Herran Rauhaa ... Tänä aamuna kun heräsin, sain nähdä siinä vuoteellani suljetuin silmin, kuvan jossa oli pieniä, erilaisia vihreitä taimia, eri kokoisin ja näköisin olevilla lehdillä, niin kuin me ihmisetkin olemme kaikki erilaisia, yksilöllisiä. Tiesin niiden kertovan uudesta joka on jo kasvussa.
On kevät kylvöjen aika ja monien ruukuissa jo vihertää pienet taimet ja me iloitsemme niistä, niin kuin Isä Jumala iloitsee meistä, kun kasvamme juuri Hänen kasvu tarhassaan.
Mutta miten on meidän hengellinen kasvumme tai se maailman tarha johon olemme yrittäneet itse kylvää? Vai olemmeko? Pian on aika jolloin tuo kasvu tyrehtyy ja sen siunaus otetaan pois ja uskon sen olevan pian. Siksi onkin nyt viimeistään syytä ravita maa ja laittaa siemen kylvöön, Jumalan Sanan kautta. Niin kuin Jumala alussa loi maailman ja sanoi Sanan, se kaikki tuli. Näin mekin voimme tehdä, Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Hänen kauttaan. Hänellä on Jumalalta saatu VOIMA uuteen kasvuun ja pelastukseen.
Sydämelleni nousi laulun sanat : " ... mä taimi olen sun tarhassa.."
” Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona
eikä kuu kirkasta sinun teitäsi,
vaan Herra on sinun ikuinen valosi
ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi.
Sinun aurinkosi ei enää laske
eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi.
Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt.
Vanhurskaita ovat silloin kaikki kansasi jäsenet,
maa on iäti oleva heidän.
He ovat taimia minun tarhassani,
minun kätteni työ, jolla osoitan kirkkauteni.” (Jes. 60:19 – 21)
Jumala luo uutta vieläkin, kun sen vain haluamme nähdä. Uutta on kaikkialla ympärillämme. Hän sulkee vanhoja ovia ja avaa uusia.
Mä silmät luon ylös taivaaseen: https://youtu.be/4gYhLbqqS3o
1.
Mä silmät luon ylös taivaaseen
ja yhteen käteni liitän.
Sua Herra, ystävä lapsien,
nyt hartain mielin mä kiitän.
2.
Sua riemullista on ylistää,
ja mielelläni sen teenkin.
Ei sulta pieninkään unhoon jää,
vaan katsot myös vähäiseenkin.
3.
Oi kiitos lahjoista, joita suot,
niin paljon hyvyyttä riittää.
Ja aina iloa uutta luot,
en osaa kaikesta kiittää.
4.
Mä taimi olen sun tarhassas
ja varten taivasta luotu,
sun armollisehen huomahas
jo syntymästäni suotu.
5.
Mua suojaa sä, Isä armoinen,
sun Henkes voimalla vielä
ja tieni johdata taivaaseen,
iäiseen elohon siellä.
Raamatun Sana tähän hetkeen:
Evankeliumi Matteuksen mukaan 13
1. Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle.
2. Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.
3. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään.
4. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.
5. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei
ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut
syvää maata.
6. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.
7. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.
8. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.
9. Jolla on korvat, se kuulkoon."
10. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?"
11. Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.
12. Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
13. Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
14. Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka
sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää,
älkääkä käsittäkö.
15. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja
korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet,
etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät
ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä
parantaisi.'
16. Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.
17. Sillä totisesti minä sanon teille: monet
profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä
ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.
18. Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:
19. Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä,
niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin.
Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.
20. Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;
21. mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän
kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan
tähden, niin hän heti lankeaa pois.
22. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se,
joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys
tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.
23. Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se,
joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee,
mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä."
24. Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
25. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
27. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja
sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä
siihen sitten on tullut lustetta?'
28. Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
29. Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
30. Antakaa molempain kasvaa yhdessä
elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa
ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa
minun aittaani.'"
31. Vielä toisen vertauksen hän puhui heille
sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies
otti ja kylvi peltoonsa.
32. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se
on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että
taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille."
33. Taas toisen vertauksen hän puhui heille:
"Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja
sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani".
34. Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään;
35. että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan
kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen,
mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti".
36. Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni
asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat:
"Selitä meille vertaus pellon lusteesta".
37. Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
38. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.
39. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.
40. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.
41. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he
kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka
tekevät laittomuutta,
42. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
43. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.
44. Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn
aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän
meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
45. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä,
46. ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.
47. Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
48. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.
49. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista
50. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
51. Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme".
52. Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen
kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi,
perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja
vanhaa".
53. Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä.
54. Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä
heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä
hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot?
55. Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?
56. Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?"
57. Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi
heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja
kodissaan".
58. Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.
Se jolla on silmät ja korvat ymmärtämään, heille avataan.
Amen!
