Lähdimme heinäkuussa 2012, taas kolmeksi viikoksi mökille. Minua jännitti oliko siellä tapahtunut sukulaisteni keskuudessa mitään? Minulle ilmeni uusia asioita joista en tiennyt mitään. Tätini mies oli ilmeisesti saanut aivoinfarktin ja sairaalasta päästyään hän näki sairaalan pihalla yhden näistä jotka olivat kääntäneet selän heille jopa kaupassa tavatessaan. Tämä oli nyt kuitenkin nyökännyt hänelle tervehdyksen. Sanoin heille:
-
"Hyvä, vaikka se on pieni ele, on se silti positiivinen, uskon että
jotain on tapahtumassa ja rukouksemme on kuultu joskus asiat vaativat
vain aikaa että muutoksia voi tapahtua.”
Ne
toteutuvat joskus hitaasti, sillä joskus tarvitaan asioiden
muuttumiseen kovia otteita ja se voi tehdä myös kipeää.
Keskustelimme kuolemasta ja siitä onko sen jälkeen mitään. Tätini
mies sanoi, ettei sieltä ole tullut vielä kukaan sitä kertomaan.
Vastasin:
-
"En halua väitellä asiasta, mutta voin sanoa mielipiteeni nyt kun
tuli puheeksi. Jeesuskin myönsi että henkimaailma on olemassa,
mutta meidän ei ole hyvä siitä tietää. Etsikko aikani opetti
minulle, että Jeesus oli tässä oikeassa, henkimaailman asiat eivät
ole leikin asioita.”
Keskustelimme
mustasta raamatusta ja trulleista ja sen semmoisesta. Vaikka he
väittivätkin etteivät uskoisi näihin, huomasin että silti se
puhutteli heitä, miksi, jos ei kerran usko?
Mökille päästyämme
saunoimme ja löylyn tuomassa rauhassa sain seuraavan runon.
Istun
saunanlauteilla.
Ihana
lepo ja rauha sydämessä.
Katson
kuinka kiukaan alla tuli elää kauniisti.
Se
ei ole koskaan samanlainen, vaan on muuttuva, elävä. Ihmettelen sen
voimaa joka antaa valoa ja lämpöä.
Se
on puhdistava.
Herään
henkisyyteen , joka kertoo että Jumalakin on kuin tuli, täyttää
samat kriteerit; antaa valoa ja lämpöä ja puhdistusta.
Niin
kuin tuli voi olla myös kiivas, niin voi myös olla Jumala. Elävä
tuli - Elävä Jumala.
24.7.2012.
*.*.
Pyhä
henki valtasi minut usein näillä vierailuilla ja huomasin että
sukulaisiltani löytyi hiljaista hengellisyyttä jota pitivät
piilossa. Puhuin tuomitsemisesta, siunauksesta ja kirouksesta, että
nämä olivat minulla työn alla, niitä opiskelin ja kehotin että
meidän olisi kaikkien hyvä tehdä niin. Illalla kun kuuntelin
radiosta; Raamattu kannesta kanteen ohjelmaa, siinäkin puhuttiin
samoista asioista, kuin päivän päätteeksi.
Enoni puhui kuinka
usein, kun käy mökkiemme luona olevalla lähteellä, josta myös
veteemme kaivoon saamme, tulee hänelle niin juhlava olo että tuntuu
että pitäisi ottaa hattu pois päästä… Vastasin:
-
"Oli juuri sanomassa että se on kuin henkinen hetki, se on lahja
meille…”
Enoni
vastasi:
-
"Niin, se on lahja meille…”
Huomasin
että enonikin sydämessä liikkuu korkeampia arvoja. Illalla
ajattelin tätä keskustelua sänkyni pohjalla, enkä saanut unta.
Muistin uneni miehestä joka pesi symbolisesti jalkani.
Harmittelin
ettei Raamattu ollut matkassa. Mökille täytyy ehdottomasti hankkia
oma Raamattu. Olisin katsonut kohdan jossa Jeesus pesi opetuslasten
jalat. Joh.13:3-15.
Sitten jostain alkoi tulvia ajatuksia, että
minun pitää ottaa tätä lähdevettä ja rukoilla ja siunata se.
Sen jälkeen voisin käyttää sitä
symboliseen
jalkojen pesuun. Minun pitää kysyä:
-
"Haluatko seurata Herran tietä? Herra, siunaa tämä lapsesi
kulkemaan sinun tietäsi…”
Pyyhkäisen
jalkapöydät vedellä ja kuivaan ne. Luen Raamatun kohdan
Joh.13:3-15. Lopuksi voi myös tehdä vedellä kolme ristinmerkkiä
otsaan, sanoen:
-
"Yksi usko, yksi kaste ja pelastus.”
Juuri
tässä järjestyksessä, sillä uskon pitää olla ennen kastetta.
Myös Psalmi 23 nostettiin ajatuksiini, sekin siis tulee lukea. Tämä
vaivasi minua niin etten saanut unta kunnolla koko yönä. Pyysin
Jumalalta vahvistusta tähän jos tämä olisi hänestä, eikä minun
omia ajatuksiani. Pyhä henki oli vahvasti läsnä näitä
ajatellessani, nielin hiljaa kyyneleitä. Jonain päivänä jyrisi
ukkonen ja sai minulle nousemaan seuraavan runon.
Isän
Ojennus
Tumman
puhuvat pilvet taivaalla kohtaavat toisensa, törmäten.
Taivas
repeää salamoiden.
Sade
ryöppyää suorana kuivaan maahan.
Voimallinen
jyrinä lävistää tietoisuuteni ja sydämeni.
Lausun:
Isä
meidän,
joka
olet taivaassa,
Pyhitetty
olkoon sinun nimesi.
Tulkoon
sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon
sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa.
Anna
meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna
meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille jotka ovat
meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä
saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä
sinun on valtakunta ja voima ja kunnia,
iankaikkisesti,
Aamen.
Nöyränä
katson taivaalle, jyrinä hiljenee, muuttuen lempeämmäksi,
hyväksyväksi hyrinäksi.
Sade
lakkaa ja aurinko pilkistää pilvien välistä.
Olet
taas kerran antanut anteeksi:
-
“Sinä ojennat minua, Isä Taivaan, suuri on rakkautesi ja armosi.”
3.8.2012.
*.*.
Eränä
päivänä autoin serkkuni vaimoa ikkunan pesussa. Päivä oli
Sunnuntai.
Aloimme keskustella siitä, että ei ole siunausta pyhä
päivänä tehdyllä työllä. Rauhoitin häntä, ettei se ole noin
yksioikoista. Tietysti on hyvä ja oikein kunnioittaa pyhää päivää,
meidän lepopäiväämme, mutta Jeesuskin sanoi fariseuksille, kun
nämä syyttivät häntä sapattina tehdystä parantamisesta, ettei
lähimmäisen auttaminen ole synti, tai ei voi jättää eläimiä
ruokkimatta jos on Sapatti.
-
Jättäisittekö te auttamatta…?”
Illalla
kuuntelin taas Raamattu kannesta kanteen ohjelmaa ja siinä myös
kerrottiin tästä samasta… sattumaa?
Serkkuni vaimo kertoi myös
että on saanut ihmeitä ja kirjoittaa niitä ylös niin kuin minä
ja usein ristii kätensä rukoukseen…
Soitin veljelleni ja sanoin
että uskon, että täällä on jotain tapahtumassa. Eteeni tuotiin
asioita joista en ennen tiennyt mitään. Keskustelut alkoivat aina
toisten aloitteesta ja minä tartuin tilanteisiin.
Ymmärrä
Sydämein
Ymmärrä
pikku sydämein,
selitä
minulle salaisuus suuri,
etten
muita tuomitse ja ole kuin muuri.
En
halveksi suullani tahi teoilla.
Siunaan,
siunaan aina vaan.
Ettei
kiroukseksi sanani muutukaan.
Ymmärrä
pikku sydämein,
selitä
minulle salaisuus suuri,
että
muistan pyhä päivääkin kunnioittaa,
muttei
se avun antamisen esteeksi tulla saa.
Siunaan,
siunaan aina vaan,
niin
siunausta myös itse saan.
6.8.2012.
*.*.
Olemme
kaikki Luojan luomia,
muttei
yhtään samanlaisia.
Kukat
ja puut ja kivet, erilaisia.
Olemme
kaikki Luojan luomia,
päivät
meille Luojan suomia,
yöt
levoksi meille Luojan tuomia.
6.8.2012.
*.*.
Runo
suoneni jostain syystä pulppusi mökillä ollessa.
8.8.2012.
keskiviikko yönä heräsin mökillä niska-päänsärkyyn. En
halunnut nousta ylös ottamaan särkylääkettä etten herättäisi
miestäni. Rukoilin Jeesusta että parantaisi, sillä hän on paras
parantaja. Pitelin kättäni kipeillä kohdilla, vuorotellen, eikä
mennyt kauaa kun särky hiipui pois. Tunsin niskassani lämmön kun
käännyin kyljelleni nukkuma asentoon. Kiitin Herraa, että hän
otti pois säryn ja sain taas nukuttua.
10.8.2012.
lähdimme takaisin kotia kohti. Eräänä iltana kotona aloin
tutkimaan Raamattua jalkojen pesusta ja etsin myös netin kautta
tietoa tästä ja se avautui minulle. Se oli minulle valtava löytö.
Olin kyllä joskus ennenkin ajatellut tätä asiaa, mutta nyt oli
tullut aika herätä siihen kunnolla. Näin Jumala meitä johdattaa
ja kouluttaa, tuomalla asioita eteemme.
Luin Joh.13:3-15. Se kertoi
yksiselitteisesti että jalkojen pesu toisillemme on yhtä tärkeä
kuin ehtoollinen. Jeesus teki sen esimerkkinä opetuslapsille ja
meille,
että me näytämme nöyryytemme ja pesemme edelleen toistemme
jalkoja, vaikka olisimmekin mielestämme korkeampi arvoisia, kuin
se, jonka jalkoja pesemme.
-
“Taipuuko meidän selkä siihen nöyryyteen?”
Ennen
mökille lähtöä, 10.5.2012. kuulin äänen joka sanoi:
-
Arki.”
Nyt
luulen ymmärtäväni sen tarkoituksen. Näkyni hiipuivat
olemattomiin ennen lähtöä ja mökillä en nähnyt niitä
ollenkaan. Paluu aamuna sain kuitenkin näyn kivisorasta josta
hiljalleen alkoi suihkuamaan sieltä täältä vettä. Uskon että
tämä tarkoittaa näkyjen takaisin tuloa ja hyvä niin, en minä
olisi niistä lomalla halunnut olla, mutta Herra tietää paremmin ja
ehkä minun piti olla avoin aivan muille asioille.
16.8.2012.
aamulla taas näin kuvia. Kaksi niistä ajattelin voivan olla näkyjä,
vaikkei ne kovin minulle avautunutkaan. Ensimmäisenä oli kapean
valokatoksen alla istutettuja kukkia ja toisessa kuvassa oli
koiratarha jonka edusta oli täytetty valkoisella kivisoralla. Mitä
lie tarkoittaa?
Illalla olin tehnyt miehelleni jalkojen pesun
symbolisesti. Oli todella positiivista että mieheni antoi tehdä sen
ja sain myös siunata samalla häntä. Toin mökiltä itselleni ja
myös veljelleni, hänen pyynnöstään lähdevettä., jotka yritin
siunata omalla tyylilläni.
17.8.2012.
aamulla sain näyn, eli näyt oli todella uudelleen alkaneet. Näyssä
näin pitkän heinikon joka tuulessa hiljaa heilui. Kuvan oikeaan
reunaan ilmestyi ihminen, valkoisessa paidassa, kädet kohotettuna
ylös. Hän puhui heinikkoon päin ja heinikko näytti taipuvan
puhujaan päin. Tämä oli selvä näky. Evankelistahan se siinä
puhui kansalle/heinälle ja heinä ei ollut enää lyhyttä vaan
pitkää eli valmista pian korjattavaksi.
18.8.2012.näin
aamulla kaksi todella upeaa ristiä. Ensimmäinen oli todella iso ja
pysty ja vaakapuun yhtymäkohtaan jokin näkymätön yritti
kiinnittää pyöreää, jalokivin koristeltua koristetta, se oli
kuin kruunu. Toinen risti oli myös iso. Se näytti täysin
kultaiselta, ilman jalokiviä. Siinä oli kyllä pintaan tehtyä
koristelua. Ne olivat niin upeat, etten ole täällä maan päällä
nähnyt
semmoisia.
19.8.2012.
iltanäky pitkästä aikaa; joku, en nähnyt kuin käden, huuhteli
purolla tummaa lierihattua. Se oliko se miesten vai naisten hattu, en
voi sanoa. Ensin kyllä kuvittelin sen miehen hatuksi. Aamulla kun
yritin miettiä mikä se näkyni oli, en saanut sitä mieleeni, olin
unohtanut sen. Kiukkusin itselleni mielessäni; siinä sitä ollaan
kun ei muista mitään…! Samassa kun sain moitittua itseäni,
ilmestyi eteeni kuva hatusta joka hiljaa huuhtoutui purossa…
niinhän se oli.
Ymmärsin että se todella oli näky, kun se
annettiin minulle uudestaan. Mutta mitä se tarkoittaa? Hatun
huuhtelu/ puhdistus? Olisiko ajatusten puhdistamista? Pyysin Herraa
puhdistamaan ajatukseni, sen tarpeessa olisi varmasti koko
ihmiskunta. Nauroin itsekseni, vai tarkoittiko Herra kuitenkin, että
jäitä hattuun? Onko tulossa jotain että pitää hillitä itsensä?
22.8.2012.
aamu näky; näin vettä, olisiko ollut järvi? sitten kuvan oikeassa
reunassa kaadettiin veteen, reunalle paljon hiekkaa, niin että reuna
jäi koholleen, muodostui reuna, piennar, veden rajaan. Tulossa
tulvia?
24.8.2012.
aamunäkyjä; näin takaapäin naisen jolla oli musta suruharso, se
oli monikerroksinen. Harson läpi näin että nainen kantoi
foliolaatikkoa ja ääni naisen vierellä sanoi:
-
perunalaatikkoa…”
Nainen
siis vei pitoruokaa hautajaisiin. Siskoni soitti ja kertoi että oli
nähnyt unen jossa oli nähnyt kadunkulmassa tätimme juttelemassa
jonkun vieraan naisen kanssa. Sisko yritti ettei täti huomaisi
häntä. Sitten sisko oli ollut unessa tätimme tyttären kanssa
jollain samalla kurssilla, eikä tällä meidän serkullamme ollut
paljon aikaa hänelle… ehkä omatunto kolkutti, kun yhteiselo oli
jäänyt ainoastaan hautajaisiin. Serkku oli kerran sanonutkin
yksissä hautajaisissa siskolleni:
-
"Tähänkö tämä on mennyt, ettemme tapaa enää kuin
hautajaisissa?”
Niinhän
se useasti menee yleiselläkin tasolla. Tietääkö tämä ehkä
kohta hautajaisia sukuumme?
Sisko sanoi että unessa sää oli
jo räntäinen ja loskainen.
Näin kerran unen jossa äiti hiihti
minua karkuun joen rantaan ja uupui siihen kuolleena, lunta oli
siinäkin unessa. Aika kuitenkin näyttää, miten tämän asian käy?
Olisiko tuo ihme, äitikin on jo 83-vuotias.
Sitten näin kuvan
valtavasta lammaslaumasta ja kuvan alareunassa oli ihminen joka
paimensi näitä. Tämä on hyvä kuva. Se kertoo evankeliumin
eteenpäin viejästä joka paimentaa laumaansa, meitä ihmisiä,
jotka halusivat seurata tätä tietä ja heitä oli paljon… ihanaa…
Eräänä aamuna näin kuvan jossa oli iso kasa jotain valkeaa,
ajattelin oliko se leipää? Juustoa? mitä se oli? Kuva oli
epäselvä. Sitten sitä näytettiin hieman lähempää ja se näytti
että siinä oli valtava kasa kauniita, isoja, valkoisia, kellomaisia
kukkia… Kiitin Herraa! Herra siunaa meitä!
Sitten kuva jossa näin
taas kivisora maata, sitä näen useasti jostain kumman syystä.
Sitten huomasin että kuvan pinta aaltoili. Siitä ymmärsin että
tämän soran yllä oli kirkasta vettä jonka läpi näki pohjalla
olevan soran… vesi oli todella kirkasta. Niin on sekin vesi joka
pulppuaa Jumalan lähteestä,… ammennetaan siitä lähteestä,
rakas ystäväni.