Parantavien
enkeltesi rukous,
jonka
Jumalalta tuo Mikael, arkkienkelisi.
Vuodata ilmoille sinun eheyttävät enkelisi,
taivaallinen sotajoukkosi ylleni,
ja
niiden ylle joita rakastan.
Suo
minun tuntea ylläni
eheyttävien enkeltesi säteily,
parantavien kättesi valo.
Annan
eheyttämisesi alkaa,
miten
ikinä Jumala sen suo.
Aamen.
VÄSYMYSKÖ?
Mikä
minä olen?
Ajatukseni?
Onko niitä?
Kaikki on tyhjää!
Herään omaan sisäiseen meluuni.
En saa siitä mitään selvää.
Kaaos!
Minä olen vain -
en kukaan,
ja kuitenkin?
Haluan pois -
en minnekään.
kaikki on loputonta,
epäselvää.
Tiedän että minä olen
kuitenkin,
tässä ja nyt, - huomiseen!
(oma)19.2.1991.
Tyydy,
sielu, Herran tahtohon,
auttajas
hän uskollinen on,
sinua
ei heitä.
Vaikka
yllättäisi synkin yö,
raukeaisi suurin toive, työ,
kulje
Herran teitä.
Milloin
pettää turva muu,
Herran
armo sulle uudistuu,
auttaa
jälleen kerran.
Pane
toivo Jumalaan,
kyyneleet
hän kuivaa aikanaan.
Virsi
no. 356
Vaikka
vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin
aurinko laskee… Älkää päästäkö suustanne sopimatonta
puhetta, vaan puhukaa siitä, mikä kulloinkin on hyvää ja
hyödyllistä ja kuulijoille iloksi… Hylätkää kaikki katkeruus,
kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa
toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne
anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen
tähden.
Ef.
4:26-32
Hengen
hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys,
ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.
Gal.
5:22
Rakkaus
ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Näin
rakkaus toteuttaa koko lain.
Rm.
13:10
ELÄMÄN
VIISAUS
Jos
elät menneisyyden muistojasi ajatellen, olet kuin takaperin kulkija,
joka yrittää eteenpäin.
Ymmärrät,
että sellainen kulkeminen ei ole viisasta.
Kompastelet
vain kulkiessasi, ja matkasi ei edisty.
Edessäsi
on täysin ennen elämätöntä aikaa, jota kukaan ei ole pystynyt
vielä tuhoamaan.
Minä
kuljen sinun kanssasi ja osoitan sinulle oikean tien.
Annan
myös elämääsi uutta sisältöä.
SIIVETÖN
ENKELI
Kuin
enkeli siivetön,
hän Ystävän edessä on.
Ei hyvyys, ei lahja tuo,
Ystävältä palkkaa suo.
Tuo Ystäväkö tosi on?
Enkelille armoton.
Ei seura aina kelpaa, tää ystävyyskö
halpaa?
Vaan joskus Ystävä herää,
Ja enkelin
siivet maasta kerää.
Ja enkeli tuo iloinen,
siipiään kantaa.
Hyvyyttä
Ystävälleen antaa.
Taas kaikki onko hyvin nyt?
Ystävä, joko on
herännyt?
Arvon antaa enkelille,
Ilon -
ystävyyteen uskoville.
19.2.1991.
(oma)
TAITEELLISUUS
Taiteellisen taustani tuon myös tässä
hiukan esiin. Runoja joita aika ajoin täytyy raaputtaa
pöytälaatikkoon.
Ehtoollinen on ollut minulle aina tärkeä asia.
Aina kun siihen on mahdollisuus menen ehtoolliselle. Haluan tehdä
sen Jeesuksen muistoksi, niin kuin hän meille sen opetti, se on
tärkeä arvo. Samalla minulle aina valtaa hyvä, puhdistunut olo,
joka täytyy saada kokea, kerta kerran jälkeen.
Tunnen itseni taas paremmaksi ihmiseksi.
Eräs ystäväni kävi
rippikoulun aikuisiässä, ei siksi ettei ennemmin olisi ollut
uskossa, vaan hän vaihtoi Helluntai seurakunnan kirkkoon.
Oli harvinaista päästä katsomaan aikuisten rippi kastetta, siinä
oli jotain erilaista, he tekivät sen tiedostaen, omasta halusta.
Kirjoitin tästä pari runoakin.
Nainen,
viinimalja huulillaan.
odotus, mitä tapahtuu?
Leivän murtaa, rukoilee.
RAKKAUS sydäntä hyväilee.
EHTOOLLINEN
Juoma
ehtoollisen,
on muisto verenpunaisen.
Lämmön se sydämeen tuo.
Lupauksen meille
suo.
Leipä
ehtoollisen,
On muisto ruumiin
henkisen.
Voima se ihmisen on.
Rakkaus avoin, loputon.
Muisto
ehtoollisen,
leivän, viinin, todellisen.
Ihmisen pyhällä hengellä täyttää.
Synnittömän tien meille näyttää.
(oma).29.3.1998.
Tämän
runon kirjoitin mieheni siskon muistolle:
PUMPULIPILVET
Nuo
hitaasti lipuvat pumpulipilvet,
liikkuvat niin hiljaa, ääneti.
Niin kuin
omat ajatukseni,
kun
muistelen sinua, ystäväni.
Sanaton, hiljainen
kaipuu valtaa mieleni.
Se
ystävyys, kaunis kuin pumpulipilvi,
se suuren muodon sai.
Olimme ilojemme kuulijoita,
surujemme lohduttajia.
Ystävyyttä, molemmin puolista,
sellaista ystävää nyt kaipaan ain.
Olit niin hauras kuin pumpulipilvi,
haihtui elosi sineen taivaan,
(oma)
15.5.2001.
Tänään, 14.1.2018. on minun ja mieheni 39 vuotis hääpäivä ....
Näky kuva:
Tänään, rukoillessani, näin kuvan jossa keskiaikaiseen ja leveään, pitkään ja vaaleanpunaiseen pukuun pukeutunut nainen piti kiinni vatsastaan ja alkoi siitä sitten vajoamaan kohti lattiaa, täysin selälleen ....oliko tämä minulle itselleni? Vai onko tuo merkki, että synnytyksen aika on tullut? Täytyy koetella, liekkö ollut näky, mutta kovin selkeä tuo kuva oli.
Vaaleanpunainen väri kuvastaa morsius seurakuntaa.
"Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'? 20. Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. 21. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. 22. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. 23. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.
Joh.16.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti