Rauhaa ..
Ystävänpäivänä, 14.2.2021. meillä oli kokous minun kotonani. Pienellä ryhmällä
kokoonnuimme. Kokous sujui kaikenkaikkiaan hyvin, paitsi se että
innoissamme puhuimme toistemme päälle. Kaikki halusi puhua yhtä aikaa ja
se aiheuttaa epäjärjestystä ja hiljaisemmat jää paitsioon.
Tämä johtui varmaankin siitä että meillä oli pitkä tauko edellisestä kokouksesta ja kaikilla oli paljon kerrottavaa.
Kun osa lähti kotiin, rukoilimme vielä tämän asian puolesta, että
saisimme järjestystä kokouksiimme ja että Herra vastaisi tähän meille.
Heti maanantai aamuna, 15.2.2021. rukouksessani, sain nähdä kuvan, jossa
oli tuuhea latvainen puu. Sen sisin oli kuitenkin kovin takkuinen,
oksat oli sekaisin toisissaan.
Ymmärsin heti tämän tarkoituksen. Me olemme seurakuntana tuo puu. Puu on itse Jeesus Kristus, meidän Herramme. Jumalamme.
Hän on järjestyksen Jumala.
Meidän tulee taipua Hänen tahtoonsa, johdatukseen ja ohjaukseen. Meidän
tulee kunnioittaa kiitoksella ja yllätyksellä Häntä. Osata hiljentyä
Hänen edessään.
Tuosta puusta pitää karsia pois se kaikki turha mikä hiertää ja aiheuttaa pahaa hedelmää.
Voimme oikeasti löytää Hänet vain hiljaisuudessa.
Tämä on viesti meille kaikille, sillä niin paljon sähellämme kaikkea omaa, emmekä kuuntele olisiko Jumalalla jotain sanottavaa?
Näin myös rukouksessa. Rukoilemme kiireessä ja sitten lähdemme siitä
omiin kiireisiin. Emme hiljenny kuulemaan olisiko Hänelläkin jotain
meille puhuttavaa ja näytettävää.
Nyt Jumala vastasi rukouksiini/ rukouksiimme heti.
Jumalan järjestys ihmisen henkilökohtaisessa elämässä saa toteutua.
Sillä Jumala on kaiken yllä. Kaikella on aikansa. Tästä saamme lukea
Raamatusta.
1.Kor. 33. sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa,
https://raamattuajassamme.fi/ja-jumala- ... jestyksen/
”
Olen tuota kertomaani pidätellyt ja päätin sen nyt jakaa. Rukouksessani tänä aamuna sain taas nähdä edessäni kauniin sormuksen. Se oli kultasormus jossa oli kaunis pitsikuvio ja tuon kuvion keskellä taivaansininen kivi.Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta. Aika surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia. Aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa. Aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään. Aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua. Aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. (Saarnaajan kirja 3:1-8)
Hiljaisuudessa ja rauhallisessa hetkessä, sydän avoinna Jumalan puoleen, on lohdullista ja parantavaa kokea kahdenkeskeinen hetki Hänen kanssaan rukouksessa. Hiljaisuudessa voi tuntea Hänen läsnäolonsa ja lämpönsä. Hiljaisuudessa voi kokea olevansa turvassa: kaikki on hyvin, vaikeuksienkin keskellä. Hiljaisuudessa kaikki kirkastuu ja hiljaisuudessa kuulee paremmin.
”Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi. ”Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. Ääni sanoi hänelle: ”Miksi olet täällä, Elia?” (1 Kun 19:11-13) Eliakin sai kohdata Jumalan nimenomaan hiljaisuudessa, kun myrskyt ja maanjäristykset olivat menneet.
Kiitos Jeesus tästä. Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan.
Amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti