"ÄLKÄÄ SIIS PELÄTKÖ"

 

Eilen, 16.7.2021. tuli keskustelua pelosta ja ajattelin jakaa noita ajatuksia myös tänne. Pelko ei todella ole Jumalasta, eikä Hänen tahtonsa. Se on pelon henki jolla vihollinen yrittää nujertaa. Pelolla se meitä hallitsee.
Mutta kun tiedostamme sen, voimme siitä huolimatta, uskon askelin, mennä sitä kohti, ei antaa sille sijaa. Sitä voi käskeä, Jeesuksen Kristuksen nimessä.
2009, Jumala piti minua vuoden pelkokolulussa. Eteeni tuli kaikkea pelottavaa. Olin saanut ymmärryksen, että Hän halusi minua opettaa. Vihollinen paukutteli milloin mitenkin vierellä, mutta opin tunnistamaan sen.
Vuoden päätteeksi, opin käskemään sitä:
- " MINÄ TIEDÄN KUKA SINÖ OLET! POISTU!! MINUN HERRANI ON JEESUS KRISTUS JA SINULLA EI OLE MINUSSA SIJAA!!!"
Näin sitä opin käskyttämään ja sitä olen monelle opettanut kun ovat olleet peloissaan ja ahdistuneita. Ovat kertoneet että siitä on ollut apua siinä hetkessä.
Se kyllä palaa mutta aina uudelleen ja uudelleen sitä käskytän! Sillä ei ole enää sijaa sydämessä, sillä opin sen tuntemaan.
Vihollinen ei näy, sillä se on henkimaailmassa,mutta se on, niin kuin on Jumalakin, kaikkivaltias.
Tuo oli tärkeä oppi ...

Tulee siis ilmoittaa henkivalloille, kuka on sinun Herrasi. Kun pelosta huolimatta etenemme uskossa, niin kuin moni meitä ennen, Jeesuskin joutui vihollisen kiusattavaksi ja Hänen matka ristille ja ristillä oli raskas, Hän sanoi Isälle: " ota pois tämä malja." mutta vaikka pelotti, Hän teki sen, meidän vuoksemme.
Se oli vahva esimerkki Häneltä meille, pelosta, jolle ei saa antaa valtaa. Näytti miltä näytti. Jeesus sanoo ettei Hän meitä jätä. Hän on meidän kanssa maailman loppuun asti.

 

 Mitä Raamattu opettaa meitä pelkäämisestä?
https://www.gotquestions.org/Suomi/raamattu-pelko.html

 

 Raamatussa mainitaan kaksi erilaista pelkoa. Ensimmäinen niistä on hyödyllinen ja siihen kannustetaan. Toinen on haitallinen ja se pitäisi voittaa. Ensimmäinen on Herran pelko. Siinä ei ole välttämättä kyse jonkin suoranaisesta pelkäämisestä. Paremminkin siinä on kyse kunnioituksesta häntä, hänen mahtiaan ja kirkkauttaan kohtaan. Siihen sisältyy myös hänen vihansa ja suuttumuksensa kunnioittaminen. Jumalan pelko merkitse siis Jumalan kokonaisvaltaista ymmärtämistä, kuka hän on ja mitä hän pystyy tekemään.

Herran pelko tuo muassaan monia siunauksia ja etuja. Se on kaiken viisauden alku ja johtaa parempaan ymmärrykseen (Ps. 111:10). Ainoastaan hullut halveksivat viisautta ja opetusta (San. 1:7). Jumalan pelko on elämäksi, se tuo mukanaan rauhallisuuden ja tyytyväisyyden (San. 19:23). Se on elämän lähde (San. 14:27) ja antaa turvan (San. 14:26).

Näin ollen on helppo ymmärtää, miksi Jumalan pelko on kannatettavaa ja siihen pitää rohkaista. Toinen Raamatun mainitsema pelkotila ei ole millään tavoin hyväksi. Tämä on 2. Tim. 1:7 mainittu pelkuruuden henki: "Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen." Pelkuruuden ja arkuuden henki ei ole Jumalasta.

Joskus me kuitenkin vajoamme pelon pauloihin ja sen voittamiseksi meidän on luotettava ja rakastettava Jumalaa täysin. "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa" (1. Joh. 4:18). Jumala tietää, että kukaan ei ole täydellinen. Tämän vuoksi kautta koko Raamatun hän rohkaisee meitä olemaan pelkäämättä. Jumala neuvoo meitä ensimmäisestä Mooseksen kirjasta aina Ilmestyskirjan loppuun olemaan pelkäämättä.

Esim. Jes. 41:10 rohkaisee meitä, "Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi, minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni." Tulevaisuus pelottaa meitä. Jeesus kuitenkin muistuttaa meitä, kuinka Jumala huolehtii meistä paljon enemmän kuin taivaan linnuista. "Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset" (Matt. 10:31). Nämä esimerkkijakeet käsittelevät monia eri pelkoja. Jumala kehottaa meitä olemaan pelkäämättä, kun olemme yksin, kun tunnemme itsemme heikoiksi, kun meitä ei kuunnella ja kun olemme vailla elämän tarpeita. Nämä kehotukset jatkuvat kautta koko Raamatun kattaen kaikki "pelkuruuden hengen" osa-alueet.

Psalmisti kirjoittaa 56:12, "Jumalaan minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan ihminen?" Nämä sanat osoittavat lujan luottamuksen Jumalaan. Psalmin kirjoittaja luottaa Jumalaan riippumatta siitä, mitä hänelle tapahtuu, koska hän tietää Jumalan voiman. Pelon voittamisessa avainkohtana on täydellinen luottamus Jumalaan. Jumalaan luottaminen merkitsee, että emme anna periksi pelolle. Jumalan puoleen kääntyminen kaikkein vaikeimpinakin aikoina ja häneen luottaminen auttaa tilanteiden korjaamisessa. Tämä luottamus on lähtöisin Jumalan ja hänen hyvyytensä tuntemisesta. Job sanoi läpikäydessään elämänsä vaikeimpia aikoja, "Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut" (Job 13:15). Opittuamme luottamaan Jumalaan, emme enää pelkää elämän eteemme tuomia tilanteita. Olemme Psalmien kirjoittajan kaltaisia todetessamme, " Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, loppumaton olkoon heidän riemunsa! Sinä suojelet niitä, jotka rakastavat sinua, sinä olet heidän ilonsa lähde" (Ps. 5:12).