ÄLÄ PELKÄÄ, USKO AINOASTAAN

 
 

 Uskotaan ainoastaan ...

Tiistaina, 18.10.2022. Menimme ystäväni kanssa Ugandasta tulleen pastorin, Robert Demben läksiäisiin veljeni luokse. Pastori oli ollut Suomessa kaksi kuukautta. Olin pyytänyt Herralta että saisin tuossa kokouksessa jotain joka lohduttaisi. En tulisi pyytämään erikseen rukousta itselleni, vaan se mikä on tarkoitettu, se ilmoitetaan pyytämättä. Kaikki mitä tämä pastori meille puhui ja julisti, oli sitä mitä Herra oli puhunut minulle viime päivinä. Olin ollut jo huolissani, olinko eksynyt ja ymmärtänyt Herran sanoman väärin, mutta tuossa hetkessä sain ymmärryksen sen kaiken olevan totta. Robert puhui kuinka nyt on aika riisua itsestä se kaikki maailman turhuus mihin olimme tottuneet. Jättäytyä tyhjänä Jumalan eteen ja alkaa tehdä sitä mikä on Hänen tahtonsa. Ei enää niitä pitkiä listoja joita itse haluamme, vaan pyytää toteutumaan Jumalan tahto. Tätä olin itse myös julistanut ja koin että minut ymmärretään nyt väärin, tai sitten olin itse kovin eksynyt. Herra antoi lohdutuksen ja vapautuksen tuossa hetkessä. 

Robert julisti kuinka me juoksemme seurakunnasta seurakuntaan ja pastorilta pastorille ja valitamme vaivojamme ja sairauksiamme,  kuitenkaan paranantumatta tai apua saamatta. Lukeeko Raamatussa että Moose oli hyvin sairas, että Abraham oli hyvin sairas? Ei lue, mutta heillä oli hyvä yhteys Jumalaan. Tärkeimmän olemme unohtaneet, eli meidän tulee mennä Herran eteen ja uskoa ainoastaan. Ei ne pastorit eikä seurakunnat meitä paranna, eikä apua tule, vain Jeesus Kristus on apumme ja turvamme.  Hänen eteen meidän tulee polvistua. Seurakunta yhteys tosin on hyvä, sitä en kiellä, mutta apu tulee vain Jeesukselta. Meidän tulee nyt entistä enempi tarkata mikä on suhteemme Jeesukseen Kristukseen. Onko se vain Raamatun sivuilla seikkaileva Jeesus. Vai onko Hän meille todella elävä?

Koti matkalla muistelin ystävälleni lapsuuttani, jolloin opin tuntemaan Jeesuksen. Muistan kuinka en oppinut lukemaan kun jo muut lukivat suoraan. Toisen luokan alussa eräänä iltana itkin itseni uneen, aapinen kainalossa. Olin itkenyt posket märkinä Jeesukselle sitä etten osannut lukea suoraan. Pelkäsin mennä lukutunnille. Aamulla kun heräsin ja löysin aapisen viereltäni, aloin lukea sitä ja huomasin että osasin lukea suoraan. Voi sitä iloa ja riemua. Nyt oikein odotin että koulussa sain vuoron lukea ääneen.

Pari vuotta myöhemmin oli kaikkien koulujen yhteinen kirkko hetki. Saimme tehtäväksi kirjoittaa rukouksen joka oli toteutunut. Kolme parasta luettiin sitten kirkossa. Minä kirjoitin tuon lukemaan oppimisen ja Jeesus yllätti minut siinäkin, sillä kirjoitukseni oli yksi noista kolmesta jotka kirkossa luettiin.

Tänään tuota muistellessa ja noita Robertin sanoja miettiessä, verraten siihen, mitä olen Herralta saanut, sai minut huomaamaan, etten tarvinut lapsuudessa seurakuntaa, en ketään pastoria kun nuo lapsuuden asiat tapahtui, vain yksin Jeesus oli siinä kanssani. Häneen turvasin on ja tarrauduin siinä hetkessä. Tyhjensin itseni siinä hetkessä Hänelle ja Hän vastasi rakkaudessaan ja armossaan.On kuin olisin löytänyt uudelleen sen Enimmäisen Rakkauteni, Tuohon yhteyteen meidän tulee pyrkiä takaisin, yhteyteen joka ei kyseenalaista Jeesusta Kristusta, meidän Herraame ja Jumalanamme, vaan Hän on tosi ja elävä kaikessa mitä täällä elämme. Hän kulkee vierellämme, hyvin lähellä. 

Ota Jeesus Kristus parhaaksi ystäväksesi, veljeksesi, turvaksi ja ohjaajaksi. Meillä ei saa olla enää muita Jumalia, ei mitään mitä maailma antaa, sillä siitä emme apua saa.

KR 1933/-38
Mark. 5:36 Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan."

Usko ainoastaan:  https://youtu.be/5zITrXxVVtU

Amen.

🙇‍♀️💖👑💖🙇‍♀️

Ps. Kommentoi jos olet löytänyt yhteyden Jeesukseen. Elävään Jeesukseen. 💖