, pyytämään vastauksia, mikä on oikea tie. Tämä oli perjantai kun keskustelin veljeni kanssa.

Lauantaina kun oli yksin kotona, rukoilin että Jumala auttaisi minua, olinko aivan eksynyt?

Olinko lähtenyt väärälle tielle?

Että Hän avaisi silmäni ja johdattaisi minut oikealle tielle jos olin siinä pahasti horjunut.

Rukouksen jälkeen jatkoin askareitani ja kesken kaiken tuli vahva ajatus päähäni että minun pitää tutkia raamattua ja sen tein. Tekstit joita selailin sopivat hyvin näihin uusiin käsityksiini, ne jopa avautuivat nyt paremmin. En ollut kuitenkaan vielä varma että voisin olla kuitenkin oikeassa.

Sunnuntaina olin taas yksin päivällä, se oli niin tavallista tähän aikaan vuodesta, kun mieheni käy hirvi metsällä.

Katselin televisiota eikä sieltä oikein tuntunut tulevan mitään katseltavaa. Selailin kanavia ja löysin ohjelman joka kertoi kvantti fysiikasta, se oli täysin tiede ohjelma, uskonnosta kaukana. Siinä kerrottiin kuinka tämän fysiikan avulla oli löydetty että meidän maailmassamme on muitakin maailmoita kuin tämä meidän näkyvä maailma.

Koko ajan asiaa tutkitaan ja löytyy uutta tietoa.

Ennen ei uskottu näkymättömiin atomeihinkaan, mutta nyt se on tätä maailmaa, ihmisistä tulee tietoisempia.

Kun ohjelma loppui, minut valtasi ihanan mahtava olo, valaistuminen. Minua aivan pyörrytti päässä, hyvällä tavalla ja tämä kevyt olo kesti minulla iltaan saakka.

- Se oli ihanaa!

Ohjelman jälkeen otin erään henkimaailma lehden, jota en ollut vielä kerinnyt lukemaan. Ajattelin selata ja katsoa olisiko siinä kiinnostavia artikkeleita ja kuinka ollakaan tämä sama keskustelu jatkui lehden sivuilla.

Olin siis saanut merkin että ajatukseni olisivat oikeilla jäljillä.

Tiede ja henkisyys ovat sulautumassa yhteen.

Ihminen tutkii ulkoista todellisuutta tieteen välinein tiedostamatta, että se todellisuus jota tutkimme, ei ole koko totuus. Emme koskaan voi tavoittaa todellisuutta suoraan ja siksi meidän tulisi nöyrtyä elämän mysteerin edessä. Olemme siirtymässä kohti uutta todellisuus käsitystä, jonka perustana on yhteys. Tämä ilmenee muun muassa kvantti fysiikan ilmiöissä, mielen ja materian vuorovaikutuksessa, parapsykologian tutkimuksen eri muodoissa sekä transpersoonallisen psykologian tutkimuksissa muuntuneissa tajunnantiloissa. Fysiikan kielellä ilmaistuna ykseyden todellisuus on nollapiste-energiaa,se kuvaa sitä valtavaa energiamerta, joka on olemassa kaikkialla, sen potentiaali on rajaton.

Todellinen tutkija tietää ettei hän yksin kykene koskaan tekemään mitään, eikä luomaan elämän ihmettä laboratoriossaan. Vain Jumala kykenee siihen.

Perusajatus on että kaikki on yhteydessä kaikkeen. Ihminen ei ole maailmasta erillinen, vaan osa kokonaisuutta. Jokainen ajatus ja teko vaikuttaa kokonaisuuteen.

Jos ajattelet hyvää, sinulle tapahtuu hyviä asioita, jos ajattelet negatiivisesti, olet osa negatiivista maailmaa.

Kaikki on energiaa, kristallisoitunutta valoa. Me emme ole kuolleessa universumissa, vaan olemme osa elävää tietoista elämänverkostoa, energia- ja valomerta, jonka osa me olemme ja johon voimme jatkuvasti vaikuttaa.

Jollain on kuolemanraja kokemuksia, joissa ihminen leijailee pitkää tunnelia pitkin rajan tuolle puolen.

Siellä on valoisa paikka jossa kohtaa kauan sitten kuolleita sukulaisia ja ystäviä. Nämä kertovat hänelle ettei hänen aikansa ole vielä tullut. Sitten hän poistuu samaa tunnelia pitkin takaisin elämään.

Tämän kokeneet uskovat että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja että tuonpuoleinen on täynnä hyvyyttä ja rakkautta. Kiinnostus näihin asioihin on kasvamassa. Pitää vain muistaa että tämä alkaa olla lähellä New Ages ajattelua, siellä on paljon totuuden siemeniä mutta myös piilossa lymyileviä demoneja, polku on hyvin kapea tällä tiellä. Älä lähde kauaksi Jumalasta, mitä pidemmälle menet sitä lähempänä on rotkon reuna. Tämän takia varmaan Jeesuskaan ei halunnut että ihmiset tietäisivät asiasta. Jeesus myönsi että henkimaailma on olemassa mutta se ei ole tarkoitettu ihmisen tiettäväksi. Ymmärrän, sillä polku siellä on todella kapea ja pimeyden vallat koko ajan läsnä.