Shalom, teille, rakkaat ystäväni, siskoni ja veljeni.
Tänään, Rukous hetkessäni, huokailin Herran puoleen, että eikö Hän tänään Anna minulle mitään? Olisin niin tahtonut teille jakaa jotain. Tuon kun sain melkein loppuun sanottua Hänelle, ilmestyi eteeni sormus.
Sormus kieppui siinä edessäni ilmassa kevyesti. Sen asento oli niin, etten sen kieveä nähnyt, mutta kivipesän muoto oli ovaali.
Hymyilin Herralle iloisesti, sillä näitä sormuksia Hän on minulle paljon näyttänyt.
Sitten kuva muuttuikin toisenlaiseksi, näin edessäni peilin, jossa oli vanhanaikaiset, koristeelliset reunukset. Se oli jonkun kaapin päällä. Näin sen kirkkaan peili pinnan joka oli suunnattu minusta hieman oikeaan.
Peilin vierelle ilmestyi veljeni, iloisesti hymyillen. Aivan kuin olisi esitellyt peiliä jollekkin.
Sitten kuva hävisi ja siinä samassa minulle tuli kuin vahvistuksena sydämelle tämä sananpaikka:
2.Kor.
3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran
kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
1.Kor 15:49 Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
Amen.
🕊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti