" TEEN TEISTÄ IHMISTEN KALASTAJIA "

Rauhaa teille.

Tänään kun heräsin ja aloin rukous hetkeni, siinä rukoillessa sain 2 kuvaa.
Ensin näin järven, sen syvältä kohdalta. Järvi oli rauhallinen ja hiljainen. Siellä ei näkynyt yhtään kalastajaa, johon ajatukseni nousi.
Nuo syvät vedet odottaa kalastajiaan. Me olemme noita ihmisten kalastajia ja kalastamme heitä, jotka vielä eivät ole pelastuksen tietä löytäneet.
Me usein kalastamme vain noissa matalissa ranta vesissä, jos aina edes niissäkään. Mutta syvissä vesissä on hiljaisuus.

Mark 1:17 Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia".

Sitten näin miltei heti toisen kuvan, jossa eteeni tuotiin nainen. Hänestä näkyi heti valtava ylpeys. Hän puhui jotain kiivaasti, selkä ja pää ojentuen taaksepäin. Jokin oli hänelle kovin vastemielistä. Hänellä oli itsessään valtava suojamuuri ja hän korosti sitä vielä ulkoisin puittein, rakentamalla ulkoisilla asioilla, eli nahkaisella käsilaulkulla, lisää muuria itsensä eteen. Se oli hänen rintansa päällä tiukasti.



Kertoo hyvin tämänpäivän ihmisistä, joilla on valtava ylpeys ja tuo muuri. He eivät luota kehenkään ja rakkaus heistä on kaukana.
He ovat näitä syvien vesien saaliita, ei helppoja.
Mietin mitä tuon kanssa pitää tehdä? Monasti se on hiljaista väsytystä. Näyttää että välittää, vaikka ensin sieltä vastahakoisuus iskee vahvana päälle. Mutta silloin tulee olla kestävä.
Rakkaus on vain se joka ajan kanssa sulattaa tuon muurin. Sen nimeen teen työtäni, Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa, siinä on voimaa jota ihmis rakkaus ei käsitä.
  Mitä hyötyä on rakkaudesta, jos toinen joutuu katselemaan vain sivusta, saamatta osaansa siitä? Ketä auttaa lempeys, jota ei yletä koskettamaan?
Miten kipeä sydän voi sellaisen hyvyyden lähellä, jonka näkee paistattelevan päivää ylhäisessä yksinäisyydessään?
Kun Hengen hedelmät laitetaan jakoon, alkavat niiden ominaisuudet levitä ympäristöönkin. Olemus täyttyy jostain uudesta ja ennen kokemattomasta. Ilo tarttuu. Rauhaton saa kokea rauhan, kärsimätön voi hakea turvaa kärsivällisen sylistä. Odottamaton ystävällisyys sulattaa vihamielisyyden muurin.


"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
...
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa."
1. Kor. 13:1-8 [kr92] [kr38]

Siunaten teitä ihmisten kalastajiksi.